Diana, Walesin prinsessa

Parin kihlaus julkistettiin virallisesti 24. helmikuuta 1981. Diana valitsi kihlasormuksen, jossa oli 14 solitaire-timanttia, 12 karaatin sininen ovaali Ceylon-safiiri ja 18 karaatin valkokultaa. Vuonna 2011 sormuksesta tuli herttuatar Catherinen kihlasormus.

Kihlauksen jälkeen Diana lopetti työnsä päiväkodissa ja asui alkuun Clarence Housessa, joka oli tällöin kuningataräidin koti. Häihin asti Diana asui Buckinghamin palatsissa. Diana oli ensimmäinen englantilaisnainen, joka meni naimisiin kruununprinssin kanssa sitten Anne Hyden yli 300 vuotta aiemmin. Diana oli myös ensimmäinen kuninkaallinen morsian, jolla oli palkallinen työ ennen kihlausta. Ensimmäisen virallisen esiintymisen Diana teki Charlesin kanssa maaliskuussa 1981 hyväntekeväisyysgaalassa, jossa hän tapasi Monacon ruhtinatar Gracen.

20-vuotiaana Dianasta tuli Walesin prinsessa, kun hän meni naimisiin Walesin prinssi Charlesin kanssa 29. heinäkuuta 1981 St Paulin katedraalissa. Häitä kuvailtiin laajasti ”satuhäiksi”, ja häitä seurasi 750 miljoonaa katsojaa televisiosta ja 600 000 ihmistä Lontoon kaduilla. Dianan hääpuvussa oli yli seitsemän metriä pitkä huntu, ja puku maksoi 9 000 puntaa.[3]

Walesin prinssiparin ensimmäinen lapsi prinssi William syntyi 21. kesäkuuta 1982. Kaksi vuotta myöhemmin 15. syyskuuta syntyi toinen poika, prinssi Harry.

Prinsessa Diana tanssi John Travoltan kanssa Valkoisen talon päivällisillä marraskuussa 1985.

9. joulukuuta 1992 pääministeri John Major ilmoitti prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin muuttavan erilleen ja parin aikeesta pysyä naimisissa.[4]

17. tammikuuta 1993 kaksi lehteä julkaisi prinssi Charlesin ja Camilla Parker Bowlesin puhelinkeskustelun vuodelta 1989.[4] Keskustelut aiheuttivat kohun, jota kutsuttiin nimellä Camillagate.[5] 3. joulukuuta prinsessa Diana kertoi suunnitelmistaan vetäytyä pois julkisuudesta ja toimia jatkossa yksityishenkilönä.[4][6]

29. kesäkuuta 1994 prinssi Charles myönsi televisiohaastattelussa pettäneensä prinsessa Dianaa ja kuvaili heidän avioliittonsa olevan korjaamattoman rikki.[4]

20. marraskuuta 1995 Diana antoi Britannian yleisradioyhtiön BBC:n toimittajalle Martin Bashirille ennennäkemättömän avoimen televisiohaastattelun, jossa hän kertoi muun muassa viimeisillään olleesta avioliitostaan, terveysongelmistaan ja vaikeista suhteistaan kuningashuoneen muihin jäseniin.[7] Diana myös kertoi sairastuneensa syömishäiriöön.[8] Haastattelu valmisteltiin salassa julkisuudelta, ja siitä tiesi Dianan ja Bashirin lisäksi etukäteen vain pieni BBC:n tuotantoryhmä. Tunnin pituinen haastattelu järkytti syvästi kuningashuonetta ja nostatti valtavan kohun niin Britanniassa kuin ulkomaillakin, ja seuraavien parin viikon aikana sen näki liki 200 miljoonaa ihmistä yli sadassa maassa ympäri maailmaa. Haastattelun esittäminen johti välittömästi Dianan tiedottajan eroon. Yorkin herttuan prinssi Andrew'n silloinen puoliso Sarah epäili julkisesti Martin Bashirin painostaneen Dianaa kertomaan epämieluisia asioita muista Britannian kuninkaallisista.[9]

28. elokuuta 1996 prinsessa Diana ja prinssi Charles erosivat virallisesti.[4] Dianalta poistettiin eron myötä Hänen kuninkaallinen korkeutensa -etuliite ja hänen nimensä tyyliteltiin muotoon: Diana, Walesin prinsessa.[10][11]

Dianan kuolemasta on liikkunut erilaisia olettamuksia ja salaliittoteorioita, joiden mukaan hänet murhattiin. Tämän vuoksi Britanniassa aloitettiin vuonna 2004 tutkimus Dianan kuolemaan johtaneista tapahtumista. Scotland Yardin entinen päällikkö lordi John Stevens tutki onnettomuutta perusteellisesti. Vuonna 2006 julkaistun Paget-tutkimuksen 871-sivuisen loppuraportin mukaan Dianan kuolema oli onnettomuus, ei murhasalaliitto. Sen mukaan Diana ei myöskään ollut raskaana eikä kihloissa Dodi Al-Fayedin kanssa, kuten Al-Fayedin isä Mohamed Al-Fayed on väittänyt.[16]

Dianan arkku matkalla Westminster Abbey -kirkolle

Dianan hautajaiset pidettiin Westminster Abbeyssa Lontoossa. Dianan ystävä Elton John esitti niissä kappaleen "Candle in the Wind", joka on muunnelma aikoinaan Marilyn Monroelle tehdystä samannimisestä kappaleesta. Kappaleesta on tullut prinsessa Dianan muistokappale ja maailman myydyin single; se myi Suomessakin viisinkertaisen singleplatinan. Singlen tuotot ovat menneet Diana Princess of Wales Memorial Fundille.

