Delfoi

Varhaisimmat merkit asutuksesta Delfoissa ovat myöhäiseltä mykeneläisajalta noin 1100 eaa. Sekä Apollonin että Athene Pronaian pyhäkköalueilta on löydetty mykeneläisiä figuriineja ja keramiikkaa. Kaupungin alkuperäinen nimi vaikuttaa olleen ensin Lykoreia ja sitten Pytho. Kaupunki hautautui maanvyöryssä mykeneläisen ajan lopulla. Mykeneläisajan jälkeen löydöissä on parin vuosisadan tauko, kunnes paikka asutettiin ilmeisesti uudelleen 900-luvulla eaa. Ensimmäiset merkit kulttitoiminnasta ovat 800-luvulta eaa. Apollonin kultti alueella sai alkunsa viimeistään 700-luvulla eaa. Ensimmäisten Apollonin pappien, jotka toivat paikalle Apollon Delfinioksen kultin ja tämän puisen kulttikuvan (ksoanon), kerrotaan olleen Knossokselta tulleita kreetalaisia. Samalla paikka sai nimen Delfoi.[2][6]

Ennallistus Delfoin alueesta antiikin aikana. Albert Tournaire, 1894.

Apollonin temppelin rauniot.

Apollonille omistettu Delfoin oraakkeli kukoisti erityisesti arkaaisella ajalla 500-luvulla eaa. Se teki Delfoista koko antiikin Kreikan uskonnollisen keskuksen ja muutoin hajanaisten kreikkalaisten kaupunkivaltioiden yhteyden symbolin.[4] Oraakkeli toimi poliittisena ja uskonnollisena neuvonantajana, ja sekaantui usein mm. kreikkalaisten kaupunkien käymiin sotiin. Myös Delfoin hallinnasta käytiin useita sotia, niin kutsuttuja pyhiä sotia 500–300-luvuilla eaa. Ensimmäisen pyhän sodan 600–586 eaa. seurauksena Delfoin hallinta siirtyi amfiktyoniliitolle, joka koostui aluksi 12 kreikkalaisesta kaupunkivaltiosta, mukaan lukien Ateena ja Sparta. 500-luvun alkupuolella eaa. perustettiin Python kisat, jotka muodostuivat Kreikan toiseksi tärkeimmiksi panhelleenisiksi kisoiksi Olympian kisojen jälkeen. Niitä vietettiin joka neljäs vuosi (alun perin joka kahdeksas vuosi) Python-hirviön muistoksi, ja niihin kuului urheilu- ja näytelmäkisoja.[2][3][6]

Kulttipaikkana Delfoi ohitti jopa Olympian ja monet muut paikat, koska sillä oli kansainvälinen, ei pelkästään yleiskreikkalainen rooli.[6] Ajan myötä Delfoi sai lukuisia kalliita lahjoja eri puolilta antiikin maailmaa. Lahjoituksia asetettiin tätä varten rakennettuihin aarrekammioihin sekä näkyville pyhän tien varteen. Pyhäkön rikkaudet houkuttivat usein myös ryöstäjiä.[3] Persialaissotien aikana vuonna 480 eaa. arvoituksellinen maanvyörymä pysäytti persialaisten hyökkäyksen Athene Pronaian pyhäkön alueella. Toisessa pyhässä sodassa vuonna 448 eaa. fokislaiset saivat alueen hallintaansa Ateenan avustuksella, mutta se palautettiin delfoilaisille Spartan avulla. Kolmas pyhä sota sekä Makedonian nousuun liittynyt neljäs pyhä sota alueen hallinnasta käytiin vuosina 356 ja 340 eaa. 200-luvulla eaa. aluetta hallitsivat aitolialaiset. Vuonna 232 eaa. alue pelastui gallialaisten hyökkäykseltä. Hellenistisenä aikana kaupunkia tukivat lahjoituksin erityisesti Pergamonin kuninkaat.[2][6]

