Delhi

Nimen ”Delhi” etymologia on epävarma. Yleisimmän näkemyksen mukaan se on eponyymi muinaisina aikoina aluetta hallinneen kuningas Dhillun nimestä.[10] Jotkut historioitsijat uskovat, että nimi on peräisin sanasta Dilli, joka on korruptio sanoista dehleez tai dehali — ”kynnys” hindustaniksi — ja joka symboloi kaupungin asemaa porttina Induksen-Gangesin tasangolle.[11] Toisen teorian mukaan kaupungin alkuperäinen nimi oli ”Dhillika”.[12] Hindin/prakritin sanaa dhili (”väljä”) käytettiin myös alueesta, ja se olisi voinut vähitellen muuntua paikalliseksi nimeksi ”Dilli”.

72,5 metrin korkuinen Qutub Minar on maailman korkein vapaasti seisova minareetti.[13]

Vuonna 1560 rakennettu Humayunin hauta on hieno esimerkki suurmogulien arkkitehtuurista.

India Gate muistaa ensimmäisessa maailmansodassa kaatuneita intialaisia sotilaita.

Delhissä ja sen ympäristössä oli arkeologisten jäänteiden perusteella ihmisasutusta luultavasti jo toisella vuosituhannella eaa. ja aikaisemmin.[14] Kaupungin uskotaan olleen Pandavojen legendaarisen pääkaupungin Indraprasthan paikka Mahabharata-eepoksessa.[10] Delhi oli merkittävä paikka Maurya-valtakunnan ajalla (300-luvulta eaa.).[14] Seitsemän suuren kaupungin jäänteet on löydetty Delhistä. Tomara-dynastia perusti Lal Kotin kaupungin vuonna 736. Ajmerin Chauhan-dynastian Rajput-kuninkaat valloittivat Lal Kotin vuonna 1180 ja nimesivät sen Qila Rai Pithoraksi. Afgaani Muhammad Ghori voitti Chauhan-kuningas Prithviraj III:n vuonna 1192.[10] Vuonna 1206 Qutb-ud-din Aybak, orjadynastian ensimmäinen hallitsija, perusti Delhin sulttaanikunnan. Hän aloitti Qutub Minarin ja Intian ensimmäisen olemassa olevan moskeijan Quwwat-al-Islamin rakennuttamisen.[10][15] Orjadynastian kaatumisen jälkeen sarja turkkilaisia ja keskiaasialaisia dynastioita – Khilji-dynastia, Tughluq-dynastia, Sayyid-dynastia ja Lodhi-dynastia – hallitsivat Delhiä keskiajan lopulla ja rakensivat useita linnoituksia ja kaupunkeja, jotka kuuluvat Delhin seitsemään kaupunkiin.[16] Vuonna 1398 Timur Lenk valloitti Intian verukkeenaan Delhin muslimisulttaanien liika suvaitsevaisuus hindulaisia alamaisiaan kohtaan. Timur saapui Delhiin, hävitti kaupungin ja jätti sen raunioiksi.[17] Delhi oli sufilaisuuden (islamin mystisen perinteen) huomattava keskus sultanaattien aikakaudella.[18] Vuonna 1526 Babur voitti viimeisen Lodhi-sulttaanin Panipatin ensimmäisessä taistelussa ja perusti suurmogulien valtakunnan, joka hallitsi Delhistä, Agrasta ja Lahoresta.[10]

