Diary of a Madman

Hyvin vastaanotetun ensialbumin (Blizzard of Ozz) ja Britannian-kiertueen jälkeen Osbourne meni yhtyeineen Rockfield-studioille Monmouthiin kirjoittamaan uutta materiaalia marraskuussa 1980. Kirjoitussessiot jatkuivat tammikuussa 1981 Jumbo-studioilla Lontoossa, ja varsinaiset nauhoitukset alkoivat helmikuussa 1981 Ridge Farm -studioilla ja jatkuivat aina maaliskuun loppuun asti.[1]

Tuotantoryhmä pysyi samana Max Normanin ollessa jälleen nauhoittajana. Kappaleiden sävellykset on merkitty pääasiassa koko yhtyeen nimiin. Bob Daisley kirjoitti lähes kaikki albumin sanoitukset, ja musiikin sävellyksestä vastasivat pääasiassa Rhoads, Kerslake ja Daisley. Osbourne itse ei osallistunut juurikaan kirjoitussessioihin henkilökohtaisten ongelmiensa johdosta.[1]

Rhoadsin kitarointi on jälleen näkyvässä osassa. Rhoads ja Daisley virittivät soittimensa puoli sävelaskelta alas (lukuun ottamatta "S.A.T.O."-kappaletta), jotta Osbournen olisi helpompi laulaa. Kosketinsoittimia albumilla soittaa sessiomuusikkona Johnny Cook (ex-Mungo Jerry).[1]

Albumin avaa nopeatempoinen, Kerslaken tunnetulla rumpuintrolla alkava "Over the Mountain", josta tuli myöhemmin avausnumero albumin kiertueella. Kappale julkaistiin myös singlenä, ja sen lyriikat käsittelevät avaruusmatkailua.[1]

Keskitempoisemman "Flying High Again" -kappaleen aihepiirinä ovat Daisleyn mukaan huumausaineet ja niiden käyttäminen.[4] Osbourne itse on kertonut kappaleen käsittelevän hänen nousuaan Black Sabbathista erottamisen jälkeen. Kappale julkaistiin myös singlenä, ja sen soolo on yksi Rhoadsin tunnetuimpia.

"You Can't Kill Rock and Roll" edustaa albumin hitaampaa osastoa, ja se kertoo rock-maailman business-puolesta.[4] Kappaleessa on pitkä, Rhoadsin sooloilun siivittämä häivytys lopussa.

Uskonnollisia asioita käsittelevä synkkätunnelmainen "Believer" nousi live-numeroksi tulevalla kiertueella. Kappaleessa on Jimi Hendrixin "Purple Haze" -kappaleesta vaikutteita ottava Daisleyn bassointro/riffi.[1]

B-puolen avaava "Little Dolls" käsittelee voodoo-uskontoa.[1] Sen tuplattu rumpuintro on soitettu alun perin neljällä kapulalla, ja kappaleen riffeistä kaksi on peräisin Daisleyn vanhojen yhtyeiden (Widowmaker ja Mecca) kappaleista.[1]

"Tonight" on albumin balladi, jossa kosketinsoittimet ovat kuuluvassa osassa. Kappale oli alun perin nimeltään "Just a Kiss", ja sen säveltäminen lähti liikkeelle Daisleyn bassoriffistä.[1]

"S.A.T.O." edustaa nopeampaa tempoa, ja sen alkuperäinen nimi oli ollut "Strange Voyage".[1] Sen lyriikat käsittelevät buddhalaisuutta.[1] Kappaleen nimi muutettiin ennen albumin julkaisua, ja uusi lyhenne tulee nimistä Sharon, Adrian (Sharon Osbournen silloinen poikaystävä), Thelma (Osbournen silloinen vaimo) ja Ozzy (S.A.T.O.).[5]

Albumin päättää pitkä ja eeppinen nimikappale "Diary of a Madman", jossa käytetään myös jousisovituksia. Kappaleen musiikissa on vaikutteita Leo Brouwerin "Etude Number 6" -teoksesta ja Carl Orffin "Carmina Buranasta".[1] Jouset kappaleeseen sovitti ELO-yhtyeessä vaikuttanut Louis Clark. Randy Rhoadsin klassisen musiikin vaikutteet tulevat kappaleessa hyvin esiin.