Rooman hallinnoimaksi kaupunki päätyi vuonna 191 eaa. Sulla ryösti alueen vuonna 86 eaa. Myös Nero siirsi aarteita pois Delfoista. Hadrianuksen ja Antoninusten aikana roomalaiset puolestaan pyrkivät jälleen kehittämään aluetta.[3] Tunnetuin Delfoin papistoon kuulunut on roomalaisella ajalla elänyt filosofi ja kirjailija Plutarkhos, joka käsitteli paikkaa ja sen oraakkelia muun muassa teoksissaan Delfoissa olevasta E-kirjaimesta ja Delfoin Pythian oraakkeli ei enää ennusta runomuodossa. Pausanias vieraili Delfoissa noin vuonna 170 jaa. ja kuvasi tuolloin jo rappeutuvaa kaupunkia laajalti teoksessaan Kreikan kuvaus.[2][7]

Delfoin merkitys väheni myöhäisantiikin aikaa kohti. Paikallinen kiinnostus pyhäkköön säilyi 200-luvulle jaa., mutta kansainvälisesti kiinnostus rajoittui roomalaisajalla turismiin ja kisoihin. Julianus Apostata yritti elvyttää pyhäkköä ja oraakkelin toimintaa 300-luvulla, mutta papit vastasivat oraakkelin vaienneen.[3] Kristitty keisari Theodosius I lakkautti oraakkelin virallisesti noin vuoden 385–390 tienoilla.[5][6] Paikka hylättiin lopullisesti viimeistään 600-luvulla ja seuraavien vuosisatojen aikana pyhäkköalue raunioitui.[8]

Bysanttilaisella keskiajalla antiikin aikaisen kaupungin paikalle syntyi Kastrín (”Linna”) kylä, jonka nimi kantoi muistumaa paikalla olleista vanhoista merkittävistä rakennuksista. Cyriacus Anconalainen (Ciriaco de' Pizzicolli) teki havaintoja Delfoin nähtävissä olleista kohteista, kuten teatterista ja stadionista, sekä kopioi paikalla olleita piirtokirjoituksia vuonna 1436. 1600-luvulta 1800-luvulle useat paikalla vierailleet ulkomaalaiset tekivät huomioita alueen kunnosta ja kylän surkeasta tilasta ja sijainnista.[8]

Delfoin arkeologisia kaivauksia vuonna 1902.

Kiinnostus aluetta kohtaan lisääntyi 1800-luvulla ja alueella alettiin suorittaa pienimuotoisia kaivauksia vuodesta 1828 eteenpäin. Ensimmäisenä kaivauksia suoritti Edmunt Laurent, joka löysi muun muassa Athene Pronaian pyhäkköalueen vuonna 1838. Jo heti alussa ymmärrettiin, että Kastrín kylä tulisi purkaa ja siirtää pois, jotta varsinaisen Apollonin temppelin alueen kaivaukset voitaisiin suorittaa. Tähän ei kuitenkaan ollut varoja useisiin vuosikymmeniin, sillä asukkaiden vaatimukset kasvoivat sitä mukaa kun he ymmärsivät alueen merkityksen. Kaivaukset olivat pitkään vain osittaisia, ja kyläläiset peittivät ne pian uudelleen.[8]

Alussa alueen kaivauksia tekivät laajemmin saksalaiset. Ensimmäiset varsinaiset arkeologiset kaivaukset suorittivat Ernst Curtius ja Cart Otfried Müller vuonna 1840. Sittemmin kaivausten johto siirtyi ranskalaisille ja niitä suoritti École française d’Athènes eli ranskalainen arkeologinen koulu Ateenassa heti perustamisestaan vuonna 1846 lähtien. Kaivausoikeuksista käytiin tuolloin pitkiä neuvotteluja, sillä myös saksalaiset ja amerikkalaiset olivat kiinnostuneita niistä. Ranskalaisten ”Grande Fouille” (”suuri kaivaus”) alueella tehtiin vuosina 1892–1903. Tuolloin Kastrín kylä siirrettiin nykyiselle paikalleen puoli kilometriä länteen ja se sai myöhemmin uuden nimen Delfoí antiikin aikaisen kohteen mukaan. Kaivausten johtajana toimi Theophile Homolle.[8]

Nykyään Delfoin alue on suosittu turistinähtävyys, ja siellä järjestetään säännöllisesti kansainvälisiä teatterijuhlia, joissa esitetään antiikin näytelmiä. Vuonna 1987 alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.[4]

Pääartikkeli: Delfoin oraakkeli

Orestes Delfoissa. Taustalla Pythia ja kolmijalka. Kuvitusta punakuviotekniikalla tehdyssa krateerissa noin vuodelta 330 eaa.

