Dee Dee Ramone

Douglas Glenn Colvin syntyi Fort Leessä, Virginian osavaltiossa, yhdysvaltalaiselle sotilasisälleen ja saksalaiselle äidilleen. Hän vietti suurimman osan lapsuudestaan Länsi-Saksassa, jossa perhe muutti isän työn vuoksi kaupungista toiseen. He asuivat muun muassa Münchenissä, Berliinissä ja Pirmasensissa, mutta myös ulkomailla Koreassa, Japanissa ja Alankomaissa. Jatkuvien muuttojen takia Douglasilla ei ollut ollenkaan oikeita ystävyyssuhteita. Hän sai usein selkäsaunoja isältään, ja vanhemmat erosivat pojan ollessa varhaisteini-iässä. Douglasin täytettyä 15 vuotta hän muutti äitinsä ja sisarensa Beverlyn kanssa New Yorkin Queensiin. Siellä hän aloitti kohtalokkaan huumeiden käytön vuonna 1967.

Teini-ikäisenä Douglas joutui vankilaan saatuaan 90 päivän tuomion aseellisesta ryöstöstä. Hän oli aikeissa liftata kotoaan Kaliforniaan, sillä hänen äitinsä oli heittänyt hänet ulos nähtyään heroiiniriippuvaisen poikansa vieroitusoireet. Douglasin kyytinsä ottaneet michiganilaiset miehet yrittivät kuitenkin ryöstää huoltoaseman Indianan South Bendissä. He jäivät nopeasti kiinni ja heidän takuunsa maksettiin. Douglaskin pidätettiin, mutta kukaan hänen perheestään ei suostunut maksamaan takuita. Hän soitti jopa isälleen ja on kertonut sen olleen ensimmäinen kerta, kun hän pyysi tältä yhtään mitään. Tämä ei kuitenkaan halunnut auttaa, ja niin Douglas sai kolmen kuukauden vankeustuomion. Vapauduttuaan hän päätti edelleen kodittomana palata Queensiin, jossa hänen äitinsä suostui ottamaan hänet takaisin kotiin.

Kotiin palattuaan Dee Dee tutustui naapureihinsa John Cummingsiin (Johnny Ramone) ja Jeffrey Hymaniin (Joey Ramone). Hän muun muassa asui Joeyn kanssa tämän äidin taideateljeessa silloin, kun kummallakaan ei mennyt kotona hyvin. Dee Deen varsinainen musiikkiura käynnistyi kuitenkin hitaasti; hän kävi koesoitossa yhtyeelle Television, mutta yritys jäi tuloksettomaksi. Hän pääsi töihin postinlajittelijaksi, ja ensimmäisenä palkkapäivänään hän ja Johnny päättivät ostaa kitarat ja perustaa yhtyeen. Myös Joey pyydettiin yhtyeeseen mukaan. Alkuperäisessä kokoonpanossa tämä soitti rumpuja, Johnny kitaraa ja Dee Dee oli sekä basisti että vokalisti. Tämä ei kuitenkaan toiminut, sillä Dee Dee ei Joeyn sanojen mukaan ”osannut soittaa ja laulaa samanaikaisesti.” Lopulta yhtye päätti vaihtaa Joeyn laulajaksi ja Dee Deen basistiksi. Rumpuihin saatiin naapuri Thomas Erdelyi eli Tommy Ramone. Näin saatiin aikaan Ramonesin ensimmäinen tunnettu kokoonpano.

Vuonna 1978, Ramonesin julkaistua neljä albumia, Dee Deellä ei mennyt hyvin. Hänen ystävänsä Nancy Spungen ja Sid Vicious kuolivat neljännen albumin Road to Ruin julkaisun aikoihin. ”Minun täytyi soittaa joka yö, eikä ketään kiinnostanut oliko mulla edes yösijaa, pilveä tai ruokaa. Me olimme täysin auki. Kaikki, mitä päivässä sain ostettua oli kaksi helvetin Tuinailia ja yksi kalja. Niinpä aloimme työskennellä Phil Spectorin kanssa, sillä levy-yhtiö uskoi meidän saavan radiohitin jos hän tuottaisi meitä."”

Albumin End of the Century kohdalla näin kävikin, mutta Spector oli muuten hyvin omituinen. ”Hän oli täysin sekaisin päästään. Kantoi jatkuvasti asetta mukanaan. Kerran hän otti meidät panttivangeiksi olohuoneeseensa pakottaen meidät kuuntelemaan, miten hän soitti kappaletta ’Baby, I Love You’ kerta toisensa jälkeen. Hän sai hermoromahduksen eikä pystynyt miksaamaan sitä. Minä inhosin koko biisiä. Se oli pahinta paskaa mitä sille albumille kirjoitin.”

Samoihin aikoihin Ramones kuvasi myös elokuvaa Rock ’n’ Roll High School, jossa Dee Deellä ei ollut juuri osaa eikä arpaa. Hänellä oli yksi hyvin yksinkertainen repliikki, mutta jostain syystä hän ei saanut sitäkään toimimaan.

Dee Dee kuului Ramonesiin yhteensä 15 vuotta. ”Me vain keikkailimme jatkuvasti, ilman taukoa. Johnny ja Joey eivät puhuneet toisilleen vuosiin. Eräässä vaiheessa bussimme oli jaettu neljään eri osaan. Ja jos näimme toisiamme, siitä ei seurannut mitään hyvää.” Dee Dee oli myös väsynyt yhtyeen imagoon, kampauksiin ja nahkatakkeihin. ”Neljä keski-ikäistä miestä leikkimässä teini-ikäisiä pahiksia. Se teki minut kipeäksi. Tunsin itseni typeräksi seistessäni lavalla nahkatakissa ja revityissä farkuissa, sillä niin minä tapasin pukeutua silloin kun olin täysin arvoton.”

