Delta (rakettiperhe)

Delta-kantorakettiperhe on vuodesta 1960 Yhdysvalloissa käytössä ollut kertakäyttöinen (expendable launch vehicle, ELV) kantorakettimalli. Ensimmäistä Delta-mallia kutsutaan usein nimellä Delta I. Lukuisia muitakin nimikkeitä esiintyi, esim. Delta B. Siitä on myöhemmin kehittyneet Delta II, Delta III ja Delta IV. Näistä Delta II on kehitetty suoraan Delta I:stä. Boeing valmistaa Delta-kantoraketteja.

10.7.1962 laukaistu Delta I kuljetti mukanaan Telstar-1 satelliitin

Delta-kantorakettiperheen kehitys

Delta oli alun perin Thor-Delta, neljäs Thorin perusversio (Δ on kreikkalaisten aakkosten 4. kirjain). Nyttemmin Delta-raketista ja sen edeltäjistä on tehty 50 eri versiota. NASA tilasi 1959 kaksitoista Thor-raketin siviiliversiota, jotka nimettiin Deltaksi.

Delta I -raketti alkoi toimintansa toukokuussa 1960. Se osoittautui luotettavaksi – noin 40 laukaisusta 1960–1966 vain kolme epäonnistui. Raketti kuljetti tiede- ja sääsatelliitteja, v. 1962 Ison-Britannian ensimmäisen satelliitin Ariel 1:n sekä Telstar- ja Syncom -tietoliikennesatelliitteja. 1972 Deltalla laukaistiin Euroopan avaruusjärjestön (silloin ESRO) kaksi satelliittia, toisen nimi oli TD-1A, jossa TD tulee kantoraketin nimestä – se ei ollut kovin kummoinen nimi eurooppalaisen avaruusjärjestön tuolloin suurimmalle satelliitille.

1983–1990 laukaistiin Delta-kantoraketilla 24 luotainta, joissa laukaisuissa tapahtui vain yksi epäonnistuminen (maaliskuussa 1983). Tässä vaiheessa Avaruussukkula oli jo NASAn käytössä. NASA ja puolustusministeriö olivat sopineet, että kaikki satelliitit pitäisi kuljettaa Avaruusukkulalla avaruuteen. Challenger-sukkulan tuhon jälkeen tämä päätös loi eurooppalaiselle Ariane 4-raketille loistavan kaupallisen mahdollisuuden aikana, jolloin tietoliikennesatelliitteja otettiin enenvästi käyttöön kautta maailman. Sukkulan tuhoutuminen esti myös Deltan ja muiden kertakäyttöisten kantorakettien tuotannon lopettamisen Yhdysvalloissa.