Delfoin Apollonin kultista ei tiedetä paljoakaan lukuun ottamatta Delfoin oraakkeli-instituutiota, joka toimi alueella noin tuhat vuotta ja oli paikan merkittävin instituutio kreikkalaisen uskonnon, politiikan ja kulttuurin kannalta. Delfoissa ”oraakkelilla” voidaan viitata joko yleisesti koko oraakkeli-instituutioon ennustuksia muotoilleine pappeineen; ennuspapitar Pythiaan, joka kuvausten mukaan istui kolmijalalla temppelissä, hengitti maan kolosta nousseita höyryjä ja lausui ennustukset hurmostilassa; tai Apollon-jumalaan itseensä, jota pidettiin näiden ennustusten jumalallisena alkuperänä.

Delfoilla oli kiinteä papisto, päin vastoin kuin useimmilla muilla kreikkalaisilla kulttipaikoilla ja temppeleillä. Miespuolisia pappeja oli alun perin yksi, 200-luvulta eaa. lähtien kaksi. Tehtävään valittiin paikallisia arvostettuja henkilöitä. Naispuolisia Pythia-papittaria oli useita (Pythiai), laajimmassa vaiheessa kolme yhtäaikaisesti, ja sama nimi oli käytössä vuosisatoja. Papittaret olivat alun perin nuoria neitsyitä, myöhemmin yli 50-vuotiaita naisia. Muita viranhaltijoita olivat hosioi, joita oli viisi, sekä profētai. Näiden tehtäviä ei tunneta, mutta toimenkuvaan kuului mahdollisesti pappien avustaminen käytännön asioissa sekä kysymysten tai ennuslauseiden muotoilussa.[7]

Ennuslauseiden tulkinnassa Delfoin papisto hyödynsi laajan kansainvälisen vakoojaverkoston tuottamia tietoja. Ennustukset muotoiltiin moniselitteisiksi runosäkeiksi. Niiden välityksellä annettiin neuvoja muun muassa kaupunkivaltioiden väliseen diplomatiaan ja sotiin sekä siirtokuntien perustamista koskeviin asioihin.[3]

Delfoissa vaikutti oraakkelin lisäksi myös Delfoin sibylla, joka oli yksityishenkilönä toiminut ennustajatar.

Pääartikkeli: Python kisat

Delfoissa järjestetyt Python kisat olivat yhdet panhelleenisistä eli yleiskreikkalaisista kisoista Olympia, Isthmian ja Nemean kisojen ohella. Ne järjestettiin Apollonin kunniaksi joka neljäs vuosi, ensimmäisen kerran noin vuonna 591/590 eaa. Aluksi kisoissa kilpailtiin vain musiikissa. Myöhemmin lisättiin urheilukilpailut. Kisojen tapahtumapaikat olivat Delfoin hippodromi, jossa järjestettiin hevosurheilukilpailut; Delfoin stadion, jossa järjestettiin muut urheilulajit; sekä Delfoin teatteri, jossa järjestettiin musiikkikilpailut.

Delfoin varsinaisen kaupungin paikkaa ei tunneta.[1] Delfoin arkeologinen alue koostuu kaupungille maineen antaneesta pyhäkköalueesta, joka oli rakennettu luonnonkauniille paikalle Pleistos-joen laakson pohjoisrinteelle ja Parnassos-vuoren etelärinteelle. Pyhäkköalueelle noustiin vuorenrinnettä kulkenutta tietä, joka ohitti ensin Athene Pronaian pyhäkköalueen ja Gymnasionin alueen sekä Kastalian lähteen, jossa vierailijat puhdistautuivat. Lähteeltä alkoi Pyhä tie, joka johti kiemurrellen ylös rinnettä varsinaiselle Apollonin pyhäkköalueelle eli temenokselle, jossa sijaitsivat Apollonin temppeli ja sen alttari. Matkalla temppelille tie kulki ohi lukuisten aarrekammioiden ja votiivilahjojen. Apollonin temppelin yläpuolisessa rinteessä pyhäkköalueen laidalla sijaitsi Delfoin teatteri. Ylempänä vuorenrinteessä temenoksen ulkopuolella sijaitsi Delfoin stadion.[2][3][6] Krisan tasangolla sijaitsi hippodromi.

