David Hamilton

Hamilton syntyi Lontoossa 1933 ja opiskeli nuorena arkkitehtuuria. Impressionistimaalarien innoittamana Hamilton muutti vuonna 1953 Pariisiin, missä hän siirtyi muotialalle. Hamilton toimi ensin Ellen graafisena suunnittelijana ja myöhemmin Printemps-tavaratalon taiteellisena johtajana.[2] Hamilton ryhtyi päätoimiseksi valokuvaajaksi vuoden 1966 tienoilla. Hänellä ei ollut alan muodollista koulutusta. Alkuun hän etsi malleja kaduilta ja uimarannoilta. Hänen kuvansa tulivat tunnetuksi ”Hamilton blur” -nimisestä utuisesta tehosteesta.[2]

Hamilton saavutti nopeasti huomattavaa suosiota ja kohosi useiden eurooppalaisten lehtien taiteelliseksi johtajaksi.[1] Tyypillisesti valokuvat esittivät kauniita teinityttöjä vähissä vaatteissa tai kokonaan alastomina. Ominaisia piirteitä olivat maaseutumiljööt, kukkien käyttäminen asusteina sekä luonnollisuuden korostaminen, kuten keinomateriaalien, vahvan ehostuksen ja näyttävien kampausten välttäminen.[3][2] Naisten ohella Hamilton kuvasi esimerkiksi hedelmä- ja kukka-astelemia, luontomaisemia,[5] eläimiä ja idyllisiä maalaismiljöitä.[3] Rakeisuuden ja sumeuden vuoksi Hamiltonin kuvissa on usein unimainen tunnelma ja ne muistuttavat öljymaalauksia.[5] Hamilton maalasi myös jonkin verran itse.[3] Suosituimmillaan hänen valokuvansa olivat 1960-luvun lopulta 1970-luvun loppuun, jolloin niitä julkaistiin muun muassa Voguessa.[3][2] Hamiltonin ensimmäinen valokuvakirja Rêves de jeunes filles ilmestyi 1971 ja myi yli miljoona kappaletta. Monet myöhemmistäkin kirjoista yltivät satojen tuhansien myyntilukuihin.[3]

Vuosina 1977–1984 Hamilton ohjasi Ranskassa yhteensä viisi elokuvaa. Hänen valokuviensa tavoin ne olivat pehmeästi kuvattuja ja aiheiltaan eroottisia.[2][3][6] Hamiltonin esikoiselokuva, teinitytön seksuaalisesta heräämisestä kertonut Bilitis – tyttö ja unelma, käsitteli naisen seksuaalisuutta ja menestyi varsin hyvin. Vuonna 1978 aikakauslehti Photo juhlisti Hamiltonin kymmenvuotista uraa 34-sivuisella artikkelilla, joka kuvaili valokuvaajaa ”tähdeksi” ja hänen uraansa ”riemuvoitoksi”.[3]

Myöhemmissä elokuvissaan Hamilton alkoi kertoa tarinoita selkeämmin miehen näkökulmasta. Myös hänen valokuvansa muuttuivat 1970-luvun loppua kohden seksuaalisemmiksi ja niistä oli toisinaan rajattu mallin kasvot kokonaan pois. Vuosikymmenen vaihteen jälkeen Hamiltonin töiden suosio alkoi laskea, sillä hänen romanttinen tyylinsä ei enää sopinut ajan henkeen, jossa suosioon nousivat henkilökohtaiset ja poliittiset aiheet. Toisaalta laaja levikki sai Hamiltonin sinänsä omaperäisen tyylin vaikuttamaan kliseiseltä. Myös kuvien tapa kuvata nuoria, alastomia ja passiivisia naisia kohtasi aiempaa enemmän kritiikkiä. Vuonna 1984 ilmestynyt filmi Olet kohta nainen oli taloudellinen epäonnistuminen, eikä Hamilton sen jälkeen enää ohjannut elokuvia.[3]

Hamilton jatkoi valokuvakirjojen julkaisua 1980- ja 1990-luvuilla, mutta niiden myynti jäi vähäiseksi eivätkä kriitikot suhtautuneet niihin suopeasti. Vuonna 1993 ilmestyi Hamilton-retrospektiivi Twenty Five Years of an Artist. Teoksessa Hamilton korosti muotikuvaajan sijaan rooliaan taiteilijana. Pari vuotta myöhemmin Hamiltonin teos The Age of Innocence joutui laajan kohun kohteeksi, ja esimerkiksi kristilliset tahot arvostelivat häntä voimakkaasti. Tähän vaikutti teoksen nimen (”Viattomuuden aika”) ja kameraa kohti katsovien alastomien nuorten naisten ristiriita. Samoin Hamiltonin varhaisen tuotannon tapa korostaa kohtausten unen- ja haaveilunomaisuutta puuttui The Age of Innocencesta. Joissakin kirjakaupoissa teos siirrettiinkin pois lasten ulottuvilta.[3]

1970-luvun muoti saavutti uutta suosiota vuosituhannen vaihteen jälkeen, jolloin myös Hamiltonin tuotanto koki hienoisen renessanssin. Nostalgia kohdistui lähinnä hänen varhaisempaan, romanttisempaan tuotantoonsa. Varhaistuotantoa korosti myös vuonna 2006 ilmestynyt retrospektiivi David Hamilton, jossa Hamilton sivuutti 1970-luvun jälkeisen tuotantonsa lähes kokonaan. Vuosina 2006–2011 Hamilton teki jälleen joitakin korkean profiilin töitä ja kuvasi muun muassa Mélanie Thierryä ja Natasha Polya varhaisia valokuviaan muistuttavissa otoksissa.[3]

Lokakuussa 2016 ranskalainen radiojuontaja ja kirjailija Flavie Flament väitti Hamiltonin raiskanneen hänet 30 vuotta aiemmin. 13-vuotias Flament oli tuolloin työskennellyt Hamiltonin mallina. Syytösten seurauksena myös joukko muita naismalleja kertoi Hamiltonin ahdistelleen ja hyväksikäyttäneen heitä. Hamilton kiisti syytökset ja ilmoitti haastavansa väitteiden esittäjät oikeuteen. 25. marraskuuta Hamilton löydettiin kuitenkin kotoaan kuoliaaksi tukehtuneena. Syynä oli ilmeisesti itsemurha.[1][5]