Dejan Knez

Dejan Knez (s. 18. toukokuuta 1961 Trbovlje, Jugoslavia) on slovenialainen muusikko ja taiteilija, joka tunnetaan myös salanimellä Baron Carl von Reichenbach.[1] Hän on Sloveniassa tunnetun taiteilijan Janez Knezin poika.

Dejan Knez on harrastanut musiikkia lapsesta asti ja on muusikkona itseoppinut. Kouluaikoinaan hän soitti banjoa kantrikokoonpano Salte Moralessa ja esitti jazziakin.[2] Hän osaa lisäksi soittaa ainakin kitaraa ja koskettimia.[3][4]

Knez on yksi Laibachin, 1. kesäkuuta 1980 perustetun industrial-yhtyeen, perustajista. Laibachin varhaisen laulajan Tomaž Hostnikin (1961–1982) hirttäytymisen jälkeen Kneziä on kuvailtu yhtyeen johtajaksi.[5]

Knez on työskennellyt aktiivisesti myös Laibach Kunst -konseptiin kuuluvassa 300 000 V.K. -yhtyeessä. 300 000 V.K. (luetaan saksaksi Dreihunderttausend Verschiedene Krawalle, suom. 300 000 Erilaista Mellakkaa) on julkaissut muutaman oman albumin.[6] Uusin niistä on Dark Side of Europe.

Siinä missä musiikki on Knezille ansiotyötä, on taulujen tekeminen enemmänkin vapaa-ajan harrastus. Teoksia on ollut näytillä yleisölle ainakin toukokuussa 2006 300 000 V.K:n Titan-levyn esittelytilaisuuden yhteydessä sekä heinäkuussa 2007, jolloin Knezillä, hänen veljellään Janez Miso Knezillä ja veljesten isällä Janez Knezillä oli yhteinen taidenäyttely.[7][8] Lisäksi Knez on suunnitellut levyjen kansikuvia Laibachille ja muille yhtyeille. Ehkä erikoisin esimerkki on Laibachin vuonna 2006 julkaisema single Anglia. Sen kansikuvan pohjana on piirros, jonka Knez teki noin viisivuotiaana.[9]

Knez on vaikuttanut myös taiteilijakollektiivi Neue Slowenische Kunstin imago-, kansi- ja julisteosasto NK:ssa (Novi Kolektivizem/Neue Kunsthandlung).[10] Vuonna 1987 NK aiheutti Jugoslaviassa laajan skandaalin voittamalla nuorison päivän johdosta järjestetyn julistekilpailun teoksellaan, joka perustui saksalaisen Richard Kleinin 1930-luvulla suunnittelemaan julisteeseen. Kleinin teoksessa oli kansallissosialistisia symboleja, jotka Novi Kolektivizem korvasi sosialistisilla tunnuksilla. Julisteiden välinen yhteys havaittiin julkisuudessa vasta kilpailun jälkeen. Siinä vaiheessa voittoisa juliste oli jo ehditty julkaista laajalevikkisessä Politika-sanomalehdessä. Dejan Kneziä ja muita Novi Kolektivizemin jäseniä vastaan harkittiin oikeustoimia, mutta syyttäjä hylkäsi ajatuksen, koska todisteita ei ollut tarpeeksi.[11]