Denatsifikaatio

Denatsifikaatio (saks. Entnazifizierung) oli joukko toimenpiteitä, joita liittoutuneet tekivät Saksassa toisen maailmansodan jälkeen poistaakseen kansallissosialistisen ideologian saksalaisesta yhteiskunnasta, kulttuurista, mediasta, taloudesta ja politiikasta. Denatsifikaation seurauksena poistettiin vallasta Saksan kansallissosialistinen työväenpuolueen ja Schutzstaffelin jäseniä ja lakkautettiin organisaatioita, jotka olivat kytköksissä natseihin. Yli 40 prosenttia Saksan virkamiehistä erotettiin ensimmäisen miehitysvuoden aikana. Julkisilta paikoilta poistettiin laajamittaisesti natsi-ideologian symboliikkaa, kuten hakaristejä, ja muun muassa katujen nimiä muutettiin. Myös tiedotusvälineitä kontrolloitiin ja tuhottiin natsihenkistä kirjallisuutta sekä kuvataidetta.[1][2]

Työläiset poistavat katukylttiä ”Adolf Hitler-Straße” -kadulta Trierissä 12. toukokuuta 1945.

Termi denazification keksittiin Pentagonissa vuonna 1943. Alun perin sillä tarkoitettiin vain natsien oikeusjärjestelmän purkamista, mutta pian käsite laajeni tarkoittamaan koko yhteiskunnan puhdistamista natsismista. Saksan antautuessa toukokuussa 1945 kansallissosialistisessa puolueessa oli 8,5 miljoonaa jäsentä, mikä oli 10 prosenttia kansasta. Heidän lisäkseen kansallissosialistisiin järjestöihin oli kuulunut 45 miljoonaa jäsentä.[2]

Ohjelma käynnistettiin sodan päättymisen jälkeen ja vahvistettiin Potsdamin sopimuksessa elokuussa 1945. Kaikkien täysi-ikäisten saksalaisten piti täyttää kyselylomake, jossa heidän oli tehtävä selkoa suhteestaan natsihallintoon. Lisäksi luotiin viisiportainen luokittelu, jonka perusteella eri ryhmiin kohdistettiin erilaisia toimia. Lähes kahdelta miljoonalta saksalaiselta kiellettiin työskentely muussa kuin yksinkertaisessa fyysisessä työssä. Kaikkia natsipuolueen lakimiesliittoon kuuluneita juristeja ei kuitenkaan voinut erottaa, koska yhteiskunta olisi romahtanut. Alle vuoden kuluttua Saksan antautumisesta denatsifikaatio jätettiin saksalaisten tuomioistuinten hoidettavaksi. Denatsifikaation aika päättyi virallisesti vuonna 1951.[2][3][4]