Derek Bell

Derek Reginald Bell (s. 31. lokakuuta 1941, Pinner, Englanti, Iso-Britannia) on brittiläinen entinen kilpa-autoilija.[1][2] Hän ajoi F1-sarjassa vuosina 1968–1972 ja 1974.[1][2] Bell voitti Le Mansin 24 tunnin ajon viisi kertaa.[1]

Derek Bell
Henkilötiedot
Kansalaisuus	Yhdistynyt kuningaskunta
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1968–1972, 1974
Talli(t)	Ferrari, McLaren, Surtees, Tecno
Kilpailuja	16 (9 starttia)
Maailman­mestaruuksia	0
Voittoja	0
Palkintosijoja	0
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	1
Ensimmäinen kilpailu	Italian Grand Prix 1968
Viimeinen kilpailu	Kanadan Grand Prix 1974
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Derek Bell. Brabham F2, Nürburgring 1970.

Derek Bell kilpaili 1960-luvun lopulla Formula 3 ja Formula 2 -sarjoissa menestyksellä, joka sai F1:n tallit kiinnostumaan hänestä. Bell palkattiin 1968 Ferrarille ajamaan kaksi GP:tä ja 1969 McLarenille, jossa hän ajoi yhden osakilpailun.[1][2] Nämä kisat päättyivät kuitenkin keskeytykseen.[1][2] Bell ylsi kuusi kautta ja 9 GP:tä kestäneellä F1-urallaan pisteille vain kerran: hän sai kuudennesta sijastaan yhden pisteen USA:n GP:ssä 1970.[1][2][3] Lisäksi hän sijoittui 11:nneksi Saksan GP:ssä 1994. Kaikki muut yritykset päättyivät keskeytykseen ennen ruutulippua.

Paremmin kuin F1:ssä Bell pärjäsi urheiluautoluokissa. Hän muun muassa voitti Le Mansin 24 tunnin ajon viisi kertaa (vuosina 1975, 1981, 1982, 1986 ja 1987), niistä kolmesti formulatähti Jacky Ickxin kanssa. Ickx/Bell muistetaankin yhtenä autourheilun legendaarisimmista ajajapareista. Daytonan 24 tunnin ajon voittaneessa autokunnassa Bell oli mukana kolme kertaa (1986, 1987 ja 1989).

Aktiivikautensa jälkeen Derek Bell muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän loi uran autokilpailujen tv-kommentaattorina.[4]