Deokhye

Deokhye syntyi 25. toukokuuta 1912 keisari Gojongille ja hänen jalkavaimolleen Yang Gui-inille, kun keisari oli jo 60-vuotias. Prinsessalla ei ollut vuoteen 1917 saakka nimeä lempinimeään "Boknyeongdang" lukuun ottamatta, ja häntä kohteltiin kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan. Vuonna 1917 keisari Gojong onnistui kuitenkin suostuttelemaan silloisen Korean kenraalikuvernöörin Terauchi Masataken lisäämään hänen nimensä keisariperheen rekisteriin ja myöntämään hänelle prinsessan arvonimen.

Vuonna 1919 keisari suunnitteli salaa kihlausta hovin kamariherra Kim Hwang-jinin sukulaispojan Kim Jang-hanin ja Deokhyen välille. Kihlauksen olisi ollut tarkoitus suojella hänen tytärtään japanilaisilta, mutta Japani puuttui asiaan eikä suunnitelma toteutunut. Kihlauksen epäonnistumisen jälkeen Kim Hwang-jiniä kiellettiin astumasta Deoksugungiin, ja keisari Gojong kuoli yllättäen 21. tammikuuta 1919. Prinsessa Deokhye aloitti vuonna 1921 Hinodaen alakoulun Soulissa.

Sō Takeyuki ja Deokhye (1931)

Vuonna 1925 Deokhye vietiin Japaniin hänen opintojensa varjolla, jossa hän kävi veljiensä tavoin koulua Gakushūinissa. Hänen kuvattiin olleen hiljainen, eristäytynyt ja heikko. Deokhyen sallittiin vuonna 1930 matkustaa Koreaan, jotta hän voisi osallistua vuonna 1929 kuolleen äitinsä hautajaisiin. Keväällä 1930 hän muutti veljensä kruununprinssi Eunin taloon, kuningas Leen palatsiin, Tokioon. Samaan aikaan hän kärsi alkavasta mielenterveysongelmasta, jonka alkuoireet ilmenivät unissakävelynä. Hän unohti myös usein syödä ja juoda. Prinsessan psykiatri diagnosoi hänellä skitsofrenian, mutta seuraavaan vuoteen mennessä hänen tilansa vaikutti parantuneen. Sairaudella saattoi olla tekemistä hänen kasvatuksensa kanssa.

Toukokuussa 1931 Deokhye meni naimisiin japanilaisen aristokraatin kreivi Sō Takeyukin (1923 – 1985) kanssa.[4] Keisarinna Teimei oli järjestänyt avioliiton. Siitä oli oikeastaan päätetty jo vuonna 1930, mutta tuolloin prinsessan veli oli vastustanut liittoa ja sitä oltiin päätetty siirtää Deokhyen terveydentilan takia. Heti tervehdyttyään Deokhye sai kuitenkin tietää, että avioliitto pantaisiin täytäntöön. Hän synnytti 14. elokuuta 1932 tyttärensä Masaen (koreaksi Jeong-hye) Koreassa.[3] Vuonna 1933 Deokhye alkoi taas kärsiä mielenterveysongelmista ja vietti sen jälkeen useita vuosia eri mielenterveysklinikoilla

Korean voitettua Japanin toisessa maailmansodassa ja itsenäistyttyä aatelissääty poistettiin ja Deokhyen aviomies menetti arvonimensä. Avioliitolla ei ollut enää järkeä, ja pari eriytyi toisistaan yhä enemmän, kunnes he viimein erosivat vuonna 1953. Sō Takeyuki meni vuonna 1955 uudelleen naimisiin japanilaisen Yoshie Katsumuran kanssa.

Deokhyen onnettoman avioliiton aiheuttama suru moninkertaistui kun hänen tyttärensä katosi 1956 ja teki oletettavasti itsemurhan vanhempiensa avioeron aiheuttaman stressin takia. Sen seurauksena Deokhyen sairaus vaikeutui entisestään.

Deokhye palasi Koreaan Etelä-Korean hallituksen kutsusta 26. tammikuuta 1962 37 vuoden poissaolon jälkeen.[5] Aluksi hallitus ei tahtonut päästää häntä viimeisenä kuningassuvun jäsenenä maahan, koska silloinen presidentti Lee Seung Man tahtoi välttyä poliittiselta kaaokselta.[3] Toimittaja Kim Eul Han löysi kuitenkin prinsessan ja suostutteli Korean hallituksen sallimaan hänen paluunsa.[6] Deokhye itki lähestyessään kotimaataan, ja muisti mielentilastaan huolimatta tarkasti hovin tavat. Hän asui Changdeokin palatsissa[7] kruununprinssi Uiminin ja kruununprinsessa Uiminin, heidän poikansa prinssi Gun, hänen vaimonsa Julia Mullockin ja kamarineito Byeon Bokdongin kanssa. Deokhye kuoli 21. huhtikuuta 1989 Changdeokin palatsissa ja hänet on haudattu Hongryureungiin Namyangjuhun, lähelle Soulia.

• 
  Prinsessa Deokhye ennen lähtöään Japaniin (1925).
• 
  Prinsessa Deokhye vuonna 1925.
• 
  Korean kuningasperhe vuonna 1918. Kuvassa vasemmalta oikealle Yi Un, Sunjong, keisari Gojong, kuninkaan jalkavaimo ja prinsessa Deokhye.
• 
  Prinsessa Deokhye vuonna 1929.