Kaavakuva 1: Delfoin arkeologinen alue.

Delfoin arkeologisen alueen kohteet ovat (kirjaimet viittaavat kaavakuvaan 1):

A. Apollonin temppeli ja pyhäkköalue

B. Stadion

C. Kastalian lähde

D. Gymnasion

E. Athene Pronaian pyhäkköalue

F. Arkeologinen museo

G. (Nykyinen Delfoín kylä)

Apollonin pyhäkköalue eli temenos on muureilla rajattu noin 180 × 130 metrin kokoinen pyhä oraakkelialue. Se sijaitsee rinteessä noin 500–600 metrin korkeudessa paikassa, jota reunustavat 270 metrin korkuiset lähes pystysuorat kaksoskalliot nimeltä Faidriadit (Faidriades).[2][3][6]

Apollonin pyhäkköalueen merkittävimmät rakennukset, muistomerkit ja muut kohteet ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan 2):

Kaavakuva 2: Apollonin pyhäkköalue.

Arkaainen kausi   Klassinen kausi

Hellenistinen kausi   Roomalainen kausi

Apollonin temppeli

Apollonin pyhäkköaluetta, taustalla Apollonin temppelin rauniot.

Apollonille omistettu temppeli oli alueen tärkein rakennus. Myytit kertovat, että ensimmäinen temppeli oli rakennettu laakeripuusta, toisen rakensivat mehiläiset ja linnut mehiäisvahasta ja höyhenistä, kolmannen Athene ja Hefaistos pronssista ja neljännen Trofonios ja Agamedes kivestä. Historiallista todistusaineistoa on kolmesta kivisestä temppelistä. Ensimmäinen niistä tuhoutui tulipalossa vuonna 548 eaa. Seuraava temppeli, jonka tärkeimpiä rahoittajia oli ateenalainen alkmeonidien suku, tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 373 eaa. Sen paikalle vihdoin vuonna 330 eaa. valmistuneen temppelin rauniot ovat edelleen nähtävissä. Delfoin oraakkeli toimi Apollonin temppelissä. Apollonin alttari sijaitsi temppelin edessä sen itäpuolella.[3][6]

Pyhä tie ja aarrekammiot

Pyhäkköalueen läpi kulkee kiemurteleva Pyhä tie, jonka alkupäässä sijaitsee useiden eri kaupunkivaltioiden sotavoittojensa kunniaksi pystyttämiä muistomerkkejä. Hieman myöhemmin vastaan tulee eri kaupunkivaltioiden aarrekammioita. Aarrekammiot ovat pieniä rakennuksia, joissa tavallisesti on jonkinlainen kuisti ja takahuone, jossa säilytettiin paitsi arvokkaita esineitä myös kaikkea muuta tarpeellista. Aarrekammioita rakennettiin erityisen ahkerasti 500-luvulla eaa., mutta viimeisimmät pystyttiin vasta hellenistisellä kaudella. Kaikkiaan aarrekammioita on löytynyt alueelta 28. Tunnetuimpia ovat Ateenalaisten aarrekammio, joka on pystytetty uudelleen 1900-luvun alussa, sekä Sikyonilaisten ja Sifnoslaisten aarrekammiot, joista on säilynyt upeita reliefejä, jotka ovat esillä Delfoin arkeologisessa museossa. Muita ovat muun muassa Aiolialaisten, Boiotialaisten, Knidoslaisten, Korinttilaisten, Kyreneläisten, Megaralaisten, Poteidaialaisten ja Thebalaisten aarrekammiot.

Delfoin teatteri.

Teatteri

Teatteri sijaitsee rinteessä Apollonin temppelin yläpuolella. Se on rakennettu hellenistisellä kaudella noin vuonna 200–100 eaa. Teatterissa järjestettiin Python kisojen näytelmäkilpailut. Siihen mahtui noin 5 000 katsojaa.[2]

Muut rakennukset

Muita huomionarvoisia rakennuksia varsinaisella Apollonin pyhäkköalueella ovat muun muassa Ateenalaisten stoa Apollonin temppelin terassimuurin alapuolella; Buleuterion Ateenalaisten aarrekammion vieressä; Knidoslaisten leskhe eli kokoushuone alueen koilliskulmassa; antiikin aikaisen pääportin jälkeen sijaitsevat doorilainen portiikki, Marathonin taistelun muistomerkki ja Epigonien eksedra; sekä pääportin edustalla muurien ulkopuolella sijaitseva Roomalainen agora eli tori.

