David Mamet

David Alan Mamet [mämit] (s. 30. marraskuuta 1947 Chicago)[1] on yhdysvaltalainen kirjailija, esseisti, näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja. Hänen tekstinsä muodostuu taitavasta ja iskevästä, usein vulgääristäkin dialogista sekä miehisyyden tutkiskelusta. Suomessa, kuten muuallakin, Mamet tuli ensin tunnetuksi näytelmistään ja myöhemmin elokuvakäsikirjoituksistaan ja -ohjauksistaan.

David Mamet Tribecan elokuvajuhlilla vuonna 2008.

Mametin elokuvien ja näytelmien vahvana teemana ovat usein ihmisten väliset valtasuhteet ja luottamuksen rikkoontuminen. Hän on usein tunnustanut esikuvakseen englantilaisen näytelmäkirjailijan Harold Pinterin. Läpimurto dramaatikkona tapahtui 1975 näytelmällä American Buffalo, rojukauppaan sijoittuvalla kolmen miehen draamalla, jossa kehitellään arvokkaan kolikon ryöstöä. Yksi Mametin puhutuimpia ja provokatiivisimpia näytelmiä on seksuaalista ahdistelua yliopistomaailmassa käsittelevä Oleanna (1992).

David Mamet teki ohjaajandebyyttinsä elokuvalla Pelin henki (House of Games) vuonna 1987. Se on kuvaus älykkäästä huijauksesta, kuten ovat kaksi muutakin hänen elokuvaansa Espanjalainen vanki (The Spanish Prisoner, 1997) ja Ryöstö (Heist, 2001). Useat hänen elokuva-ohjauksensa sijoittuvat väkivaltaisten rikosten maailmaan (Things Change, 1988, Homicide, 1991, ja Spartan, 2004).

Mamet on myös luonut Yhdysvaltain armeijan salaisista erikoisjoukoista kertovan televisiosarjan Kasvottomat sotilaat, jota tehtiin neljä tuotantokautta 2006–2009. Näytelmien ohella Mamet on kirjoittanut kolme romaania: The Village (1994), The Old Religion (1997) ja Wilson: A Consideration of the Sources (2000). Niitä ei ole suomennettu. Esseissään Mamet on kirjoittanut erityisen paljon elokuvateollisuudesta ja juutalaisuudesta. Vuonna 2013 ilmestyi kolmen lyhytromaanin kokoelma Three War Stories.

Vuonna 2008 Mamet julkaisi Village Voice -lehdessä artikkelin "Why I Am No Longer a 'Brain-Dead Liberal'", jossa hän selosti hylänneensä aiemman vapaamielisen ja poliittisesti korrektin maailmankatsomuksensa ja omaksuneensa konservatiivisia arvoja ja näkemyksiä.

David Mametin näytelmä Race sai ensi-iltansa New Yorkin Broadwayllä joulukuussa 2009. Se kertoo kolmesta juristista, kahdesta mustaihoisesta ja yhdestä valkoihoisesta, joille tarjoutuu mahdollisuus puolustaa valkoista miestä, jota syytetään rikoksesta mustaa naista kohtaan. Näytelmä The Anarchist sai ensi-iltansa Broadwayllä syksyllä 2012. Näytelmässä on kaksi henkilöä, vanginvartija ja aktivistitaustainen vanki. Mametin uusin, niin ikään kahden roolihahmon näytelmä China Doll saa ensi-iltansa Broadwaylla joulukuussa 2015. Näytelmässä äveriäs liikemies on ostanut juuri lentokoneen naisystävälleen ja käy asioita läpi assistenttinsa ja yhteistyökumppaniensa kanssa. Pääosassa on Al Pacino, joka esitti nimiosaa Mametin viimeisimmässä elokuvassa Phil Spector (2013). Mametin kirjoittama elokuvamoguli Harvey Weinsteinin hahmoon ja elämään pohjautuva näytelmä Bitter Wheat (Karvas pala) sai ensi-iltansa Lontoossa 2019. Kuten tosielämässä, toksinen ja valtaansa räikeästi väärin käyttävä tuottaja joutuu oikeuteen ja vankilaan lukuisten naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuottajaa näytteli kantaesityksessä John Malkovich. Esitys sai murska-arviot pääosin päähenkilön kliseisen pahuuden takia.

Palkinnot ja tunnustukset

Mamet sai Pulitzer-palkinnon näytelmästä Glengarry Glen Ross (1984). Elokuvakirjoittajana hän on ollut Oscar-ehdokkaana elokuvista Ratkaisun hetki (1982) ja Wag the Dog – häntä heiluttaa koiraa (1997).

Suomennettuja näytelmiä

Suomeksi on Mametin näytelmistä esitetty mm. seuraavia:[2]

  • Sorsamuunnelmia (Duck Variations, 1971)
  • American Buffalo (American Buffalo, 1975)
  • Sexual Perversity in Chicago (Sexual Perversity in Chicago, 1975)[3]
  • Jälleennäkeminen (Reunion, 1976)
  • Elämä näyttämöllä (A Life in the Theatre, 1977)
  • Metsä (The Woods, 1979)
  • Sammakkoprinssi (The Frog Prince, 1983)
  • Myyntitykit (Glengarry Glen Ross, 1984)
  • Prairie du Chien (Prairie du Chien, 1985)
  • Runoilija ja vuokra (The Poet and the Rent, 1986)
  • Oleanna (Oleanna, 1992)
  • Kryptogrammi (The Cryptogram, 1995)
  • Karvas pala (Bitter Wheat, 2019) [4]

Suomennetut esseekokoelmat
  • Elokuvan ohjaamisesta ja Kolme tapaa käyttää veistä. (On Directing Film, 1991; Three Uses of the Knife: On the Nature and Purpose of Drama, 1998.). Suomentanut Vuokko Kellomäki. Helsinki: Terra cognita, 2001. ISBN 952-5202-45-3.
  • Tosi ja epätosi, Arkijärkeä ja harhaoppia näyttelijälle. (True or False, Heresy and Common Sense for the Actor, 1997.). Suomentanut Vuokko Kellomäki. Helsinki: Terra cognita, 2002. ISBN 952-5202-34-8.
  • Ravintoloissa kirjoittelua. (Writing in Restaurants, 1987.). Suomentanut Vuokko Kellomäki. Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-59-3.
  • Teatteri. (Theater, 2010.). Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2013. ISBN 978-952-5697-61-2.

Lähteet
  1. Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 547. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.4.2015). englanti (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. David Mamet, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 16.12.2014.
  3. Sexual Perversity in Chicago, Teatteriporukka, Kotiposti.net (Web Archive 2014). Viitattu 9.8.2021.
  4. Karvas pala ttt-teatteri.fi. Viitattu 11.5.2021.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.