Suurmogulien valtakunta hallitsi pohjoista Intiaa yli kolmen vuosisadan ajan, lukuun ottamatta viittä vuotta Sher Shah Surin hallituskaudella 1500-luvun puolivälissä.[19] Mogulikuningas Akbar siirsi pääkaupungin kuitenkin Delhistä Agraan. Shah Jahan rakensi Delhin seitsemännen kaupungin, joka kantaa hänen nimeään (Shahjahanabad) ja joka tunnetaan yleisemmin Delhin vanhanakaupunkina. Se toimi jälleen suurmogulien valtakunnan pääkaupunkina vuodesta 1638 lähtien. Nadir Šah voitti suurmogulien armeijan valtavassa Karnalin taistelussa helmikuussa 1739. Sen jälkeen Nader otti Delhin haltuunsa ja ryösti kaupungin vieden mukanaan useita aarteita, kuten riikinkukkovaltaistuimen.[20] Vuonna 1761 Delhiä hävitti Ahmed Shah Abdali Panipatin kolmannen taistelun jälkeen. Delhin taistelussa vuonna 1803 Englannin Itä-Intian kauppakomppanian joukot voittivat maratien valtakunnan.

Delhi tuli brittiläisten välittömään hallintoon sepoykapinan jälkeen vuonna 1857.[10] Pian kapinan jälkeen Kalkutasta tehtiin brittiläisen Intian pääkaupunki ja Delhistä Punjabin provinssin osa. Vuonna 1911 Delhi julistettiin brittiläisen Intian pääkaupungiksi. Osia vanhasta kaupungista purettiin New Delhin luomiseksi. Brittiläinen arkkitehti Edwin Lutyens suunnitteli uuden monumentaalisen kaupunginosan hallintorakennuksia varten. New Delhi, joka tunnetaan myös Lutyensin Delhinä, julistettiin virallisesti Intian hallituskaupungiksi ja tasavallan pääkaupungiksi Intian itsenäistyttyä 15. elokuuta 1947. Intian jaon aikana Delhiin muutti tuhansia hindulaisia ja sikhiläisiä pakolaisia Länsi-Pandžabista ja Sindhistä. Muuttoliike Delhiin muualta Intiasta on jatkunut, ja se vaikuttaa Delhin väkiluvun kasvuun enemmän kuin syntyvyys, joka on laskussa.[21]

Vuonna 1984 Intian pääministerin Indira Gandhin murha johti väkivaltaisiin mellakoihin sikhiyhteisöä vastaan; kuolleita oli yli 1700.[22] Lisäys Intian perustuslakiin vuonna 1991 julisti Delhin liittovaltion alueen virallisesti Delhin kansalliseksi pääkaupunkialueeksi (engl. National Capital Territory of Delhi).[23] Lisäys toi Delhille oman lakiasäätävän kokouksen, jolla on kuitenkin vain rajoitetusti valtaa käytössään.[23]

Kaupungissa syntyi väkivaltaisia mellakoita joukkoraiskaustapauksen jälkeen joulukuussa 2012.

Delhin kansallinen pääkaupunkialue (NCT) on yhteensä 1483 neliökilometrin suuruinen, josta 783 neliökilometriä on maaseutua ja 700 neliökilometriä kaupunkialuetta. Delhin alueen suurin pituus on 51,9 kilometriä ja suurin leveys 48,48 kilometriä. Alueen kolmesta kaupungista suurin on Municipal Corporation of Delhi 1397 neliökilometrin alueellaan, kun taas New Delhi Municipal Committee pitää hallussaan vain 42,7:n ja Delhi Cantonment Board 43 neliökilometrin suuruisia alueita.[24]

Delhi sijaitsee Pohjois-Intiassa. Sen alue rajautuu Uttar Pradeshin osavaltioon idässä ja Haryanan osavaltioon lännessä, pohjoisessa ja etelässä. Delhi sijaitsee lähes kokonaisuudessaan Gangesin tasangolla; kaupungin kaksi merkittävää maantieteellistä piirrettä ovat Yamuna-joen tulvatasanko ja Delhin harju. Yamuna, joka on hindulaisuudelle pyhä virta, on ainoa merkittävä Delhin läpi kulkeva joki. Suurin osa kaupungista, mukaan lukien New Delhi, sijaitsee joen länsipuolella. Itäpuolella on Shahdaran kaupunginosa. Alavalla Yamuna-joen tasangolla on hedelmällistä, maatalouteen sopivaa tulvamaata, mutta tasangot ovat kuitenkin alttiina toistuville tulville. 318 metrin korkeuteen nouseva[25] Delhin harju on kaupungin alueen dominoivin maantieteellinen piirre. Se saa alkunsa Aravalli-vuorijonosta etelässä ja kaartuu kaupungin läntisten, koillisten ja luoteisten osien ympäri. Delhi kuuluu Intian maanjäristysalue neljään, joten se sijaitsee maanjäristysherkällä alueella.[26]