Dee Deen erottua Ramonesista vuonna 1989 hänet korvasi C. J. Ramone. Dee Dee yritti rap-uraa nimellä Dee Dee King ja jatkoi soolotuotantoaan lyhyen rap-uransa jälkeen. Hän teki yhteensä seitsemän sooloalbumia, joita olivat muun muassa Standing in the Spotlight, Hop Around ja Greatest & Latest. Dee Dee Ramonen Hop Around -soololevyn [1] LP-version ja Born To Lose -vinyylisinglen julkaisi suomalainen Woimasointu-levy-yhtiö[2]. Soolourallaan Dee Dee Ramone kävi Suomessa 1994. Skandinaviassa hän kävi vuosina 2000 ja 2001, mutta ne kiertueet eivät ulottuneet Suomeen asti. Molemmilla kiertueilla oli mukana suomalainen Jari-Pekka Laitio-Ramone, joka myös esiintyi Dee Deen kanssa.[3]

Valtaosa Ramonesin kappaleista on joko Dee Deen tekemiä tai hänen ja Joeyn yhteistyötä. Hänen kirjoittamansa kappaleet perustuvat useimmiten henkilökohtaiseen kokemukseen. Huumeista kertovan kappaleen ”Chinese Rocks” hän antoi The Heartbreakers -yhtyeelle, sillä Tommy ei halunnut sitä Ramonesin levylle huumeteeman vuoksi. Soittajana Dee Dee ei ollut koskaan erityisen lahjakas, mutta tunnettu hyvin energisestä lavaesiintymisestään.

New Yorkissa asuessaan Dee Dee toimi seksityöläisenä. Ramonesin kappale ”53rd & 3rd” kertookin kadusta, jolle koko New Yorkin poikaprostituutio oli keskittynyt ja jolla myös Dee Dee silloin tällöin työskenteli. Hän asui muutaman kuukauden ystävänsä Arturo Vegan taidehallissa, mutta sai häädön tapeltuaan jatkuvasti tuolloisen tyttöystävänsä Connie Grippin kanssa. Gripp oli hallitsematon ja väkivaltainen, ja hän oli sekä narkomaani että prostituoitu siinä missä Dee Deekin. Tämä kuitenkin kuvaili Connieta itselleen hyvin rakkaaksi ihmiseksi, joka oli useimmiten ainoa, joka piti hänestä huolta.

Vuonna 1978 Dee Dee meni naimisiin Vera Boldisin kanssa. Vera oli erilainen kuin aviomiehensä, ja sai hieman rauhoitettua tämän hurjapäistä elämänmenoa. Vuonna 1989 pariskunta kuitenkin erosi muun muassa siksi että Dee Dee alkoi kaivata vapauttaan. Virallinen avioero astui voimaan vasta vuonna 1995.

Erityisesti nuorena Dee Dee oli erittäin kiinnostunut kaikesta toiseen maailmansotaan liittyvästä. Hänen äitinsä kertoili hänelle tarinoita sota-ajasta, ja Saksassa asuessaan hän etsi, osti ja myi erilaisia sotaan liittyviä tavaroita kuten teräskypäriä, kaasunaamareita, konekivääreitä ja panosvöitä. Vaikka natsisanastoa esiintyi ajoittain myös Ramonesin kappaleissa, ei Dee Dee eikä kukaan muukaan yhtyeen jäsenistä ollut koskaan oikeasti fasistinen. Toimittaja Danny Fields kuvailikin Dee Dee Ramonea enimmäkseen ”pentuna, joka halusi sanoa pahan sanan nähdäkseen pestäisiinkö suu saippualla.”

Dee Dee ihaili kovasti Iggy Popia ja The Stoogesia, ja hänen itsensä sanotaan olleen Sid Viciousin suuri idoli. The Dead Boysin entinen kitaristi Cheetah Chrome kertoo myös, miten Dee Dee antoi yhtyeen laulajalle Stiv Batorsille 007-nimisen kääntöveitsensä eräällä yhtyeen ensimmäisistä keikosta. Veitsestä tuli Batorsille hyvin tärkeä.

Dee Dee Ramonea kuvaillaan usein sarjakuvamaisena, hauskana ja omalaatuisena persoonana, joka saattoi välillä vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta. Hänet muistetaan kuitenkin myös vainoharhaisuudestaan, omituisista tempauksistaan ja kyvystään manipuloida ihmisiä. Toisaalta häntä pidettiin myös erittäin hellyttävänä ja hurmaavana miehenä, johon ihmisten oli helppo kiintyä ja ihastua. Dee Dee kärsi lähes koko ikänsä vakavasta huumeriippuvuudesta, joka osaltaan vaikutti hänen moniulotteiseen persoonansa.

Viimeiset vuotensa Dee Dee Ramone asui Los Angelesissa vaimonsa Barbara Zampinin kanssa. Hän kuoli kesäkuussa 2002 heroiinin yliannostukseen.

Dee Deen hautakivi.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dee Dee Ramone Wikimedia Commonsissa

• Virallinen Dee Dee -sivusto (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Punk-lehden artikkeli Dee Dee Ramonesta. (englanniksi)
• Rock In Peace: Dee Dee And Joey Ramone. (englanniksi)
• Maailman laajin Ramones-sivu vuodesta 1995. (englanniksi)