David Johnston

David Johnston syntyi vuonna 1941 Sudburyssä ja kasvoi Sault Ste. Mariessa. Hän pääsi 1959 stipendin turvin opiskelemaan Harvardin yliopistoon, jossa pelasi myös yliopistojääkiekkoa ja toimi joukkueensa kapteenina. Johnston sai 1963 alemman korkeakoulututkinnon kansainvälisestä politiikasta.[1] Harvardissa hän tutustui kirjailija Erich Segaliin, joka muokkasi Johnstonista hahmon romaaniinsa Love Story – rakkauskertomus.[2] Johnston suuntasi Harvardin jälkeen lukemaan lakia ja valmistui Cambridgen yliopistosta 1965 ja Queen’s Universitystä 1966.[3]

Vuonna 1965 Johnston meni naimisiin high school -ihastuksensa Sharonin kanssa. Heillä on viisi lasta, Deborah, Alexandra, Sharon, Jenifer ja Catherine.[2]

Johnston aloitti 1966 Queen’s Universityn oikeustieteellisen tiedekunnan yliassistenttina. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi Toronton yliopiston oikeustieteelliseen. Länsi-Ontario yliopiston dekaaniksi hänet nimettiin 1974. Johnston valittiin 1979 McGill-yliopiston rehtoriksi ja varakansleriksi.[3] Hän oli tehtävässä vuoteen 1994, ja hänet opittiin tuntemaan tarmokkaana hallintojohtajana ja taitavana varojenkerääjänä.[1] Johnston jatkoi vuodesta 1994 vuoteen 1999 McGill-yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professorina ja oli samassa tehtävässä myös Waterloon yliopistossa 1999–2010.[2]

Yliopistoaikoina Johnston oli myös tuttu mediakasvo. Hän toimi televisioidun puoluejohtajien väittelyn puheenjohtajana parlamenttivaaleissa 1979 ja 1984, Quebecin provinssinvaaleissa 1985 ja Ontarion provinssinvaaleissa 1987. Johnston veti 1990-luvulla kahta ajankohtaista keskusteluohjelmaa, PBS:n The Editorsia ja CBC Newsworldin The World in Review’ta. Hän on toiminut myös kanadalaisten yritysten johtokunnassa.[1]

Kanadan pääministeri Stephen Harper pyysi 1997 Johnstonia tutkimaan entisen pääministerin Brian Mulroneyn ja liikenaisen Karlheinz Schreiberin suhteita. Mulroney oli saanut Airbus Industrien lobbaajalta Schreiberilta 225 000–300 000 Kanadan dollaria, kun oli jättänyt pääministerin paikkansa. Johnstonin suositusten pohjalta muodostettiin Oliphantin komissio, joka tutki Schreiberin maksuja Mulroneylle vuosilta 1993 ja 1994. Keskustelua herättänyt suositus jätti huomioimatta kokonaan Mulroneyn pääministeriaikana valtion omistaman Air Canadan tekemät lentokoneostot Airbusilta.[1]

Johnston valittiin heinäkuussa 2010 Kanadan kenraalikuvernööriksi Michaëlle Jeanin korvaajaksi noin viiden ehdokkaan joukosta.[4] Pääministeri Harper vaati, että Jeanin korvaajan oli puhuttava sujuvasti sekä englantia ja ranskaa, ja hänen sanotaan halunneen lisäksi tehtävään välillä miehen. Poliittiset tarkkailijat olivat sitä mieltä, että Johnston valittiin tehtävään perustuslaillisen tietämyksensä ja maltillisuutensa ansiosta.[5] Johnston vannoi virkavalansa 1. lokakuuta 2010.[6]

• Cases and Materials on Corporate Finance and Securities Law (1967)
• Computers and Law (1968)
• Cases and Materials on Company Law (1969)
• Cases and Materials on Securities Law (1971)
• Business Associations (1979)
• Canadian Companies an the Stock Exchange (1980)
• Canadian Securities Regulation (1982, 2003, 2006)
• Partnerships and Canadian Business Corporations Vols. 1 and 2 (1983, 1989, 1992)
• If Quebec Goes … The Real Cost of Separation (1995)
• Getting Canada On-line: Understanding the Information Highway (1995)
• Cyberlaw (1997)
• Communications in Law in Canada (2000)
• Halsbury's Law of Canada (2007)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta David Johnston Wikimedia Commonsissa