Dawn Fraser
Dawn Fraser (s. 4. syyskuuta 1937 Balmain, Sydney) on australialainen uimari ja moninkertainen olympiavoittaja. Hänet tunnetaan urheilun lisäksi monesti ”poliittisesti epäkorrektista” käytöksestään ja aiheuttamistaan skandaaleista.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Dawn Fraser | |||
Maa: Australia | |||
Naisten uinti | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Melbourne 1956 | 100 m vapaauinti | |
Kultaa | Melbourne 1956 | 4×100 m vapaauintiviesti | |
Kultaa | Rooma 1960 | 100 m vapaauinti | |
Kultaa | Tokio 1964 | 100 m vapaauinti | |
Hopeaa | Melbourne 1956 | 400 m vapaauinti | |
Hopeaa | Rooma 1960 | 4×100 m vapaauintiviesti | |
Hopeaa | Rooma 1960 | 4×100 m sekauintiviesti | |
Hopeaa | Tokio 1964 | 4×100 m vapaauintiviesti |
Fraser rikkoi 21. helmikuuta 1956 Willy den Oudenin 20 vuotta vanhan 100 metrin vapaauinnin maailmanennätyksen ajallaan 1.04,5. Hän voitti 1. joulukuuta 1956 samalla matkalla Melbournessa olympiakultaa uudella maailmanennätysajalla 1.02,0.[1] Hän voitti kisoissa kultaa myös 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä ME-ajalla 4.17,1 ja hopeaa 400 metrin vapaauinnissa.[2]
Vuonna 1960 Rooman olympialaisissa Fraser voitti jälleen 100 metriä ja hänestä tuli ensimmäinen olympiavoittoaan puolustamaan pystynyt naisuimari.[1] Roomassa hän sai myös hopeaa 4 × 100 metrin vapaauinti- ja sekauintiviesteissä. 400 metrillä Fraser sijoittui viidenneksi.[3]
Lokakuun 27. päivänä 1962 Fraser ui 110 jaardin maailmanennätyksen 59,9. Näin hänestä tuli ensimmäinen 100 metriä alle minuutin uinut nainen.[4] Tokion olympialaisissa 1964 hän puolusti menestyksekkäästi 100 metrin olympiavoittoaan ja näin Fraserista tuli ensimmäinen uimari, joka on voittanut saman matkan olympialaisissa kolmasti.[5] Vapaauintiviestissä hän voitti hopeaa ja oli 400 metrillä neljäs.[6] Tokion kisoissa Fraser aiheutti kohua, kun hänet pidätettiin hänen varastettuaan lipun Keisarillisen palatsin luota.[4] Anteeksipyyntöjen jälkeen syytteistä luovuttiin ja keisari lahjoitti hänelle lipun. Hän aiheutti myös pahennusta uimalla sponsorien toiveiden vastaisesti vanhassa (mukavammassa) uimapuvussa. Australian uimaliitto erotti hänet kymmeneksi vuodeksi[4]. Panna poistettiin neljä vuotta myöhemmin.
Urheilu-uran jälkeen Fraser toimi uintivalmentajana ja vuosina 1988–1991 Uusi Etelä-Walesin parlamentin jäsenenä.[5] Sydneyn olympialaisten avajaisissa 2000 Fraser oli yksi olympiatulen kantajista stadionilla.
Lähteet
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 468. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1.
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 472, 485. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1.
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 472, 485, 487. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1.
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 469. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1.
- Dawn Fraser Sports-Reference. Arkistoitu 17.9.2013. Viitattu 19.12.2017. (englanniksi)
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 472, 486. Penguin Books, 1988. ISBN 0-14-010771-1.
Aiheesta muualla
1912: Fanny Durack | 1920: Ethelda Bleibtrey | 1924: Ethel Lackie | 1928: Albina Osipowich | 1932: Helene Madison | 1936: Rie Mastenbroek | 1948: Greta Andersen | 1952: Katalin Szőke | 1956: Dawn Fraser | 1960: Dawn Fraser | 1964: Dawn Fraser | 1968: Jan Henne | 1972: Sandra Neilson | 1976: Kornelia Ender | 1980: Barbara Krause | 1984: Nancy Hogshead ja Carrie Steinseifer | 1988: Kristin Otto | 1992: Zhuang Yong | 1996: Le Jingyi | 2000: Inge de Bruijn | 2004: Jodie Henry | 2008: Britta Steffen | 2012: Ranomi Kromowidjojo | 2016: Simone Manuel ja Penny Oleksiak | 2020: Emma McKeon |