Delhissä vallitsee puolikuiva ilmasto, jossa kesä- ja talvilämpötilojen erot ovat suuria. Kesät ovat pitkiä ja kestävät huhtikuun alusta lokakuuhun monsuunikausien keskeyttäminä. Rankasta sumustaan tunnettu talvi alkaa lokakuussa ja saavuttaa huippunsa tammikuussa.[27] Äärilämpötilat vaihtelevat −0,6 asteesta celsiusta 47 asteeseen.[28] Vuoden keskilämpötila on 25 astetta, kuukausittaiset keskilämpötilat vaihtelevat 14 asteesta 33 asteeseen.[29] Vuoden keskimääräinen sademäärä on noin 714 millimetriä, josta suurin osa sataa monsuunin aikana heinä-elokuussa.[10] Monsuunituulten keskimääräinen alkamispäivä on Delhissä 29. kesäkuuta.[30]

Delhin yhdeksän piirikuntaa.

Delhin metropolialue sijaitsee Delhin kansallisella pääkaupunkialueella (engl. National Capital Territory of Delhi, NCT). Siihen kuuluu kolme paikallista kuntayhtymää: Municipal Corporation of Delhi (MCD), New Delhi Municipal Council (NDMC) ja Delhi Cantonment Board. MCD on yksi maailman suurimmista kunnista, joka tarjoaa palveluja arviolta 13,78 miljoonalle hengelle.[31] Intian pääkaupunki, New Delhi, on vuorostaan NDMC:n hallinnassa. NDMC:n puheenjohtajan nimittää Intian hallitus yhteistyössä Delhin pääministerin kanssa.

Delhillä on neljä suurta satelliittikaupunkia, jotka sijaitsevat kansallisen pääkaupunkialueen ulkopuolella. Niihin kuuluvat Gurgaon ja Faridabad Haryanassa sekä NOIDA ja Ghaziabad Uttar Pradeshissa. Delhi jaetaan yhteensä yhdeksään piirikuntaan. Jokaista piirikuntaa johtaa apulaiskomissaari (engl. Deputy Commissioner) ja piirikunnat jakautuvat kaikki kolmeen ala-alueeseen. Ala-alueita johtaa Subdivision Magistrate. Delhin piirikuntahallinto vastaa kaikesta valtion politiikan toteuttamisesta ja valvoo useita muita hallinnon alueita.

Delhin korkea oikeus harjoittaa tuomiovaltaa Delhissä. Kaupungissa on myös alempia oikeusasteita: Small Causes Court siviilioikeustapauksille ja Sessions Court rikosoikeutta varten. Delhin poliisi, jota johtaa kaupungin poliisikomissaari, on yksi maailman suurimmista kaupunkipoliisilaitoksista.[32] Delhi jaetaan yhdeksään poliisialueeseen, jotka jakautuvat edelleen 95 poliisiaseman valvottaviksi.[33]

New Delhin North Blockissa on keskeisiä valtion rakennuksia.

