Deferiproni

Deferiproni (yleinen kauppanimi Ferriprox) on rautaa sitova orgaaninen yhdiste. Rakenteeltaan se on 2-metyylipyridiinin johdannainen. Sitä käytetään lääketieteessä kelatoivana yhdisteenä poistamaan ylimääräistä rautaa elimistöstä, kuten akuutin rautamyrkytyksen ja talassemian hoidossa.[1][2][3][4]

Deferiproni
Deferiproni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-hydroksi-1,2-dimetyylipyridin-4(1H)-oni
Tunnisteet
CAS-numero 30652-11-0
ATC-koodi V03AC02
PubChem 2972
DrugBank DB08826
Kemialliset tiedot
Kaava C7H9NO2 
Moolimassa 139,152
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Synonyymit Ferriprox
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 272–278 °C [1]
Liukoisuus veteen max. 16–18 g/L (24 °C) [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Metabolia glukuronidaatio [1]
Puoliintumisaika 1,9 h [1]
Ekskreetio renaalinen [1]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Deferiproni hyväksyttiin käytettäväksi talessemian hoidossa vuonna 1994 ja on lisensoitu Eurooppaan ja Aasiaan. Lokakuussa 2011 se hyväksyttiin käytettäväksi lääkkeenä myös USA:ssa FDA:n nopeutetussa hyväksyntämenettelyssä. Sen hyväksyminen lääkkeeksi ja potilasturvallisuus ovat olleet kiistanalaisia.[5][6]

Lähteet

  1. Deferiprone DrugBank. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  2. Klaus T. Olkkola, Pertti J. Neuvonen ja Erkki Elonen: Tärkeimmät lääkeainemyrkytykset: Rautalääkkeet (pdf) (s. 7) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
  3. Chelators for Iron Overload 8.10.1999. Harvardin yliopisto. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
  4. Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 117-119. 3. painos. Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2. (englanniksi)
  5. FDA NEWS RELEASE: FDA Approves Ferripox (deferiprone) to Treat Patients with Excess Iron in the Body lokakuu 2011. Federal Drug Administration. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
  6. Julian Savulescu: Thalassaemia major: the murky story of deferiprone (s. 358–359 doi: 10.1136/bmj.328.7436.358) BMJ. helmikuu 14, 2004. British Medical Journal. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.