Pian nauhoitusten jälkeen Bob Daisley ja Lee Kerslake erotettiin yhtyeestä. Daisleyn mukaan yhtyeen manageriksi ensialbumin julkaisun aikoihin tullut Sharon Arden halusi markkinoida yhtyettä nimenomaan Ozzyn sooloprojektina eikä tasavertaisena yhtyeenä niin kuin alun perin oli ollut tarkoitus. Lisäksi Osbourne halusi rumpali Tommy Aldridgen yhtyeeseen Kerslaken tilalle. Osbourne arvosti Aldridgen taidot korkealle, ja he olivat tutustuneet 1970-luvulla, kun Black Sabbath ja Aldridgen silloinen yhtye Black Oak Arkansas kiersivät yhdessä.[5] Daisley oli vastustanut tätä, koska hänen mielestään yhtyeen toimivaa kemiaa ei tarvinnut muuttaa, ja tämän johdosta myös hänet erotettiin.[1] Daisleyn tilalle uudeksi basistiksi tuli Rhoadsin vanha Quiet Riot -yhtyeen soittokumppani Rudy Sarzo.

Osbournen mukaan Daisley ja Kerslake vaativat kaksinkertaisia palkkioita tulevista keikoista ja "valittivat" muutenkin joka asiasta.[6] Daisley on puolestaan kertonut miesten halunneen vain normaalit sopimusten mukaiset korvaukset tehdyistä töistään.[1] Hänen mukaansa heidän erottamisensa myötä alkuperäinen Blizzard of Ozz -yhtye hajosi ja oli nyt pelkästään Ozzy Osbournen sooloyhtye. Osbourne puolestaan on elämäkerrassaan todennut, että alun perinkin kyse oli hänen sooloprojektistaan eikä tasavertaisesta yhtyeestä.[6] Randy Rhoads jatkoi yhtyeessä kitaristina, vaikka olikin pettynyt Daisleyn ja Kerslaken erottamisesta.[1] Osbourne halusi pitää nuoren ja potentiaalisen kitaristin yhtyeessään.

Uusi kokoonpano kiersi Pohjois-Amerikkaa keväästä syksyyn 1981 promotoiden tuolloin Pohjois-Amerikassa julkaistua Blizzard of Ozz -albumia. Diary of a Madman julkaistiin marraskuussa 1981. Etukannessa on kuva Osbournesta "mielipuoleksi" maskeerattuna linnamaisessa huoneessa, ja kuvassa on myös Osbournen poika. Takakannessa on kuva Osbournesta vanhassa Sabbath-aikuisessa asussaan. Sisäpussissa oli kuva ja krediitit uudesta kokoonpanosta, vaikka Sarzo ja Aldridge eivät soitakaan albumilla. Daisley ja Kerslake haastoivat Osbournen ja Jet-yhtiön myöhemmin oikeuteen tapauksen johdosta. Myöskään kosketinsoittaja Johnny Cookia ei kreditoida, ja vuosien aikana monet ovat luulleet Don Aireyn soittaneen koskettimia albumilla, vaikka näin ei ollut. Aldridge on myöhemmin todennut, että häntä pyydettiin nauhoittamaan Kerslaken osuudet uudestaan, mutta hän kieltäytyi, koska ei nähnyt siihen tarvetta.[1] Albumi menestyi hyvin nousten top-20:een niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin ja se sai hyviä arvosteluja.[1]

Albumin varsinainen kiertue alkoi joulukuussa 1981 Pohjois-Amerikassa. Yhtyeeseen liittyi tuolloin vakituiseksi jäseneksi kosketinsoittaja Don Airey korvaten aiemmilla kiertueilla lavan takana soittaneen Lindsay Bridgwaterin.[5] Lavasteena toimi suuri goottimainen linna, ja lavaohjelmaan kuului muun muassa kääpiö, joka "hirtettiin" konsertin aikana, sekä yleisön joukkoon heitetty raaka liha.[7] Uudelta levyltä settiin tulivat avauksena toimiva "Over the Mountain", "Flying High Again" ja "Believer" nimikappaleen toimiessa konsertin introna.

