David Cronenberg

Cronenbergin isä Milton oli Toronto Telegramin kolumnisti ja freelancetoimittaja. Äiti Esther oli ammattipianisti ja kuten Miltonkin, kanadanjuutalainen.[2] Sekä Cronenbergin äidin että isän perheet olivat alun perin Pohjois-Amerikkaan muuttaneita liettuanjuutalaisia.[2] Cronenberg alkoi opiskella Toronton yliopistossa luonnontieteitä, mutta vaihtoi lopulta englantiin. Hän suoritti kirjallisuuden tutkinnon ja on nimennyt vaikuttajikseen William S. Burroughsin ja Vladimir Nabokovin.^lähde?

Cronenberg sai kipinän elokuvien tekemiseen ystävältään David Secteriltä, joka oli tehnyt pitkän opinnäyte-elokuvan Winter Kept Us Warm (1965). Secter käytti siinä paikallisia ihmisiä ja paikkoja, jotka Cronenbergkin tunsi. Cronenberg totesi ettei elokuvanteko välttämättä ole kovin monimutkaista, ja hän teki itse sen jälkeen lyhytelokuvan Transfer (1966). Elokuvassa kaksi miestä istuu pöydän ääressä lumisella aukealla syömässä ja juttelemassa ja päätyvät solmioin käytyyn kaksintaisteluun. Cronenberg toinen lyhytelokuva From the Drain valmistui vuonna 1967.[3]

Seuraavat elokuvat olivat noin tunnin mittaiset Stereo ja Crimes of the Future. Cronenbergin ensimmäiset varsinaiset pitkät elokuvat olivat shokeeraavia erikoistehosteita sisältäneet pienen budjetin kauhuelokuvat Kylmät väreet (1975) ja Verenimijät (1976). Laajemmin tunnetuksi Cronenberg nousi vuonna 1981 valmistuneen tieteis-toimintaelokuvan Scanners – tappava ajatus ansiosta. Taiteellisesti korkeatasoisen, mutta kaupallisesti huonosti menestyneen elokuvan Videodrome – tuhon ase (1983) jälkeen Cronenberg siirtyi astetta pohdiskelevampaan tyyliin. Tätä seurasi kaksi yllätysmenestystä, Stephen King -filmatisointi Viimeinen yhteys: The Dead Zone (1983) sekä 1950-luvun kauhutarinan uudelleentulkinta Kärpänen (1986). Molemmat olivat sekä kerronnaltaan että tuotannoltaan aiempaa lähempänä valtavirtaelokuvaa, mutta silti yhä leimallisesti hyvin cronenbergiläisiä teoksia.

Cronenberg ei siirtynyt yllätysmenestystensä jälkeen Hollywoodiin vaan jatkoi omintakeisten visioidensa parissa. Elokuvat Erottamattomat, Alaston lounas, Crash, eXistenZ ja Spider olivat kriitikoiden ylistämiä mutta suuren yleisön vieroksumia. Sen sijaan Cronenbergin elokuvaa A History of Violence vuodelta 2005 on kuvattu ohjaajan suoraviivaisimmaksi ja helpoiten lähestyttäväksi elokuvaksi, mutta silti se sai myös kriitikoiden kiitosta.^lähde?

Cronenberg on yksi niin sanotun body horrorin kehittäjistä. Tälle tyylilajille on tyypillistä käsitellä inhimillisiä pelkoja ruumiinmuokkausta ja -muokkautumista, ylipäätään kaikkea inhimillisestä normista poikkeavaa kohtaan. Cronenbergistä tekee omalaatuisen se, että hän on aina yhdistänyt fyysisen ja psyykkisen toisiinsa tai oikeammin pitää psyykeä fyysisen ominaisuutena ja sille alisteisena. Uransa alkupuolella hänen elokuvallinen tyylinsä oli lähinnä kauhu ja scifi, joissa asioita tuotiin eksplisiittisesti ja kärjistetysti esille.

Merkittävin Cronenbergin elokuvissa tapahtunut muutos on kauhu- ja tieteiskuvaston väheneminen ja hiljattainen poistuminen. Hänen uudemmat elokuvansa ovat edelleenkin shokeeraavia, mutta eri tavalla kuin varhaistyöt. Ne ovat realistisia, jopa inhorealistisia, mutta samalla epätodellisia. Elokuvissa käytetään enemmän implisiittistä ilmaisua.

Cronenbergin tunnetuin yhteistyökumppani on säveltäjä Howard Shore, joka on säveltänyt melkein kaikki hänen elokuvansa. Muita vakituisia yhteistyökumppaneja ovat muiden muassa näyttelijä Robert Silverman, art director Carol Spier, äänileikkaaja Bryan Day, leikkaaja Ronald Sanders, Cronenbergin sisar puvustussuunnittelija Denise Cronenberg sekä vuosinta 1979–1988 elokuvaaja Mark Irwin. Vuodesta 1988 ja Erottamattomista lähtien Cronenberg on työskennellyt elokuvaaja Peter Suschitzkyn kanssa.

• Syöpäläiset (Consumed). Suom. Ilkka Salmenpohja. Like, 2014. ISBN 978-952-01-1010-9.

• Cronenberg on Cronenberg Sarja: Directors on Directors, Faber , 1996) ISBN 9780571191376 .

• David Cronenberg Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Mailis Saralehto, Abjekti, Toiseus ja kauhu Cronenbergin elokuvissa, Widescreen 3/2005
• Antto Ilvonen: Cronenbergin elokuvien mielenfilosofisia ulottuvuuksia (Arkistoitu – Internet Archive). Widerscreen 6.3.2006.