Da’wa

Da’wa (arab. دعوة‎, da‘wa), myös Da’wah tai Dawah, tarkoittaa kutsumista islaminuskoon. Da'wa oli islamin valloitussotien historiassa antautumiskehotus, joka viholliselle annettiin ennen sotatoimien aloittamista. Periaatteessa kutsun esittäjä on myös kullekin kansalle lähetetty oma profeetta (Koraani 35: 24: "Jokaisen kansan luo on tullut varoittaja"). Viimeisenä kaikista kansoista oman profeettansa, Muhammedin, saivat arabit. Profeettojen kutsu koskee kunkin profeetan omaa kansaa.

Keskiajan šaria-käsikirja Reliance of the Traveller kertoo, että kalifin tulee ensin kehottaa (da'wa) juutalaisia, kristittyjä ja zarathustralaisia alistumaan. Se tarkoittaa, että he hyväksyvät kalifin hallitsijakseen. He voivat kääntyä islamiin, mutta toinen vaihtoehto on dhimmi -asema, jossa he pitävät oman uskontonsa ja suostuvat Umarin sopimuksen ehtoihin, kuten maksamaan veroa (jizya), joka on tarkoitettu ei-muslimeille. Kalifin velvollisuutena on käydä Pyhää sotaa (jihad) kaikkia niitä vastaan, jotka eivät suostu näihin ehtoihin. [1]

Moderni da'wa

Nykyisin da'wa myös tarkoittaa muun muassa salafistisen liikkeen ja muslimiveljeskunnan poliittista toimintaa sekä idässä että lännessä. Sen tavoitteena on islaminuskon puhdistaminen ja islamilaisen valtion perustaminen.[2] Yksi tärkeimmistä varhaisista läntisen da'wa -teorian kehittäjistä oli indo-pakistanilainen Khurram Murad (1932-1996). Hän ehdotti kahtalaista strategiaa islamin levittämiseksi länsimaissa. Ensimmäinen keino oli uskonnollisen kasvatuksen avulla luoda islamilaisia erillisyhteiskuntia tai saarekkeita länsimaihin. Niissä muslimit voisivat ottaa haltuunsa naapuruston ja yhteisön organisaatiot samalla, kun ne antaisivat mahdollisuuden myös muille liittyä mukaan. Toiseksi oli edistettävä ei-muslimien kääntymistä muslimeiksi.[2]

Erot lähetystyöhön

Islaminuskossa ei ole lähetystyötä kristinuskon tapaan. Kristillistä lähetystyötä kutsutaan islamissa sanalla tabshir.[3] H. M. Baagil kirjoittaa: "Käytän mieluummin ilmausta 'kääntyvät' kuin 'käännytetään', sillä jokainen syntyy Jumalalle eli islamille alistuneena... Vanhemmat tai yhteiskunta käännyttävät lapsen juutalaisuuteen, kristinuskoon, muihin uskontoihin tai ateismiin... Meillä ei ole organisoitua lähetystyötä kuten kristillisellä kirkolla."[4]

Kun kristinuskon eskatologinen missio annetaan Jeesuksen sanoissa "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" (Matt. 27:19), islamissa eskatologinen missio on koko maailman alistaminen Jumalan lakiin ja yleismaailmalliseen kalifaattiin. Se tapahtuu vähimmillään niin, että uskottomat maksavat muslimeille veroa ja noudattavat heille annettuja muita määräyksiä. Epäjumalia palvoneille arabeille sekä islamista luopuneille ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin palata islamiin.[1]

Länsimaihin levinnyttä da'wa-toimintaa ei pidä sekoittaa kristillistä lähetystä muistuttavaan työhön, sillä da'wa sisältää Jumalan lain mukaisen ajatuksen islamilaisen valtion luomisesta. [5] Suurin osa tavallisista muslimeista ei hyväksy pakkokäännytystä.[6][7] Osa uskonoppineista löytää kuitenkin islamin pyhistä teksteistä perustelut väkivaltaiselle käännytykselle ja sille, että kääntymisestä kieltäytyvä tulee surmata.[8]

Lähteet
  1. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 602–603 (o9.8) (09.9). amana publications, 2017.
  2. Wiedl, Nina: Dawa and the Islamist Revival in the West 14.12.2009. Hudson Institute. (englanniksi)
  3. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 150. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  4. H. M. Baagil: Kristityn ja muslimin vuoropuhelu (Christian-Muslim Dialogue) Islamopas.com. 1993.
  5. Nina Wiedl: Dawa and the Islamist Revival in the West 2009. Hudson Institute. (englanniksi)
  6. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja, s. 12–13. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  7. PEW Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society 30.4.2013. PEW Research Center. (englanniksi)
  8. The Multiple Nature of the Islamic Da’wa (Arkistoitu – Internet Archive), Egdunas Racius, väitöskirja, s. 63–71 (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.