Derek Bourgeois
Derek David Bourgeois (16. lokakuuta 1941 Kingston upon Thames – 6. syyskuuta 2017) oli brittiläinen säveltäjä.[1]
Elämä ja ura
Bourgeois syntyi yhtiönjohtaja David Bourgeoisille ja tämän vaimolle, Dinah o.s. Fordille. Hän kävi Cranleighin koulua Surreyssa, jossa itse toimi myöhemmin musiikinopettajana. Tohtorinarvon hän sai Cambridgen yliopiston Magdalene Collegesta, minkä jälkeen hän vielä jatkoi opiskelua Royal College of Musicissa kahden vuoden ajan Herbert Howellsin johdolla sävellyksessä ja Adrian Boultin johdolla orkesterinjohdossa.[1]
Bourgeois oli Bristolin yliopiston musiikin luennoitsija vuodesta 1971, kunnes siirtyi vuonna 1984 Ison-Britannian kansallisen nuoriso-orkesterin musiikilliseksi johtajaksi. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1993. Hän perusti Kansallisen nuorisokamariorkesterin vuonna 1988 ja sai vuonna 1994 nimityksen St Paul's -tyttökoulun musiikkijohtajaksi Lontooseen. Vuonna 2002 hän vetäytyi eläkkeelle Mallorcalle. Hänen ensimmäinen vaimonsa Jean Berry, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa vuodesta 1965, sairasti tappavaa motoneuronitautia ja Bourgeois itse kärsi syövästä. Vaimo kuoli vuonna 2006, minkä jälkeen Bourgeois lähti Mallorcalta New Yorkiin. Lopulta hän asettui Dorsetiin. Vuodesta 2008 hän oli toisessa avioliitossaan Norma Torneyn kanssa. Torney jäi leskeksi Bourgeoisin kuollessa 75-vuotiaana. Häntä kaipaamaan jääneisiin läheisiin kuului myös sisko Wendy.[1]
Sävellystyö
Bourgeoisin teosten katalogiin kuuluu yhteensä 391 teosta. Hänen seitsemästätoista konsertostaan todennäköisesti soitetuin on pasuunalle sävelletty konsertto vuodelta 1988. Sinfonioita Bourgeois sävelsi kaikkiaan 116. Hän on siten tuotteliain tiedossa oleva brittisinfonikko; Havergal Brianin saavutuksen (32 sinfoniaa) hän ohitti vuoden 2006 puolenvälin paikkeilla. Maailmanennätys on kuitenkin Leif Segerstamin hallussa. Eläkkeelle jäädessään Bourgeois oli säveltänyt seitsemän sinfoniaa, mutta eläkevuosina hän loi vielä 109 lisää. Varhaisia teoksia tässä kategoriassa ovat viiden viiniaiheisesti nimetyn osan muodostama Wine Symphony (nro 4, 1978) ja The Mountains of Mallorca (nro 8, 2002).Pisin sinfonia on 155-minuuttinen 42. sinfonia, lisänimeltään Life, the Universe and Everything (2008) Douglas Adamsin kunniaksi. 104. sinfonia on nimetty The Esterhazyksi; Bourgeois ohitti Joseph Haydnin sinfonioiden määrässä vuonna 2015. Bourgeoisin tuotantoon kuuluu myös ooppera ja televisioon sävellettyä musiikkia. Neljä hänen viimeisistä teoksistaan ovat hänen kuolinvuodeltaan. Nämä ovat Rhythm With a Smile puhallinorkesterille, sonaatti kahdelle alttoviululle sekä pianolle ja kaksi viimeistä sinfoniaa.[1]
Bourgeois sävelsi myös muun muassa lyhyitä teoksia puupuhallin- ja vaskiyhtyeille; näiden joukossa on Green Dragon Overture (1969). Tästä sävellyksestä on saatavilla sekä täyden orkesterin että puhallinkokoonpanoversio, kuten monista muistakin hänen teoksistaan. Muita teoksia ovat Serenade (1965, alkujaan uruille), Blitz (1980, koekappale vaskiyhtyekilpailuja varten) ja Variations on a Theme of Herbert Howells (1984, uruille). Bourgeois koki, että osa piti hänen musiikkiaan jopa liian avantgardistisena ja osa liian vanhanaikaisena.[1]
Bourgeoisin suosio kriitikoiden keskuudessa jäi vähäiseksi, mutta sekä soittajiin että yleisöihin vetosi hänen teostensa melodisuus ja harmoninen rikkaus.[1]