Erityisenä liittovaltion alueena Delhin kansallisella pääkaupunkialueella on oma lakiasäätävä kokouksensa, kuvernöörinsä, ministerineuvostonsa ja pääministerinsä. Lakiasäätävän kokouksen paikat täytetään suorilla vaaleilla pääkaupunkialueen vaalipiireistä. New Delhiä kuitenkin hallinnoivat yhdessä Intian liittovaltion hallitus ja Delhin kansallisen pääkaupunkialueen hallitus. Lakiasäätävä kokous perustettiin uudelleen vuonna 1993 ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1956, liittovaltion pitkäaikaisen suoran hallinnon jälkeen. New Delhissä sijaitsevat sekä Delhin osavaltion hallinto että Intian liittovaltion hallinto. Intian parlamentti, Rashtrapati Bhavan (presidentin palatsi) ja Intian korkein oikeus sijaitsevat kaikki New Delhissä. Delhissä on 70 lakiasäätävän kokouksen vaalipiiriä ja seitsemän Lok Sabhan (Intian parlamentin alahuoneen) vaalipiiriä.[34][35]

Delhi oli perinteisesti Indian National Congressin vahvaa aluetta. 1990-luvulla Bharatiya Janata Party (BJP) Madan Lal Khuranan johdossa nousi valtaan, mutta kuitenkin vuonna 1998 Congress sai valta-asemansa takaisin. Congressin Sheila Dixit on nykyinen pääministeri, ja Congress säilytti valtansa lakiasäätävässä kokouksessa myös vuoden 2003 vaaleissa suurella enemmistöllä. Molemmat puolueet ovat kannattaneet Delhille täysivaltaisen osavaltion asemaa, mutta sen perustamiseen johtava prosessi on edennyt hitaasti.

Delhin vesihuoltoa hoitaa Delhi Jal Board (DJB). Vuonna 2006 se toimitti kaupunkilaisille 650 miljoonaa gallonaa vettä päivässä, mutta koko vedenkäyttö vuosina 2005–2006 oli arviolta 963 miljoonaa gallonaa päivässä. Lopun vedestä tuottavat yksityiset ja julkiset kaivot ja käsipumput. 240 miljoonaa gallonaa päivässä tuottava Bhakra on DJB:n suurin vesilähde, jota seuraavat Yamuna- ja Ganges-joet.[36] Pohjaveden tason laskiessa ja väestötiheyden noustessa Delhiä uhkaa vakava ja akuutti vesipula. Delhi tuottaa päivässä yhteensä 8 000 tonnia kiinteää jätettä, joka viedään kolmelle kaatopaikalle MCD:n huolitsemana.[37] Päivittäinen kotitalouksien jäteveden tuotto on 470 miljoonaa gallonaa päivässä ja teollisuuden tuotto 70 miljoonaa gallonaa. Suuri osa viemärijätteestä virtaa käsittelemättömänä Yamuna-jokeen.[38]

Kaupungin sähkönkulutus henkeä kohden on noin 1 265 kilowattituntia, mutta todellinen tarve on huomattavasti suurempi.[39] Vuonna 1997 Delhi Vidyut Board (DVB) korvasi Delhi Electric Supply Undertakingin, jota hallinnoi MCD, kaupungin sähköntuottajana. DVB ei kykene itse tuottamaan tarpeeksi sähköä kaupungin vaatimuksiin, joten se ottaa virtaa Intian pohjoisten alueiden sähköverkosta. Niinpä Delhiä vaivaa sähköpula, joka on johtanut yleisiin sähkökatkoihin erityisesti kesäkautena, jolloin sähkönkulutus on huipussaan. Useat teollisuuslaitokset tukeutuvat Delhissä omiin generaattoreihinsa täyttääkseen omat sähkövaatimuksensa ja suojautuakseen sähkökatkoksia vastaan. Muutamia vuosia sitten sähköala annettiin Delhissä yksityisten yritysten käsiin: sähkönjakelua hoitavat Tata Powerin ja Reliance Energyn johtamat yritykset. Delhin palolaitoksella on 43 paloasemaa, jotka hälytetään noin 15 000 palo- ja pelastustehtävälle vuosittain.[40]

Valtion omistama Mahanagar Telephone Nigam Limited (MTNL) ja yksityiset yritykset kuten Vodafone Essar, Airtel, Idea cellular, Reliance Infocomm ja Tata Indicom tuottavat puhelin- ja matkapuhelinpalveluita kaupunkilaisille. Matkapuhelinverkko on kattava, ja sekä GSM- että CDMA-palveluita on saatavilla. Kohtuuhintaiset laajakaistat yleistyvät kaupungissa.[41]

Delhin satelliittikaupungeilla kuten Gurgaonilla on symbioottinen suhde kaupunkiin.

