Deflaatio

Deflaatio on "rahan arvon nousua". Deflaation aikana kansantalouden kokonaiskysyntä on pienempi kuin sen kokonaistarjonta. [1] Deflaatio on inflaation vastakohta, ja deflaatiota voidaan kutsua tämän vuoksi myös negatiiviseksi inflaatioksi.

Deflaatio on harvinainen ilmiö nykyaikana kasvavissa talouksissa ja sitä esiintyy useammin laman aikana eli kun talous pienentyy. Deflaatio on taloudessa negatiivinen ilmiö, ongelma, ja siitä pyritään eroon tai se pyritään estämään laskemalla liikkeelle huomattavia määriä rahaa. Nykyajan talouksissa deflaatiosta voidaan päästä eroon laskemalla rahaa melko vapaasti, koska rahan arvon määrittää sen liikkeellä oleva määrä, mutta historiallisesti deflaation torjunta on ollut vaikeaa kulta- ja hopeakantojen vuoksi, jolloin edellytettiin huomattavaa kaivostoiminnan lisäystä rahamäärän kasvattamiseksi.

Deflaation tekee negatiiviseksi ilmiöksi se, että kun hinnat laskevat hetkellä t, niin kuluttajat alkavat odottaa niiden laskevan tulevaisuudessa edelleen hetkillä t+1, t+2, t+3 ja niin edelleen. Tästä seuraa, että hyödykkeiden kulutuspäätöksiä ei tehdä ja esimerkiksi asuntojen, autojen ja muiden kestokulutushyödykkeiden markkinat käytännössä jäätyvät. Tällöin suuri määrä henkilöstöä eri talouden sektoreilla menettää työpaikkansa ja toimeentulonsa. Kierre vain voimistaa itseään ja kansantalous ajautuu syvään taantumaan. Erityisesti siksi deflaatio on talouden hirviö – se tekee laajaa tuhoa talouden eri sektoreilla.

Klassisesta taloustieteestä periytyvän ja monetaristisen koulukunnan edelleen kehittämän rahan kvantiteettiteorian mukaan deflaatio johtuu siitä, että liikkeellä oleva rahamäärä eli rahavaranto pienenee suhteessa markkinoilla tarjolla oleviin hyödykkeisiin.

Vuonna 2002 Ben Bernanke on sanonut että deflaatio voidaan aina välttää helikopterirahan avulla.

Tyypit

Rahan kvantiteettiteorian mukaan deflaatio johtuu siitä, että liikkeellä oleva rahamäärä eli rahavaranto pienenee suhteessa markkinoilla tarjolla oleviin hyödykkeisiin. Tämän lisäksi deflaatiota esiintyy myös silloin kun markkinoilla tarjolla olevien hyödykkeiden määrä lisääntyy nopeammin kuin rahavaranto kasvaa eli toisin sanoen kun rahavaranto kasvaa hitaammin kuin markkinoilla tarjolla olevien hyödykkeiden määrä kasvaa. Deflaatiota mitataan kuluttajahintaindeksillä, jossa deflaatio esiintyy kun kahden ajankohdan välillä kuluttajanhintaindeksi on pienentynyt aikaisemmasta ajankohdasta. Deflaatio ilmoitetaan prosentteina. Kun kuluttajanhintaindeksi on pienentynyt esimerkiksi kaksi prosenttia, sanotaan, että deflaatio on ollut tietyllä aikavälillä kaksi prosenttia.

Rahavarannon supistumisesta johtuva

Deflaatiota pidetään yleisesti huonona asiana, sillä se vähentää kulutusta ja investointeja. Yleisestä rahavarannon supistumisesta johtuva deflaatio vaikuttaa myös korkoihin. Deflaation oloissa korot ovat tavallisesti lähellä nollatasoa, mutta vaikka nimellinen korko olisi nolla prosenttia, deflaation ollessa viisi prosenttia, reaalinen korko on viisi prosenttia. Deflaatiota ei siis sisällytetä nimelliseen korkoon inflaation tavoin, vaan se on lisättävä nimelliseen korkoon jotta saataisiin reaalinen korko. Voimakkaan deflaation oloissa lainaaminen on täten tosiasiassa kallista, vaikka nimelliskorko antaisi olettaa toisin. Tällä on suuria negatiivisia vaikutuksia lainanottoon, kulutukseen ja investointeihin. Deflaatio vaikeuttaa keskuspankin pyrkimystä hallita taloutta korkotasoa ohjailemalla. Deflaatio tekee taloudesta heikommin hallittavan.

