Demonologia

Demonologia on oppi pahoista hengistä eli demoneista. Demonologia syntyi keskiaikaisten ja varhaisen uuden ajan teologien pyrkimyksistä kerätä ja järjestää Saatanaan ja demoneihin liittyviä käsityksiä. Myöhemmin demonioppi on vaikuttanut okkultismiin. Demonologiaa tunnetaan myös muissa uskonnoissa.

Helvetillisten legioonien suurherttua Amdukias. Puupiirros Collin de Plancyn teoksesta Dictionnaire Infernal, 1863.

Demonologia nykyajan kristinuskossa

Periaatteessa demonologia kuuluu angelologian tavoin luterilaisen kirkon oppiin, joskaan se ei ole keskeisellä sijalla[1]. Vuodesta 1886 alkaen Suomessa luterilainen kirkko on väittänyt, että kaste ei poistakaan demoneja vauvoista.

Katolinen kirkko kuitenkin väittää harjoittavansa demonien poistamista niiden valtaamista eli riivaamista ihmisistä. Ensin kuitenkin ”suljetaan pois” muut vaihtoehdot kuten harhat ja päihteet. Katolinen kirkko sertifioi demonologeja (eksorkisteja), mutta sertifiointi vaatii katolisuuden laajaa tuntemusta ja vuosien koulutusta.

Koska demoneita pidetään nykyisin yleensä taikauskona, kristillisten demonologien rooli on pienentynyt dramaattisesti valistusajan alusta lähtien. Eksorkismista eli demonien poistamisesta käytetään myös termiä manaus, joka on sikäli sekaannusta aiheuttava, että toisaalta sillä tarkoitetaan myös demonien esiin kutsumista näkyvään todellisuuteen.

Lähteet
  1. Musta enkeli. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Kirkon lähetystyön keskus, evl.fi. Viitattu 28.10.2009.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.