David Hockney

Hockneyn opiskeluaikana modernit taiteenalat kuten amerikkalainen abstrakti ekspressionismi alkoi syrjäyttää vanhoja tyylejä. Hockney itse ei ollut kovin innostunut abstraktista taiteesta, hän piti abstrakteja teoksia usein tylsinä ja sisällöttöminä, muttei ollut myöskään innostunut vanhan ajan realistisista kuvauksista. Hockney ei uskonut taiteilijan objektiivisuuteen vaan toi minuuttaan esille töidensä kautta.

Hockney opetti ja työskenteli Yhdysvalloissa ajoittain 1960-luvulta asti ja asettui sinne kokonaan vuonna 1978.[1] Asetuttuaan Kaliforniaan Hockney keskittyi liikkuvan veden, lasipintaan heijastuvan valon ja alastoman ihon kuvaamiseen sekä maalasi sarjan uima-altaita Los Angelesissa. Näissä maalauksissa Hockney käytti voimakkaita ja säväyttäviä värejä. Hän siirtyi öljyväreistä akryylivärien käyttöön.[3] Tuona aikana kehittyi Hockneyn luonnonläheinen ja realistinen tyyli, josta hänet tunnetaan yhä. Monet hänen maalauksistaan viittaavat myös Hockneyn homoseksuaalisuuteen, jota hän ei yhteiskunnan suhtautumisesta huolimatta piilotellut.

Hockney opiskeli Bradfordissa myös litografiaa. Hänen ensimmäinen grafiikan lehtensä on etsaus ja akvatinta Myself and My Heroes (1961), missä Hockney esiintyy yhdessä Mahatma Gandhin ja Walt Whitmanin kanssa. Hänen ensimmäinen laajempi portfolionsa oli kuudentoista etsauksen sarja, joissa hän esittää William Hogarthin Rake's Progress -teoksen omaelämäkerrallisesti. 1960-luvulla Hockney teki Ken Tylerin kanssa vedossarjan A Hollywood Collection. Useat Hockneyn litografiatöistä ja maalauksista esittävät hänen monia ystäviään.

Hockney on eräs niistä kuvataiteilijoista, jotka 1970-luvulla kiinnostuivat valokuvauksesta ja hän teki paljon valokuvataidetta, useimmiten kuvakollaaseja. Kollaasit koostuvat useista kymmenistä Polaroid-kuvista.[4] Hockney saattoi kuvata esimerkiksi ranskalaisen kujaristeyksen pieniin, valokuvan kokoisiin osiin ja koota näistä kymmenistä kuvista ison kollaasin. Kuvat on otettu hieman eri kuvakulmista ja eri aikaan ja näin kollaasi antaa vahvan vaikutelman kubismista. Hockney on kiinnostunut siitä miten ihmisen silmä ja kuvanmuodostus toimii ja kuvakollaasit ovat hyvä tapa tutkia tätä. Kuvakollaaseja Hockney teki pääosin vuosina 1970–1986.

Vuonna 1985 Hockney sai toimeksiannon suunnitella ja tehdä kannen ja sarjan sisäsivuja ranskalaisen Voguen joulukuun numeroon. Kubismista kiinnostuneena ja Pablo Picassoa ihailevana hän maalasi kuvia Celia Birtwellin kasvonpiirteistä.[5]

Toinen merkittävä toimeksianto oli samana vuonna kun Hockney sai tehtäväkseen piirtää Quantel Paintboxia käyttäen. Quantel Paintbox oli tietokoneohjelma, jolla pystyi piirtämään ja näkemään tuloksen suoraan tietokoneen monitorilla. Kokeilu onnistui varsin hyvin, sillä Hockneysta ja hänen kokeilustaan tehtiin myös opetusvideo jota esitettiin BBC:llä.[6]

1990-luvulla Hockney jatkoi kokeilua ja työskentelyä eri tekniikoiden kanssa, mm. värilaserkopiokoneen. Hän innostui faksaamaan töitään ystävilleen. Näin hän saattoi tehdä piirustuksensa rahallisesti arvottomiksi, jakaa ilmaiseksi taidettaan ihmisille. Tämäntyyppisen taiteen jakamisen Hockney koki aidoksi välittämiseksi.

2000-luvulla Hockney on tehnyt huomattavan suurikokoisia luontoaiheisia akryylimaalauksia.[7]

Hockneyn taulu Portrait of an Artist (Pool with Two Figures) myytiin New Yorkissa Christie’s-taidehuutokaupassa torstaina 15. marraskuuta 2018 maailmanennätyshintaan 90 miljoonaa dollaria. Se oli korkein elossa olevan taiteilijan teoksesta maksettu hinta kautta aikain.[8]

• David Hockney – viralliset kotisivut
• Taiteilijaa esittelevät sivut (epäviralliset)
• Hockeyn elämäkertaa ja kuvia töistä