Delhin bruttokansantuote oli vuonna 2005 yhteensä 95 miljardia Yhdysvaltain dollaria,[42] joten Delhi on Etelä-Aasian toiseksi suurin talouskeskus Mumbain jälkeen. Delhin bruttokansantuote on henkeä kohden 53 976 rupiaa, mikä on noin 2,5 kertaa enemmän kuin Intiassa keskimäärin.[42] Palvelusektori tuottaa 70,95 prosenttia Delhin kansantuotteesta, teollisuus 25,2 prosenttia ja alkutuotanto 3,85 prosenttia.[42] Delhin työväestö muodostaa 32,82 prosentin osuuden koko väestöstä, ja sen suuruus kasvoi 52,52 prosenttia vuosina 1991–2001.[43] Delhin työttömyysaste väheni 12,57 prosentista vuosina 1999–2000 vain 4,63 prosenttiin vuonna 2003.[43] Joulukuussa 2004 636 000 henkeä oli rekisteröitynyt Delhissä erilaisiin työnvaihto-ohjelmiin.[43]

Vuonna 2001 hallinnon (liittovaltion ja osavaltion) sekä puoliksi hallinnon palveluksessa olleen työvoiman suuruus oli 620 000 henkeä. Vertailun vuoksi järjestäytynyt yksityissektori työllisti 219 000 henkeä.[43] Delhin palvelusektori on laajentunut osittain suuren, koulutetun ja englantia puhuvan työväestön ansiosta, joka on houkutellut kaupunkiin useita monikansallisia yrityksiä. Keskeisiin palveluelinkeinoihin kuuluvat tietotekniikka, telekommunikaatio, hotelliala, pankkiala, tiedotusvälineet ja matkailu. Delhin teollisuus on myös kasvanut huomattavasti, kun monet kulutustavaroiden valmistajat ovat perustaneet tehtaita ja pääkonttoreita Delhiin ja kaupungin ympärille. Delhin suuret kuluttajamarkkinat yhdessä koulutetun työvoiman helpon saatavuuden kanssa ovat houkutelleet ulkomaisia investointeja. Vuonna 2001 teollisuus työllisti 1 440 000 henkeä ja teollisuuslaitosten lukumäärä oli 129 000.[44]

Delhin metro.

Julkinen liikenne koostuu Delhissä busseista, autorikšoista, metrosta, takseista ja lähijunaliikenteestä. Linja-autot ovat suosituin liikennemuoto ja muodostavat 60 prosenttia liikenteen kokonaismäärästä.[45] Valtion omistama Delhi Transport Corporation (DTC) on kaupungin tärkein linja-autoliikennöijä, joka liikennöi maailman suurinta määrää ympäristöystävällisiä maakaasubusseja.[46] Myös bussimetrolinja Ambedkar Nagarin ja Delhin portin välille on rakenteilla. Yksityisautot muodostavat vuorostaan noin 30 prosentin osuuden liikenteestä. Delhissä on 1922,32 kilometriä tietä sataa neliökilometriä kohden, mikä kuuluu Intian korkeimpiin tietiheyksiin.[45] Vaikka tieliikenteen aiheuttamat saasteet ovat vähentyneet viime vuosina, niitä on yhä paljon.[47] Tieverkko yhdistää Delhin kattavasti muualle Intiaan viiden valtatien eli teiden 1, 2, 8, 10 ja 24 kautta.

Delhin metro palvelee monia kaupungin alueista ja sen satelliittikaupungeista. Metro koostuu 236 asemasta ja kahdeksasta linjasta (2019), joiden pituus on yhteensä 327 kilometriä. Useita linjoja on rakenteilla ja suunnitteilla.[48] Rautatiet muodostivat vuorostaan vain prosentin paikallisliikenteestä vuonna 2003.[45] Delhi on kuitenkin Intian rautateiden merkittävä risteysasema ja Intian pohjoisen rautatievyöhykkeen keskus.