Kukkakimppuja Kensingtonin palatsilla

Tuhannet ihmiset seurasivat kaduilla hautajaissaattuetta, ja satoja tuhansia kukkakimppuja oli tuotu Dianan kodin Kensingtonin palatsin viereen. Hautajaiset nähtiin televisiossa suorana lähetyksenä 185 maassa, ja niitä seurasi lähes 2,5 miljardia katsojaa, Suomessakin puolitoista miljoonaa.[17]

Kuninkaalliset residenssit eivät aluksi suruliputtaneet Dianan kuoleman vuoksi, ja kuninkaallista perhettä syytettiin välinpitämättömästä suhtautumisesta Dianan kuolemaan. Erityisesti Buckinghamin palatsin tyhjä lipputanko herätti kummastusta. Protokollan mukaan palatsin lipputangossa voi olla vain Royal Standard eli hallitsijan lippu, jolla liputetaan vain silloin, kun hallitsija on läsnä palatsissa. Royal Standardia ei koskaan lasketa puolitankoon, ei edes hallitsijan kuollessa, koska monarkia jatkuu – hallitsijan kuollessa hänen kruununperillisestään tulee välittömästi uusi hallitsija. Walesin prinsessan kuollessa sunnuntaina aamuyöllä kuningatar Elisabet II oli Balmoralin linnassa Skotlannissa ja saapui Lontooseen seuraavana perjantaina, jolloin hän ilmoitti pitävänsä televisiopuheen. Kuningattaren antaman määräyksen mukaan hautajaispäivänä lauantaina – sen jälkeen, kun kuningatar oli poistunut palatsista ja lähtenyt Westminster Abbeyyn – Royal Standard otettiin pois ja Buckinghamin palatsin lipputankoon nostettiin kansallislippu Union Jack, joka oli puolitangossa loppupäivän.[18][19][20]

Myöhemmin on siirrytty käytäntöön liputtaa Buckinghamin palatsissa kansallislipulla monarkin poissaollessa. Buckinghamin palatsin kansallislipulla on myöhemmin myös suruliputettu, muun muassa Dianan kuoleman yksivuotismuistopäivänä. Palatsin Union Jack on laskettu puolitankoon myös prinsessa Margaretin, kuningataräiti Elisabetin ja Britannian entisen pääministerin paronitar Margaret Thatcherin kuoleman johdosta.[21]

Prinsessa Diana Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1987 Catherine Walkerin puvussa.

Diana oli merkittävän laajasti maailman mediassa kihlauksestaan Walesin prinssin kanssa vuodesta 1981 aina kuolemaansa asti vuoteen 1997, ja häntä kuvailtiin usein ”maailman kuuluisimmaksi naiseksi” ja ”maailman valokuvatuimmaksi naiseksi”.[22] Diana tunnettiin myötätunnostaan, tyylistään, karismastaan, hyväntekeväisyydestään ja epäonnistuneesta avioliitostaan Walesin prinssin kanssa.[23]

Britannian pääministeri Tony Blair kutsui Dianaa ”Ihmisten prinsessaksi”, ikoniseksi kansallishahmoksi.[24]

Prinsessa Diana oli ehdolla Time-lehden Vuoden henkilöksi vuonna 1997.[25] Vuonna 1999 Time valitsi Dianan yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä ihmisistä.[26] Vuonna 2002 BBC järjesti äänestyksen 100 Greatest Britons, jossa valittiin historian merkittävimmät britit. Diana sijoittui listalla kolmanneksi ohi kuningattaren ja muiden Britannian kuninkaallisten.[27]

Prinsessa Diana oli muoti- ja tyyli-ikoni. Diana on jäänyt pysyväksi tyyli-ikoniksi, joka inspiroi edelleen stylisteja, julkisuudenhenkilöitä ja nuoria naisia.[28] Muotisuunnittelijoiden mukaan Diana käytti muotia ja tyyliään hyväksi hyväntekeväisyydessään ja itsensä ilmaisuun ja kommunikaatioon. Donatella Versace sanoi: ”Mielestäni kukaan ei ole tehnyt – ennen häntä, eikä hänen jälkeensä – samaa mitä Diana teki muodille.”[29]

Prinsessa Dianan kuuluisan lyhyen hiustyylin loi Sam McKnight Voguen kuvausten jälkeen vuonna 1990. Diana teki usein meikkinsä itse ja hänellä oli aina kampaaja mukanaan ennen tilaisuuksia. McKnight on kertonut Dianan sanoneen laittautumisesta: ”Se ei ole minua varten Sam. Se on ihmisiä varten, joita tapaan tai jotka tulevat tapaamaan minua. He eivät halua minua vapaa-ajan tyylissä, he haluavat prinsessan. Annetaan heille mitä he haluavat.”[29]

Prinsessa Dianan tukema kansainvälinen kampanja maamiinojen kieltämiseksi palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla syksyllä 1997 vain joitakin kuukausia Dianan kuoleman jälkeen.[30]

Dianan lapset William ja Harry ovat jatkaneet hyväntekeväisyyttä äitinsä jalanjäljissä ja tukevat muun muassa kodittomien ja HIV:sta kärsivien järjestöjä sekä puhuneet avoimesti mielenterveyden ongelmista.[31][32][33]