David Grossman

Grossmanin esikoisromaani The Smile of the Lamb kuvaa elämää Israelin miehittämällä Länsirannalla ja Gazan alueella. Kirjan kertojina on neljä eri henkilöä, joista jokainen kantaa harteillaan raskasta poliittisten, filosofisten ja henkilökohtaisten ongelmien taakkaa. Grossman pohtii romaanissa miehityksen turmelevaa vaikutusta sekä miehitettyihin että miehittäjiin.[2]

Hakusana: rakkaus (ilmestynyt suomeksi 2000) on Grossmanin toinen romaani. Se kuvaa pientä poikaa nimeltä Momi Neumann, jonka vanhemmat ovat holokaustista eloon jääneitä uhreja. Momik yrittää ymmärtää ja kuvitella mielessään vanhempiensa kokemuksia. Grossman itse muistaa lapsuudestaan sukulaisia ja naapureita, jotka olivat kokeneet keskitysleirien kauhut, mutta eivät koskaan puhuneet niistä. ”Tuntui kuin he olisivat kärsineet jostakin salaperäisestä sairaudesta, jota ei saanut mainita ääneen”, Grossman kertoo, ”ja se oli meistä lapsista pelottavaa.” Nuoressa Israelin valtiossa pidettiin holokaustia tavallaan tabuna, ja eloon jääneet tunsivat syyllisyyttä siitä, että heidät oli kuljetettu keskitysleireihin ilman vastarintaa, kuin karja teuraaksi. Vasta Adolf Eichmannin vuoden 1961 oikeudenkäynnin jälkeen asenne eloon jääneitä kohtaan muuttui ymmärtävämmäksi ja avoimempi keskustelu tuli mahdolliseksi. Ison osan kirjaa muodostaa fantastinen kertomus holokaustissa surmatusta puolanjuutalaisesta kirjailijasta Bruno Schulzista.[2]

Grossmanin seuraava teos Sydämen kielioppi (suomennettu 1994) on tavallaan kirjailijan omakuva nuoruusvuosilta. Romaanin päähenkilö on nuori Aaron, yksinäinen, herkkä ja unelmoiva nuorukainen, joka kokee murrosikänsä myrskyt kuuden päivän sodan roihutessa taka-alalla. Aaron pelkää aikuisten maailmaa, sen karvaisia kainaloita, seksiä ja monimutkaisuutta. Grossman kuvaa Aaronin tuskaista sisäistä monologia tajunnanvirtatekniikalla. Edellisen romaanin tavoin myös Sydämen kielioppi on vakuuttava ja psykologisesti realistinen kuvaus lapsen kehityksestä.[2]

Grossmanin tuotantoon kuuluu myös Itamar-pojan seikkailuista kertova viehättävä kuvakirjasarja esikouluikäisille sekä pari lasten ja nuorten romaania, The Zigzag Kid ja Someone to run with, joita myös aikuiset lukevat ja arvostavat. Ensin mainittu on satuaiheinen seikkailuromaani ja jälkimmäinen teini-ikäisten rakkaustarina, joka sijoittuu Jerusalemin katulasten maailmaan.[2]

Grossmanin tuotannossa poliittiset kirjat vuorottelevat puhtaasti kaunokirjallisten teosten kanssa. Romaani Be my knife vuodelta 2002 on epäpoliittinen, kirjemuotoon rakennettu rakkauskertomus. Sen päähenkilö Yair Einhorn on ujo, neuroottinen kirjakauppias, joka yksinäisyydessään lähestyy kirjeitse kaunista tuntematonta naista. Romaanin modernistinen tyyli on saanut vaikutteita Joycelta ja Beckettiltä.

Death as a way of life ilmestyi 2003, ja se vuorostaan on kokoelma poliittisia artikkeleita kymmenen vuoden ajalta. Se alkaa optimistisesti Rabinin ja Arafatin Oslon rauhansopimuksen ajalta ja päättyy lähes epätoivoiseen selostukseen al-Aqsa Intifadan syistä. Poliittisesti liberaali Grossman on kirjallisen uransa alusta alkaen ollut rauhanaatteen kannattaja ja sen puolesta taistelija, kuten myös muut merkittävät israelilaiset kirjailijat, esimerkiksi Amos Oz ja A. B. Yehoshua.[5]

Vuonna 2017 Grossman sai kansainvälisen Booker-palkinnon englanniksi käännetystä romaanistaan A Horse Walks Into a Bar.[3]

Grossmanin uusin suomennettu teos on vuonna 2020 ilmestynyt romaani Kun Nina sai tietää.[6]

• Kajava, Marie: David Grossman: Sinne missä maa päättyy Maailman kuvalehti. 6.2.2012.
• Länsirannalta ei mitään uutta, Turun Sanomat
• Petri Liukkonen, David Grossman (b. 1954) Authors Calendar (englanniksi)