Indira Gandhin kansainvälinen lentoasema sijaitsee Delhin luoteisosassa, ja yhdistää kaupungin muualle Intiaan ja ulkomaille. Vuosina 2017-2018 lentoasemaa käytti yli 65,69 miljoonaa matkustajaa,[49] mikä teki siitä yhden Etelä-Aasian vilkkaimmista lentoasemista. Toinen, ilmailuun käytetty lentokenttä Delhissä on Safdarjungin lentoasema.[50]

Akshardhamin temppeli on maailman suurin hindulainen temppelikompleksi.[51]

Jama Masjid, Intian suurin moskeija.

Delhissä läsnä olevat lukuisat kulttuurit ja etniset ryhmät antavat kaupungille todellisen maailmankaupungin luonteen. Kaupunki houkuttelee politiikan ja talouden keskuksena puoleensa työntekijöitä kaikkialta Intiasta. Diplomatian keskuksena Delhissä on 160 maan suurlähetystöt ja myös suuri ulkomaalainen väestö.

Intian vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Delhin väkiluku oli 13 782 976.[52] Väestötiheys oli 9 294 henkeä neliökilometriä kohden, tuhatta miestä kohden naisia oli 821 ja lukutaitoaste oli 81,82 prosenttia. Lukutaitoaste kasvaa jatkuvasti yhä useampien delhiläisten kouluttautuessa pidemmälle. Vuoteen 2003 mennessä Delhin kansallisen pääkaupunkialueen väkiluku oli kasvanut 14,1 miljoonaan, joten se oli Intian toiseksi suurin kaupunkialue Mumbain jälkeen.[53] Lukuun sisältyivät 295 000 New Delhin ja 125 000 Delhi Cantonmentin asukasta. Vuonna 2004 kaupungin väkiluku oli arviolta jo 15 279 000. Tuona vuonna syntyvyysaste oli 20,03, kuolleisuus 5,59 ja lapsikuolleisuus 13,08 tuhatta ihmistä kohden.[54] Delhin väkiluvun arvioidaan nyt kasvaneen jo 17 miljoonaan, joten se on maailman väkirikkain kaupunki (muttei väkirikkain metropolialue, joka on Tokio). Vuosien 1999–2000 arvion mukaan köyhyysrajan alapuolella eli Delhissä 1 149 000 henkeä eli 8,23 prosenttia koko väestöstä.[55] Vuonna 2001 Delhin väkiluku kasvoi 285 000 hengellä muuttoliikkeen ja 215 000 hengellä luonnollisen väestönkasvun vuoksi.[54] Nopea muuttoliike teki Delhistä yhden maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista. Vuoteen 2015 mennessä Delhin odotetaan olevan maailman kolmanneksi suurin metropolialue Tokion ja Mumbain jälkeen.[53]

Vuonna 2005 Delhissä tehtiin suurin prosenttiosuus (16,2 prosenttia) Intian 35:n yli miljoonan asukkaan kaupunkien rikoksista.[56] Kaupungissa oli myös korkein naisiin kohdistuvien rikosten suhde (27,6 verrattuna kansalliseen keskiarvoon 14,1 sataa tuhatta kohden) ja lapsiin kohdistuvien rikosten osuus (6,5 verrattuna keskiarvoon 1,4 sataa tuhatta kohden).[57]

Basaari Delhissä.