Tuottavuuden kasvusta johtuva

Erityisesti teknologiasektorilla koetaan deflaatiota, vaikka taloudessa muuten esiintyisi inflaatiota. Professori George Selgin on esittänyt, että lievä deflaatio ei ole huono ilmiö, jos se johtuu tuottavuuden kasvusta. Hänen mukaansa tuottavuuden kasvaessa liikkeellä olevan rahamäärän pitäisikin lisääntyä tuottavuutta hitaammin. Tällöin samalla rahamäärällä saisi tuottavuuden kasvun vuoksi enemmän, ja hintojen laskun kautta tuottavuuden kasvu koituisi ihmisten hyväksi.[2] Näin on käynyt esimerkiksi kodin elektroniikan kohdalla, koska tuottavuus on teknisten parannusten vuoksi kasvanut nopeammin kuin liikkeellä oleva rahamäärä on kasvanut, mikä on johtanut kodin elektroniikan halpenemiseen eli toisin sanoen samalla rahamäärällä saa enemmän ja parempaa kodin elektroniikkaa. Elektroniikan halpenemisen syynä on pääosin nopea teknologinen kehitys, mutta myös mittakaavaedut alentavat osaltaan elektroniikan hintoja.

Deflaatiokierre

Klassisessa talousteoriassa deflaatiota pidetään ongelmana, koska sen ajatellaan aiheuttavan deflaatiokierteen riskin. Siinä deflaatio aiheuttaisi kulutuksen ja investointien laskun, koska rationaalisesti toimiva kuluttaja lykkäisi hankintojaan odottaessaan hintojen laskevan edelleen. Se taas johtaisi edelleen tuotannon laskuun ja työttömyyden.

Esimerkiksi Mika aikoo ostaa jonkun hyödykkeen. Hän huomaakin että tuotteen hinta on laskussa ja ajattelee, että ostaa tuotteen kuukauden päästä. Kuukauden päästä hän huomaa, että tuotteen hinta on edelleen laskussa eikä osta tuotetta vieläkään. Näin ihmiset siirtävät ostopäätöksiään, ja talouden pyörät jumiutuvat. Yritykset köyhtyvät kun niiden tuotteita ei osteta.lähde?

Deflaatiokierteessä hyödykkeiden hinnat laskisivat, koska kysyntä pienentyy. Kysynnän pienentyminen voi johtua myös työttömyyden kasvusta, jolloin kuluttajien kulutusmahdollisuudet alentuvat, mutta kysynnän pienentymisen syynä on myös työttömyysuhan kasvu, pessimismi, alhainen kuluttajaluottamus heikossa taloustilanteessa, mikä saa ihmiset säästämään rahaa työttömyyden varalle. Deflaatiokierteessä ostopäätösten lykkääminen ei siis ole ainoa ongelma, vaan myös rahan säästäminen pahan päivän varalle varovaisuuden kasvamisen myötä taloustilanteessa muodostuu ongelmaksi. Tällöin kulutus pienentyy ja keskuspankin talouden elvytysyritykset heikentyvät, koska myös liikkeelle laskettu raha todennäköisesti säästettäisiin sen kuluttamisen sijaan.

Taloustieteen uudet suuntaukset korostavat, että kuluttajat eivät tee päätöksiään rationaalisesti[3], ja taloushistoriallisen tutkimusdatan perusteella kuluttajahintojen lasku ei korreloi heikon talouskasvun kanssa[4]. Rationaalisen kuluttajan ostokäyttäytymisestä aiheutuva deflaatiokierre on siis tunnettu hypoteesi, mutta ei tieteellisesti todistettu ilmiö.

Deflaatiota voi esiintyä nousukaudellakin, mikäli liikkeellä oleva rahamäärä kasvaa hitaammin kuin hyödykkeiden reaalinen tuotanto. Teollisen vallankumouksen aikana 1800-luvulla oli muun muassa Suomessa ja Britanniassa deflaatio vuosikymmenien ajan. Syynä oli rahajärjestelmän jäykkyys käytettäessä kultakantaa. Nousukaudella rahan kysynnän lisääntyessä sen määrää ei voitu lisätä, jolloin rahan arvo nousi.

Lähteet
  1. Lehtonen, Reino & Sipilä, Leea-Mari: Taloussanasto, s. 28. Taloustieto Oy, 1989. ISBN 951-628-168-0.
  2. Deflation. George Selgin. Web Archive 2008.
  3. McFadden: "The new science of pleasure", NBER Working Paper Series No 18687, https://web.archive.org/web/20180602093536/http://www.nber.org/papers/w18687.pdf
  4. Hazeef: "Looking forward to deflation", Deutsche Bank Konzept, issue 2, http://www.dbresearch.com/konzept/45235898673_ResearchHaus_Konzept_No.2_EN (Arkistoitu – Internet Archive)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.