Denise Scott Brown

Denise Lakofski syntyi nykyisessä Sambiassa vuonna 1931, mutta hän kasvoi Johannesburgissa.[2] Hän opiskeli arkkitehtuuria ensin Etelä-Afrikassa Witwatersrandin yliopistossa ja sitten Lontoossa arkkitehtuuriyhdistyksen koulussa.[3] Vuonna 1955 naimisiin mennyt Scott Brown päätti suunnata kaupunkisuunnitteluun ja vaihtoi sen takia Pennsylvanian yliopistoon, koska Louis Kahn opetti siellä.[2] Brown valmistui 1960 maisteriksi kaupunkisuunnittelusta ja 1965 arkkitehtuurista.[3]

Scott Brownin ensimmäinen mies oli Robert Scott Brown, jonka kansas hän meni naimisiin vuonna 1955. Mies kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1959, ja seuraavana vuonna Scott Brown tapasi Pennsylvanian yliopistossa toisen henkilökunnan jäsenen Robert Venturin. He menivät naimisiin vuonna 1967.[2]

Scott Brown aloitti vuonna 1960 Pennsylvanian yliopistossa opettajana ja vuosina 1961–1965 hän toimi apulaisprofessorina. Hän oli vuonna 1965 Berkeleyssä vierailevana ympäristösuunnittelun professorina ja UCLA:n arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun apulaisprofessorina.[4] Scott Brown liittyi vuonna 1967 miehensä yritykseen Venturi and Rauch, josta tuli vuonna 1980 Venturi, Rauch, and Scott Brown. Venturi ja Scott Brown muodostivat myöhemmin yhdessä suunnittelutoimisto Venturi, Scott Brown and Associatesin.[2]

Scott Brown, Venturi ja Steven Izenour julkaisivat vuonna 1972 teoksen Learning from Las Vegas, josta tuli uraauurtava kirja. Monet arkkitehdit ottivat käyttöön sen vaikutuksesta postmodernistisia elementtejä ja alkoivat käyttää historiallisia, kaupallisia ja populaarikulttuurisia viitteitä. Scott Brown oli kolmikosta se, joka oli kiinnittänyt huomionsa Las Vegasiin.[2][5]

Scott Brown on ollut suunnittelemassa muun muassa useita kampuksia sekä monia julkisia ja akateemisia rakennuskomplekseja. Hän on johtanut muun muassa Lontoon Kansallisgallerian Sainsbury-siiven, Toulousen departementinvaltuuston rakennuksen, Pennsylvanian yliopiston Perelman Quadranglen ja Michiganin yliopiston luonnontieteiden instituutin suunnitelmia. Scott Brown ollut myös mukana suunnittelemassa ja neuvomassa Philadelphian South Streetin, Miami Beachin Washington Avenuen ja Memphisin ydinkeskustan kaupunkisuunnittelmia.[3]

Scott Brown on saanut uransa aikana useita palkintoja. Vuonna 2007 hän sai Vilcek-palkinnon, 2016 AIA:n kultamitalin ja 2018 Jane Drew -palkinnon.[3] Scott Brownin miehelle Venturille myönnettiin vuonna 1991 Pritzker-palkinto, mikä herätti huomattavasti kritiikkiä, sillä Scott Brown jätettiin ilman palkintoa, vaikka parin läheinen yhteistyö oli kestänyt jo noin kolme vuosikymmentä. Scott Brown oli kahta vuotta aiemmin julkaissut esseen ”Room at the Top? Sexism and the Star System in Architecture”, missä hän kertoi arkkitehtuurin mieskeskeisyydestä. Hän kirjoitti muun muassa juhlaillallisista, joihin hän ei ollut päässyt, ”koska emme kutsu arkkitehtien vaimoja”, ja työhaastatteluista, joista hän oli joutunut pois, koska arkkitehdin vaimo oli häirinnyt lautakuntaa.[5]