Delhin kulttuuriin on vaikuttanut kaupungin historiallinen asema Intian pääkaupunkina. Se näkyy esimerkiksi kaupungin lukuisissa huomattavissa monumenteissa: Archaeological Survey of India on osoittanut Delhistä 175 monumenttia kansallisiksi perintökohteiksi.[5] Suurmogulit ja turkkilaiset hallitsijat rakensivat Delhin vanhaankaupunkiin useita arkkitehtuurin ihmeitä, kuten Jama Masjidin, Intian suurimman moskeijan,[58] ja Punaisen linnoituksen. Delhissä on kolme maailmanperintökohdetta: Punainen linnoitus, Qutab Minar ja Humayunin hauta.[59] Muihin Delhin monumentteihin kuuluvat India Gate, Jantar Mantar (1700-luvun tähtitieteellinen observatorio) ja Purana Qila (1500-luvun linnoitus). Laxminarayanin temppeli, Akshardham ja Bahá’ín Lootustemppeli ovat esimerkkejä modernista uskonnollisesta arkkitehtuurista. Raj Ghat ja siihen liittyvät muistomerkit on omistettu Mahatma Gandhille ja muille tärkeille henkilöille. New Delhissä vuorostaan on useita brittiläistä siirtomaa-arkkitehtuuria edustavia hallitusrakennuksia ja residenssejä. Alueen tärkeisiin rakennuksiin kuuluvat Rashtrapati Bhavan, Secretariat Building, Rajpath, Intian parlamentti ja Vijay Chowk. Safdarjungin hauta on esimerkki suurmogulien puutarha-arkkitehtuurista.

Koska Intian pääkaupunki New Delhi kuuluu samaan kaupunkialueeseen, maan kansallisilla tapahtumilla ja juhlapäivillä on korostunut merkitys Delhille. Kansallisia juhlapäiviä, kuten tasavallan päivää, itsenäisyyspäivää ja Gandhi jayantia (Gandhin syntymäpäivää), julhitaan Delhissä innolla. Intian itsenäisyyspäivänä 15. elokuuta pääministeri puhuu kansalle Punaisesta linnoituksesta. Monet delhiläiset julhivat päivää lennättämällä leijoja, joita pidetään vapauden symbolina.[60] Delhissä pidettävä tasavallan päivän paraati on suuri kulttuuri- ja sotilasparaati, jossa esitellään Intian kulttuurin moninaisuutta ja maan sotilasmahtia.[61][62]

Uskonnollisiin juhliin kuuluvat diwali (valojen festivaali), Mahavir jayanti, Guru Nanakin syntymäpäivä, durga puja, holi, lohri, maha Shivaratri ja Buddha jayanti.[62] Qutub-festivaali on kulttuuritapahtuma, jossa muusikkoja ja tanssijoita Intian eri osista esiintyy yöllä taustanaan Qutub Minar.[63] Muihin vuosittaisiin tapahtumiin kuuluvat leijanlennätysfestivaali, kansainvälinen mangofestivaali ja vasant panchami (kevätfestivaali).

Pandžabin keittiö ja moguliruoat kuten kebabit ja biryanit ovat suosittuja useissa Delhin osissa.[64] Delhin suuren, kosmopoliittisen väestön myötä Intian eri osien keittiöt ovat edustettuna Delhissä, mukaan lukien rajasthanilainen, maharashtralainen, bengalilainen ja hyderabadilainen keittiö sekä eteläintialaiset ruokalajit, kuten idli, sambar ja dosa, joita on saatavilla laajalti. Paikallisiin herkkuhin lukeutuvat chaat ja dahi-papri. Delhissä on myös useita kansainvälisiä, esimerkiksi italialaista ja kiinalaista ruokaa tarjoilevia ravintoloita.

