Dennis Wideman

Ennen ammattilaisuraansa Wideman pelasi vuodet 1999–2004 OHL-junioriliigaa. Ensimmäiset puolitoista kautta hän pelasi Sudbury Wolvesin riveissä ennen tammikuussa 2001 tapahtunutta siirtoa London Knightsiin, jossa hän pelasi kolme ja puoli kautta. Knights antoi kaupassa Wolvesille vaihdossa Dan Jancevskin ja Chris Kellyn. Hyökkäävän puolustajan roolissa pelanut Wideman esiintyi OHL-urallaan yhteensä 292:ssa runkosarjaottelussa, joissa hänelle kertyi 251 tehopistettä, 96 maalia ja 155 syöttöpistettä. Eniten pisteitä hän teki kausilla 2001–2002 ja 2003–2004, ensiksi mainitulla 69 tehopistettä (27 maalia ja 42 syöttöpistettä) 65 runkosarjaottelussa, ja jälkimmäisellä 65 tehopistettä (24 maalia ja 41 syöttöpistettä) 60 runkosarjaottelussa.

Pudotuspeliotteluja hänelle kertyi OHL:ssä 58, joissa hän teki 49 tehopistettä, 18 maalia ja 31 syöttöpistettä. Vuosina 2001, 2003 ja 2004 hän oli pudotuspeleissä joukkueensa kolmanneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja ja vuonna 2002 neljänneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja. Runkosarjassa hän sijoittui seuransa sisäisessä pistepörssissä kaudella 2001–2002 kolmanneksi, kaudella 2002–2003 neljänneksi ja kaudella 2003–2004 kuudenneksi. Viimeisen OHL-kautensa päätyttyä Wideman valittiin vuonna 2004 liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen[1], ja hän sijoittui tuolloin toiseksi äänestyksessä liigan vuoden puolustajasta. Palkinto meni Plymouth Whalersin James Wisniewskille.

Wideman sai NHL-varauksen kesällä 2002, jolloin Buffalo Sabres varasi hänet numerolla 241 uusien pelaajien varaustilaisuuden kahdeksannella kierroksella. Hän ei kuitenkaan saanut seuraavien vuosien aikana sopimusta Sabresiin, joten kesällä 2004 hän solmi vapaana pelaajana sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Hän teki ammattilaisdebyyttinsä myöhemmin samana vuonna St. Louisin silloisen farmiseuran Worcester IceCatsin riveissä AHL-liigassa. Hän pelasi IceCatsin riveissä 79 AHL:n runkosarjaottelua, joissa syntyi tehot 13 maalia ja 30 syöttöpistettä. Wideman sijoittui Worcesterin sisäisessä pistepörssissä sijalle kolme Jay McClementin ja Jon DiSalvatoren jälkeen, AHL:n tulokkaiden pistepörssissä sijalle seitsemän ja AHL-puolustajien pistepörssissä sijalle kolmetoista.

Hän aloitti myös työsulun jälkeisen NHL-kauden 2005–2006 AHL:ssä Peoria Rivermenissä, mutta marraskuussa 2005 hänet kutsuttiin Bluesin NHL-miehistöön, jossa hän pysyi koko loppukauden. Wideman pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 9. marraskuuta, jolloin Blues kohtasi Columbus Blue Jacketsin. Ensimmäisen pisteensä Wideman teki NHL:ssä 12. marraskuuta (syöttöpiste ottelussa, jossa Blues kohtasi Nashville Predatorsin) ja ensimmäisen maalinsa 1. joulukuuta ottelussa Blue Jacketsia vastaan. Hän pelasi ensimmäisellä NHL-kaudellaan 67 runkosarjaottelua, joissa hän teki 24 tehopistettä, kahdeksan maalia ja 16 syöttöpistettä, eniten kaikista Blues-puolustajista. Jääaikaa hän sai keskimäärin 21 minuuttia ja 41 sekuntia ottelua kohden, mikä oli kolmanneksi eniten St. Louisin sisäisessä tilastossa Christian Bäckmanin ja Eric Brewerin jälkeen. Kesken kauden 2006–07 Wideman kaupattiin Boston Bruinsiin, joka etsi uutta hyökkäävää puolustajaa vaihdettuaan Paul Maran pois[2] vaihdossa hyökkääjä Brad Boyesiin.[3]

Wideman edusti Bruinsia kolme vuotta ja teki tähänastisen NHL-uransa piste-ennätyksen kaudella 2008–2009. Hän teki tuolla kaudella 50 tehopistettä, 13 maalia ja 37 syöttöpistettä, 79 runkosarjaottelussa. Wideman siirtyi kesällä 2010 Florida Panthersiin, jolloin Boston sai vaihdossa hyökkääjät Nathan Horton sekä Gregory Campbell. Hän edusti Panthersia vajaan kauden, helmikuuhun 2011 asti, jolloin hän siirtyi NHL:n siirtotakarajapäivänä Washington Capitalsiin vaihdossa Jake Hauswirthiin ja kolmannen kierroksen varausvuoroon.[4]

Wideman teki kaudella 2011–2012 Capitalsissa 46 pistettä 82 runkosarjaottelussa, ja hänet valittiin kauden aikana NHL:n tähdistöotteluun.[1] Widemanista oli tulossa heinäkuussa 2012 vapaa pelaaja, mutta Calgary Flames hankki hänen oikeudet Capitalsilta ja teki hänen kanssaan viisivuotisen sopimuksen kesäkuun lopulla. Vaihdossa Flames antoi Jordan Henryn ja viidennen kierroksen varausvuoron kesälle 2013.[5]

Kaudella 2015–2016 Wideman jyräsi linjatuomari Don Hendersonin poikittaisella mailalla. Wideman itse kiisti tapauksen tahallisuuden, mutta hänet kuitenkin katsottiin syylliseksi ja tuomittiin 20 ottelun pelikieltoon, minkä lisäksi hän menetti kausipalkastaan yli puoli miljoonaa dollaria.[6] Henderson sai taklauksesta aivotärähdyksen eikä pystynyt loppukauden aikana tuomitsemaan otteluita.[7] Wideman ehti kärsiä pelikieltoaan 19 ottelun ajan ennen kuin puolueeton välimieskäsittelijä puolitti alkuperäisen pelikiellon kymmeneen otteluun. Wideman ehti istua yhtä ottelua vaille koko pelikieltonsa, mutta hän joutui maksamaan alkuperäisestä 564 517 dollarin sakostaan vain puolet eli 282 258 dollaria.[8] Huhtikuussa 2017 Henderson ilmoitti asianajajansa välityksellä nostavansa siviilikanteen sekä Widemania että Flamesia vastaan ja vaativansa 10 miljoonan dollarin vahingonkorvauksia useista, fyysisistä ja henkisistä kiputiloista.[9] Hendersonin ura ammattilaiserotuomarina on tapauksen johdosta todennäköisesti ohi.[10]

Wideman lopetti pelaajauransa kauden 2016–2017 jälkeen.[11]