Osbournen suosio oli kovassa nousussa, ja yhtye soitti nyt isommilla areenoilla. Kiertue sai huomiota muun muassa Osbournen kyseenalaisten tempausten johdosta, ja myös Rhoadsin taiturimainen kitarointi alkoi saada suurempaa näkyvyyttä ja arvostusta. Rhoads oli saanut joulukuussa 1981 Guitar Player -lehden "Best New Talent" -palkinnon, ja myös englantilaisen Sounds-lehden lukivat äänestivät hänet parhaaksi heavy metal -kitaristiksi samana vuonna. Rhoadsin suunnitelmiin kuului lähteä opiskelemaan klassista kitaransoittoa yliopistoon parin vuoden sisällä.[7] Hän myös vieroksui "rock and roll -elämäntyyliä", jota varsinkin Osbourne vietti kiertueilla.[7]

19. maaliskuuta 1982 yhtyettä kohtasi tragedia, kun Rhoads kuoli pienkoneen lento-onnettomuudessa yhdessä yhtyeen puvustajan ja lentokonetta lentäneen bussikuskin kanssa. Kiertuetta jatkettiin kuitenkin paria viikkoa myöhemmin Bernie Tormén (ex-Gillan) tullessa Rhoadsin korvaajaksi. Tormé oli mukana muutaman keikan ajan, ja hänen tilalleen pysyväksi kitaristiksi loppuvuodeksi 1982 tuli amerikkalainen Brad Gillis (Night Ranger).

Vuonna 2002 albumi julkaistiin remasteroituna versiona, jossa Osbournen silloinen rytmisektio (basisti Robert Trujillo ja rumpali Mike Bordin) oli nauhoittanut Daisleyn ja Kerslaken osuudet uudelleen. Syynä oli Daisleyn ja Kerslaken nostama oikeusjuttu Osbourneja vastaan kahden ensimmäisen albumin maksamattomista korvauksista. Manageri Sharon Osbournen mukaan "Daisley ja Kerslake olivat piinanneet Osbournen perhettä vuosien ajan", ja siksi albumien laatua "parannettiin" uudella rytmisektiolla.[4] Uudelleennauhoitukset saivat runsaasti kritiikkiä faneilta, ja myös Ozzy Osbourne itse on myöhemmin todennut vastustaneensa uudelleennauhoitusta.[6]

Albumit (Blizzard of Ozz ja Diary of a Madman) julkaistiin uudelleen laajennettuina ja alkuperäisinä versioina vuonna 2011. Diary of a Madmanin bonuksena tuli CD, jossa on livetaltiointi vuodelta 1981.

• Kaikki kappaleet kirjoittaneet Ozzy Osbourne, Randy Rhoads, Bob Daisley ja Lee Kerslake ellei toisin mainita.

Huomioita

• "Flying High Again" / "I Don't Know" (live) (UK / US 1981)
• "Over the Mountain" / "I Don't Know" (live) (UK 1981)

• Ozzy Osbourne – laulu
• Randy Rhoads – kitara
• Bob Daisley – basso ja laulu (kpl. 1-8)
• Lee Kerslake – rummut (kpl. 1-8)

• Louis Clark - jousisovitukset (kpl. 8)
• Johnny Cook – kosketinsoittimet (kpl. 1-8)

• Robert Trujillo – basso (vuoden 2002 painoksella kpl. 1-8)
• Mike Bordin – rummut (vuoden 2002 painoksella kpl. 1-8)

• Rudy Sarzo - basso (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)
• Tommy Aldridge - rummut (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)
• Lindsay Bridgwater - kosketinsoittimet (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)

• Ozzy Osbourne, Randy Rhoads, Max Norman - tuottajat
• Max Norman - nauhoitus
• Steve Joule - kansitaide

• marraskuu 1981: Jet Records, JETLP 237, LP, UK
• marraskuu 1981: Jet Records, FZ 37492, LP, US
• 1987: Jet Records / CBS Records, CDJET 237, CD, EU
• 1987: Jet Records, ZK 37492, CD, US
• elokuu 1995: Epic Records, 481677 2, CD, EU (remasteroitu)
• elokuu 1995: Epic Records, 67236, CD, US (remasteroitu)
• huhtikuu 2002: Epic Records, EPC 502041 2, CD, EU (remasteroitu, uudelleennauhoitetut basso ja rummut)
• huhtikuu 2002: Epic Records, EK 85249, CD, US (remasteroitu, uudelleennauhoitetut basso ja rummut)
• toukokuu 2011: Epic / Legacy, 88697 73821 2, 2CD, EU / US (remasteroitu alkuperäinen versio + bonus-CD)

• Allmusic () linkki
• Korroosio () linkki^{[vanhentunut linkki]}
• Rolling Stone () linkki (Arkistoitu – Internet Archive)

• Diary of a Madman Discogsissa. (englanniksi)
• Albumi Diary of a Madman Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)