Dian Fossey

Fossey toteutti unelmansa syyskuussa 1963. Hän käytti Afrikan-matkaansa kaikki säästönsä ja otti lisäksi lainaa pankista. Fossey tapasi Afrikassa paleoantropologi Mary Leakeyn ja tämän miehen arkeologi Louis Leakeyn. Sen jälkeen hän tutustui myös Joan ja Alan Rootiin, jotka valokuvasivat silloin Afrikan gorilloita.[2] Leakeyt Fossey tapasi Olduvain rotkossa, ja Fossey on kuvannut tuota tapaamista elämänsä käännekohdaksi. Louis Leakey kertoi tuolloin Jane Goodallin työstä Tansanian simpanssien parissa.[1] Rootien mukana Fossey puolestaan pääsi gorillaretkelle. Fossey kertoi myöhemmin, että hän rakastui gorilloihin välittömästi.[2]

Fossey palasi Afrikasta Yhdysvaltoihin ja tavoitti vuonna 1966 Louisvillessa uudestaan Louis Leakeyn, joka kutsui tämän tekemään pitkää gorillatutkimusta Ruandan vuoristoalueille. Leakey uskoi, että kädellistutkimus edistäisi merkittävästi ihmisen evoluution selvittämistä.[2] Fossey palasi Afrikkaan joulukuussa 1966 ja aloitti kenttätutkimukset seuraavana vuonna Kabarassa Kongossa. Hän tapasi siellä kokeneen gorillojen jäljittäjän Senwekwen, jolta hän sai oppia jäljittämisessä. Fossey onnistui Senwekwen oppien ansiosta tunnistamaan Mikenovuoren rinteiltä kolme gorillaryhmää.[1]

Kivun alueen kapina vaikeutti Fosseyn työtä, ja sotilaat veivät hänet heinäkuussa 1967 turvaan vuorilta. Hän oli kaksi viikkoa vartioituna Rumangabossa, mistä hän pääsi pakenemaan tarjottuaan vartijoille rahaa, jotta he veisivät hänet Ugandaan. Siellä ugandalaissotilaat pidättivät kongolaiset ja vapauttivat Fosseyn. Fosseyta kuulusteltiin ensin Kisorossa ja sitten Ruandan Kigalissa. Fossey ja Leakey päättivät kuitenkin tavattuaan Nairobissa, että Fossey jatkaisi gorillatutkimusta Ruandan puolella Virungavuorilla.[1]

Ruandassa Fossey tapasi useamman vuoden maassa asuneen Rosamond Carrin, joka puolestaan esitteli tämän belgialaiselle Alyette DeMunckille, joka oli syntynyt Kongossa. Fossey ja DeMunck ystävystyivät, ja DeMunckista tuli Fosseyn keskeisimpiä tukijoita. DeMunck tunsi Ruandassa monia ihmisiä ja auttoi Fosseytä etsimään sopivan leiripaikan. Fossey perusti syyskuussa 1967 Karisoken tutkimuskeskuksen, joka sai nimensä Karisimbi- ja Visokevuorista. Tutkimuskeskuksen eteläpuolella kohosi Karisimbi ja pohjoispuolella Visoke.[1]

Fossey käytti George Schallerin kehittämiä tekniikoita totuttaakseen gorillat läsnäoloonsa. Hän onnistui saamaan luottamuksen kuuteen gorillaryhmään. Fossey käytti hyväkseen gorillojen luonnollista uteliaisuutta. Kun hän käveli rystysillään, gorillat uskaltautuivat lähelle, ja kun hän pureskeli selleriä, gorillat tulivat entistäkin lähemmäksi.[1]

National Geographic Society lähetti vuonna 1968 Bob Campbellin valokuvaamaan Fosseyn työtä. Vaikka Fossey piti valokuvaajaa ensin häiriötekijänä, he ystävystyivät lopulta. Campbellin kuvat olivat nostamassa myös Fosseytä julkisuuden henkilöksi ja muuttamassa gorillojen mainetta vaarallisista pedoista lempeiksi olioiksi.[1]

Fossey halusi kehittää myös eläintutkimuksen osaamistaan ja aloitti 1970 etologian opinnot Darwin Collegessa. Seuraavien neljän vuoden ajan hän matkusti Englannin ja Afrikan väliä. Fosseyta opetti Jane Goodallinkin ohjaajana toiminut Robert Hinde, ja Fossey valmistui tohtoriksi vuonna 1974. Fossey uskoi akateemisen tutkinnon edistävän hänen tutkimustensa vakavastiotettavuutta ja toisaalta edistäisi rahoitusten saamista.[1]

Fossey alkoi tutkimustyön ohella suojella gorilloja, joita uhkasivat sekä salametsästäjät että laiduntajat. Hän käytti muun muassa naamioita salametsästäjien pelotteluun ja spraymaalasi karjaeläimiä ajaakseen paimenet pois kansallispuistosta. Fossey kutsui taktiikkaansa ”aktiiviseksi suojeluksi” ja uskoi, että ilman välittömiä toimia suojeltavaa ei pian enää olisi. Fossey ei ollut toimiensa takia suosittu paikallisten keskuudessa, jotka yrittivät vain selviytyä, eikä toisaalta puistonvartijoilla ollut välineistöä suojella puistoa ja sen asukkaita.[1]

Fossey kiintyi erityisen läheisesti Digit-nimiseen gorillaan, joka oli noin viisivuotias ja eli laumassa 4. Digit sai nimensä oikean käden vaurioituneesta sormesta. Sillä ei ollut läheisiä suhteita ryhmänsä muihin gorilloihin, mutta Fosseyn ja Digitin välille syntyi läheinen yhteys. Salametsästäjät tappoivat Digitin joulukuussa 1977, kun se yritti puolustaa ryhmäänsä. Muut gorillat pakenivat, mutta Digitiä puukotettiin useita kertoja päähän. Lauma 4 hajosi kuitenkin pian tämän jälkeen, kun siitä tapettiin useita muitakin yksilöitä, muun muassa sitä hallinnut hopeaselkä Uncle Bert. Fossey julisti sodan salametsästäjille. Hän myös perusti Digit Fundin keräämään rahoja aktiivista suojelutyötä varten ja salametsästyksen vastaisiin hankkeisiin.[1]

Fossey muutti vuonna 1980 Ithacaan, missä hän toimi Cornellin yliopiston vierailevana apulaisprofessorina. Hän kirjoitti samaan aikaan käsikirjoitusta omaelämäkertaansa Sumuisten vuorten gorillat, joka julkaistiin vuonna 1983. Siinä Fossey kertoi ajastaan vuorigorillojen parissa ja painotti suojelutoimien tarvetta.[1] Kirjasta tuli bestseller, ja siitä tehtiin vuonna 1988 samanniminen elokuva, jossa Fosseyta esittää Sigourney Weaver.[2]

Dian Fosseyn hauta

Fossey palasi Yhdysvalloista Ruandaan, missä hän jatkoi salametsästäjien vastaisia toimiaan, ja hän alkoi radikalisoitua.[3] Hän ei ehtinyt olla kauan Ruandassa ennen kuin hänet surmattiin. Fossey löydettiin majastaan varhain aamulla 27. joulukuuta 1985. Häntä oli lyöty kahdesti päähän viidakkoveitsellä. Mitään merkkejä mahdollisesta ryöstöstä ei ollut jäänyt, mutta majaan oli ehkä tunkeuduttu väkisin.[1] Surmaa ei ole selvitetty, mutta yleisesti uskotaan, että salametsästäjät olivat tappaneet hänet.[3]

Fossey haudattiin majansa lähelle Digitin haudan viereen.[1]