David E. H. Jones

Jones syntyi Lontoon Southwarkissa. Hänen isänsä Philip oli mainostoimittaja. Hänen äitinsä nimi oli Dorothea, o.s. Sitters. Hänen ainoa veljensä oli Peter Vaughan Jones.[1] Hän kävi Croftonin alkeiskoulua Orpingtonissa, Kentissä, ja sen jälkeen Eltham Collegea.[2]

Koulutukseltaan hän oli kemisti. Vuonna 1962 hän suoritti tutkinnon kemiassa ja jatkoi sen jälkeen edelleen opintojaan tohtoriksi saakka Imperial College Londonissa.[3]

Jones toimi vuoden ajan laboratoriovälineitä suunnittelevasa yrityksessä. Väiteltyään tohtoriksi hän oimi Imperialissa, jossa hän tutki infrapunaspektroskopiaa, ja ryhtyi kirjoittamaan kolumeja New Scientist -lehteen.[2] Vuonna 1967 hänet nimitettiin avustavaksi luennoijaksi Strathclyden yliopistoon. Vuoden kuluttua hän siirtyi Runcorniin, Cheshireen, jossa hän tutki spektrosopiaa Imperial Chemical Industries -yhtiön palveluksessa. Vuonna 1974 hänet nimitettiin Newcastlen yliopiston Sir James Knott -tutkimusryhmään[3]. Myöhemmin hän on toiminut riippumattomana konsulttina, joka on tarjonnut teollisuudelle ideoita ja aivoriihipalveluja, ja hän on myös esittänyt televisiossa tieteellisiä demonstraatiota.

Vuodesta 1964 lähtien Jones kirjoitti 38 vuoden ajan kolumneja nimimerkillä Daedalus, ensin vuoteen 1988 saakka New Scientist -lehteen ja sen jälkeen vuoteen 2002 saakka Nature -lehteen. Nämä kolumnit sekä hänen niihin liittämänsä kommentit ja muutamat tarinat on koottu kahdeksi kirjaksi: A Compendium of Plausible Schemes (1982) ja The Further Inventions of Daedalus (1999). Daedaluksena hän esiintyi "hullun tiedemiehen" perikuvana, mutta osa hänen esittämistään keksinnöistä on osoittautunut käyttökelpoisiksi.[4] Noin viidesosaa niitä ovat muut vakavasti ehdottaneet ja osa on jopa patentoitu.[2] Mahdollisesti hänen tärkein saavutuksensa tieteen alalla oli hänen vuonna 1966 tekemänsä päätelmä, että hiili saattaisi muodostaa onttoja molekyylejä[5], kauan ennen kuin fullereenia onnistuttiin valmistamaan ja sen valmistajat saivat Nobelin palkinnon.[6][7] Usein väitetään, että kolmiulotteisen tulostuksen keksi Chuck Hull vuonna 1984, mutta Jones esitti idean Daedalus-nimimerkillä New Scientist -lehdessä jo 10 vuotta aikaisemmin, vuonna 1974.[8][4] Hän esitti ensimmäisten joukossa myös avaruushissin (1964) ja arkeoakustiikan (1969) ideat.

Paitsi Daedalus-nimisenä kolumnistina, tieteellisissä piireissä hänet tunnetaan myös polkupyörän tasapainoa koskevista tutkimuksistaan[9], Napoleonin tapetin arsenikkipitoisuuden toteamisesta,[10] ja avaruussukkulassa suorittamastaan mikrogravitaatiokokeesta[11], jolla saatiin aikaan kemiallinen puutarha.[12]

David Jonesin "ikiliikkuja" tiedekeskus Heurekassa

David Jonesin "ikiliikkujan" vieressä oleva esittelyteksti

Jones tunnetaan myös sarjasta ikiliikkujalta näyttävistä laitteista, joista ensimmäisen hän rakensi vuonna 1980. Se oli keväällä 1987 näytteillä Helsingissä Forumin kauppakeskuksessa[13], ja toinen samankaltainen laite sijoitettiin lokakuussa 1990 Vantaalle Tiedekeskus Heurekaan[14], jossa se edelleen pyörii. Myös Wienin teknillisessä museossa on samankaltainen Jonesin suunnittelma jatkuvasti pyörivä laite.[3] Jones itse myönsi alusta lähtien näiden "ikiliikkujien" olevan hämäystä[13], mutta edelleenkään kukaan muu ei ole onnistunut selvittämään niiden toimintaperiaatetta. Vuonna 2009 Jonesin teoista ja keksinnöistä tehtiin dokumenttielokuva Perpetual Motion Machine[15], ja se esitettiin Newcastlen tiedefestivaalilla vuonna 2010.[7]

Saksassa hän esiintyi 1980-luvulla säännöllisesti television tiedeaiheisessa tietokilpailussa Kopf um Kopf ("Pää päätä vasten", jossa hän esitteli mielenkiintoisia fysikaalisia kokeita.[16]

Vuonna 1972 David Jones meni naimisiin Jane Burgesin kanssa, mutta avioliitto kesti vain vuoden. Hänellä oli pitkä aikainen suhde taiteilija Naomi Huntin kanssa.[2]

Jones kuoli vuonna 2017 eturauhasen syöpään.[17]

• David E. H. Jones: The Inventions of Daedalus: A Compendium of Plausible Schemes. W. H. Freeman, 1982. ISBN 0-7167-1412-4.
• David E. H. Jones: The Further Inventions of Daedalus. Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-850469-1.
• David E. H. Jones: The Aha! Moment: A Scientist's Take on Creativity. Johns Hopkins University Press, 2011. ISBN 978-1421403311.
• Why Are We Conscious?: A Scientist's Take on Consciousness and Extrasensory Perception. CRC Press, 2017. ISBN 978-1351681315.