Delfoin stadion.

Pääartikkeli: Delfoin stadion

Stadion sijaitsee Apollonin pyhäkköalueen yläpuolella kukkulan rinteessä noin 650 metrin korkeudella merenpinnasta. Stadionilla järjestettiin Python kisojen urheilukilpailut. Ensimmäinen versio stadionista rakennettiin 400-luvulla eaa., mutta nykyiset jäänteet ovat pääosin vasta Herodes Atticuksen 100-luvulla jaa. tekemiä uudistuksia. Stadionin pituus on 177,55 metriä ja leveys 25,5 metriä. Stadionille mahtui noin 7 000 katsojaa.[2][9]

Pääartikkeli: Kastalian lähde

Hieman Apollonin pyhäkköalueesta itään pulppusi kallioiden keskeltä Kastalian lähde. Nykyään tien varressa nähtävissä oleva kaivorakennus oli käytössä arkaaisella ja klassisella ajalla. Hellenistisen ajan lopulla tai roomalaisajan alussa rakennettiin toinen lähderakennus aivan kallioiden viereen, mutta se ei enää ole nähtävissä.

Delfoin gymnasionin alue.

Pääartikkeli: Delfoin gymnasion

Delfoin gymnasion sijaitsee Kastalien lähteen alapuolisessa rinteessä Apollonin pyhäkköalueen ja Athene Pronaian pyhäkköalueen välissä. Gymnasion rakennettiin hellenistisellä ajalla harjoittelupaikaksi ennen Python kisoja, jotka käytiin ylhäällä rinteessä sijainneella stadionilla. Gymnasion jakaantuu kahteen eri tasoon: alemmalla tasolla sijaitsi pylväskäytävien reunustama palaistra eli harjoituskenttä sekä pyöreä uima-allas, ylemmällä tasolla kaksi juoksurataa. Toinen juoksuradoista (ksyston) oli reunustettu pylväillä ja katettu, jotta juoksijoilla olisi suojaa huonolla säällä. Toinen (paradromion) puolestaan oli avoimen taivaan alla ja tarkoitettu käytettäväksi kauniilla säällä. Myöhemmin roomalaisajalla gymnasionin yhteyteen rakennettiin roomalainen kylpylä.

Athene Pronaian pyhäkön arkeologinen alue, keskellä pyöreä Tholos.

Pääartikkeli: Athene Pronaian pyhäkkö

Alempana rinteessä oli Athene Pronaialle eli ”temppelin edessä asuvalle Athenelle” omistettu pyhäkköalue, joka tunnetaan nykyisin usein nimellä Marmariá. Alueelta on löydetty kaksi eriaikaista temppeliä, vanhempi Athene Pronaian temppeli 500-luvulta eaa. ja uudempi Athene Pronaian temppeli 300-luvulta eaa. Alueella on myös kaksi aarrekammiota, niin kutsutut Doorilainen aarrekammio ja Massalialaisten aarrekammio. Alueella oli esillä myös persialaisilta saatu sotasaalis, sillä persialaisten hyökkäys Delfoita vastaan torjuttiin täällä. Tarun mukaan torjunnassa auttoivat paikalliset heerokset Fylakos ja Autonous sekä kaksi vaaleaa neitsyttä, delfoilaisten tulkinnan mukaan Athene ja Artemis. Alueella oli Pausaniaan mukaan pyhäköt myös Fylakokselle ja Artemiille. Nykyisin alueen näkyvin monumentti on Tholos eli pyörörakennus, jonka käyttötarkoitusta ei tunneta. Se on rakennettu noin vuonna 380–370 eaa. ja se on arkkitehtuurinsa puolesta malliesimerkki tämän kaltaisista rakennuksista.

Alueelta löydettyihin taideaarteisiin ja muihin esinelöytöihin kuuluvat muun muassa Delfoin ajomies, Naksoslaisten sfinksi, Antinooksen patsas, Kleobiksen ja Bitonin patsaat sekä Delfoilaisen hymnin Apollonille sisältävä piirtokirjoitus, jossa on myös varhaista nuottikirjoitusta. Löydöt ovat Delfoin arkeologisessa museossa.