de Havilland Canada DHC-2 Beaver

De Havilland Canada DHC-2 Beaver Mk1 G-DHCZ

Toisen maailmansodan jälkeen Kanadassa toimiva De Havilland Canada -lentokonetehdas kehitti Beaverin Kanadan maaseudun tarpeisiin. Yksimoottorisen, kuusipaikkaisen koneen prototyypin ensilento lennettiin 16. elokuuta 1947. Laajojen erämaa-alueiden vuoksi hyvän kuljetuskyvyn sekä lyhyen nousu- ja laskumatkan omaava kone oli myyntimenestys; konetta valmistettiin vuoteen 1967 mennessä 1 657 kappaletta. Suuri osa valmistuneista koneista, 968 kappaletta, myytiin Yhdysvaltain asevoimien eri puolustushaaroille.[2] Huomattava asiakas oli myös Ison-Britannian armeija, joka osti 46 Beaver-konetta.[3] Konetta käytettiin kuljetuslentotoiminnan lisäksi muun muassa peltojen pölytyslennoilla, turistilennoilla, ambulanssikoneena ja metsäpalojen valvontaan.

Vuonna 2005 satoja Beavereita oli edelleen käytössä. Yhdysvalloissa Beaverin hinta oli vuonna 2005 noin 300 000 dollaria.^lähde?

Rajavartiolaitoksen DHC-2 Beaver Merikeskus Vellamossa Kotkassa.

Rajavartiolaitos osti vuonna 1951 ja 1952 DHC-2 Beaver lentokoneet OH-MVK:n ja OH-MVL:n. Koneiden oli tarkoitus tehostaa syrjäseutujen sairaskuljetuksia, mutta hoitaa myös muita siviililuonteisia tehtäviä. Vuonna 1955 ostettiin rajavartiolaitokselle kolmas DHC-2 Beaver OH-MVM. Se siirrettiin vuoden 1957 helmikuussa Rovaniemelle Norvajärven vesilentosatamaan. OH-MVK sijaitsi Turussa ja OH-MVL Vaasassa.[1]

Ohjaajan lisäksi koneessa oli viisi paikkaa matkustajille. Koneen sisätiloja muuttelemalla mahtui koneen matkustamoon parhaimmillaan hoitaja ja kahdet paarit. Sairaskuljetusten lisäksi rajavartiolaitos käytti koneita luonnollisesti rajavalvontaan, mutta myös huolto-, metsäpalo-, pelastuspalvelu- ja kalanviljelylentoihin. Presidentti Urho Kekkosta seurueineen lennätettiin hiihtoretkillä Lapissa.[1]

Turkuun sijoitettu OH-MVK myytiin Kanadaan vuonna 1976[4], kun sen korvasivat uudet Piper PA-31 Navajot. OH-MVM oli viimeinen Beaver-kone rajavartiolaitoksessa ja se siirrettiin museoon marraskuussa 1988 lentämällä.[1] Nykyisin kone sijaitsee Kotkan Merikeskus Vellamossa, Merivartiomuseon näyttelyssä.[5][6] OH-MVL on museoituna Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla. Luotettavia Beavereita pidettiin onnistuneena valintana rajavartiolaitoksen lentotoimintaan.[1]

Suomen ilmavoimilla oli käytössään kolme Beaveria, ensimmäiset kaksi hankittiin huhtikuussa 1958 ja kolmas vuonna 1962. Koneiden rekisteritunnukset olivat BV-1–3.[2] Yhteyslentueen ja Ilmavoimien varikon käytössä olleita koneita käytettiin yhteyslentojen lisäksi koulutukseen, laskuvarjokokeiluihin sekä valokuvaus- ja maalilentoihin. Kaikki ilmavoimien Beaver-koneet tuhoutuivat; BV-2 tuhoutui moottoriviasta johtuneessa pakkolaskussa Rovaniemen Perunkajärvellä vuonna 1961, BV-3 samoin moottoriviasta johtuneen maahansyöksyn takia Tampereella vuonna 1962 sekä BV-1 upotessaan mereen Uudenkaupungin lähistöllä vuonna 1973.[7]

Imatran Voiman käytössä oli yksi Beaver vuosina 1957–1974.[7]

• Eden, Paul; Moeng, Soph (toim.): The encyclopedia of world aircraft. Enderby, Leicester: Silverdale Books, 2002. ISBN 1-85605-705-4. (englanniksi)
• Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta De Havilland Canada DHC-2 Beaver Wikimedia Commonsissa