Historiallisesti Delhi on ollut aina Pohjois-Intialle merkittävä kauppakaupunki. Vanhassa Delhissä on säilynyt perinteitä kaupungin rikkaasta mogulimenneisyydestä, jonka voi löytää yhä vanhankaupungin kiemurtelevilta kujilta ja basaareista.[65] Vanhankaupungin nuhruisilla kauppakujilla myydään sekalaisia tuotteita öljytyistä mangoista, limeteistä ja munakoisopikkelsistä hopeakoruihin, hääpukuihin, pellavakankaisiin, mausteisiin ja makeisiin.[65] Joitakin vanhoja kuninkaallisia haveleita (palatsiasuntoja) on yhä jäljellä vanhassakaupungissa.[7] Chandni Chowk, kolmesataavuotias kauppa-alue, on yksi suosituimmista korujen ja sarien ostosalueista Delhissä.[66] Delhin käsityöperinteisiin kuuluvat zardozi (kultalangalla tehty kirjonta) ja meenakari (enamelointi). Dilli Haatissa, Hauz Khasissa ja Pragati Maidanissa on tarjolla erilaisia intialaisia käsitöitä ja kankaita. Delhin on kuitenkin sanottu menettäneen oman identiteettinsä ja sosiaalis-kulttuuriset perinteensä omaksuttuaan kulttuuria Intian eri puolilta ja muunnuttuaan amorfiseksi kulttuurien sekoitukseksi.[8][9]

Intian pääkaupunkina New Delhi on maan politiikan ja siten myös poliittisten uutisten keskus. Niihin liittyvät esimerkiksi säännölliset televisiolähetykset Intian parlamentin istunnoista. Monet maanlaajuiset uutistoimistot, kuten valtion omistamat Press Trust of India ja Doordarshan, pitävät päämajaansa kaupungissa. Kaupungin televisiotarjontaan kuuluvat kaksi Doordarshanin tarjoamaa ilmaista kanavaa ja useita hindin-, englannin- ja muun kielisiä kaapelikanavia. Satelliittitelevisio ei ole saanut vielä kaupungissa suurta katsojakuntaa.[67]

Sanomalehdet ovat Delhissä edelleen suosittuja. Vuosina 2004–2005 kaupungissa julkaistiin 1029 sanomalehteä kolmellatoista kielellä. Niistä 492 oli hindiksi, mukaan lukien Navbharat Times, Dainik Hindustan, Punjab Kesri, Dainik Jagran, Dainik Bhaskar ja nopeimmin kasvava viikkolehti The Stageman International.[68] Englanninkielisiin lehtiin kuuluivat Hindustan Times, joka oli yli miljoonan levikillään suurin päivälehti,[68] The Indian Express, Business Standard, The Times of India, The Hindu, The Pioneer ja Asian Age. Radio on Delhissä vähemmän suosittu tiedotusväline, vaikka FM-radio onkin kasvattanut suosiotaan[69] sen jälkeen kun useita uusia kanavia avattiin vuonna 2006.[70] Delhissä toimii useita valtion omistamia ja yksityisiä radioasemia, kuten All India Radio (AIR), joka on yksi maailman suurimista radioasemista ja joka tarjoaa kuutta eri kanavaa kymmenellä kielellä. Muihin radioasemiin kuuluvat Radio Mirchi, Red FM ja Radio City.

• Delhin pommi-iskut 29. lokakuuta 2005

• Grönblom, Rolf: Delhi. Kaupunki Intiassa. (Delhi. Een bok om en gammal stad, 2004.) Suomentanut Mirja Itkonen. Espoo: Schildts, 2004. ISBN 951-50-1403-4.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Delhi Wikimedia Commonsissa

Intian osavaltiot ja territoriot

Osavaltiot: Andhra Pradesh | Arunachal Pradesh | Assam | Bihar | Chhattisgarh | Goa | Gujarat | Haryana | Himachal Pradesh | Jammu ja Kashmir | Jharkhand | Karnataka | Kerala | Länsi-Bengali | Madhya Pradesh | Maharashtra | Manipur | Meghalaya | Mizoram | Nagaland | Odisha | Punjab | Rajasthan | Sikkim | Tamil Nadu | Telangana | Tripura | Uttarakhand | Uttar Pradesh

Liittovaltion alueet: Andamaanit ja Nikobaarit | Chandigarh | Dadra ja Nagar Haveli ja Daman ja Diu | Lakshadweep | Puducherry

Pääkaupunkialue: Delhi