David Coulthard

23-vuotias Coulthard aloitti kauden 1994 Williams-tallin testikuljettajana, mutta hänet nostettiin kisakuskiksi, kun tallin toista autoa ajanut Ayrton Senna kuoli San Marinon GP:ssä. Toisena kuljettajana jatkoi Damon Hill. Williams-kuljettajaksi oli huhuttu myös kauden 1992 maailmanmestaria Nigel Mansellia sekä Jean Alesia ja Riccardo Patresea.[2] Coulthard jätti väliin Ranskan GP:n ja kauden kolme viimeistä kilpailua, joissa Williams korvasi hänet Mansellilla.

Debyyttikautensa loppupuolella Coulthard teki sopimuksen McLaren-tallin kanssa seuraavasta kaudesta, mutta Williams esti kuljettajansa lähtemisen. Coulthardilla oli voimassa oleva kolmen kauden mittainen sopimus Williamsin kanssa. Sopimus oli allekirjoitettu, kun Coulthard aloitti testikuljettajana vuoden 1993 jälkipuoliskolla, eivätkä Coulthardin taustavoimat pitäneet sitä sitovana. Asia vietiin F1-sopimuslautakunnan ratkaistavaksi, joka piti Williams-sopimusta lainvoimaisena ja kehotti kuljettajaa jatkamaan tallissa.[3]

Kaudella 1995 Coulthard otti uransa ensimmäisen ja kauden ainoan osakilpailuvoittonsa Portugalin GP:ssä. Hän sijoittui MM-kokonaispisteissä kolmanneksi.

Coulthard siirtyi kaudella 1996 McLaren-talliin, jossa ajoi kauden 2004 loppuun asti. Hän sijoittui MM-sarjan kolmanneksi kausina 1997, 1998 ja 2000, ja toiseksi kaudella 2001.

Ensimmäisellä McLaren-kaudellaan Coulthard sijoittui toiseksi Monacossa ja kolmanneksi Euroopan GP:ssä. Kaudella 1997 hän otti yllättäen uransa toisen ja McLaren-uransa ensimmäisen osakilpailuvoiton kauden avauskilpailussa Australiassa. Hän voitti jälleen Italiassa[4] ja sijoittui MM-pisteissä kolmanneksi.

Kausi 1998 alkoi kohulla. Avauskilpailussa Australiassa Coulthard päästi Mika Häkkisen ohitseen kaksi kierrosta ennen maalia, luovuttaen tallikaverilleen osakilpailuvoiton. Kilpailun jälkeen kuljettajat ilmoittivat sopineensa jo ennen kilpailua, että voittoon saisi ajaa se McLaren-kuljettaja, joka johtaa kilpailua ensimmäisen mutkan jälkeen.[5] Belgian GP:n lähdössä Coulthard aiheutti F1-historian suurimman joukkokolarin ja myöhemmin samassa kilpailussa Michael Schumacher törmäsi hänen peräänsä yrittäessään ohittaa Coulthardin kierroksella.[6][7] Kauden loppupisteissä Coulthard sijoittui kolmanneksi.

Kaudella 1999 Coulthard kärsi teknisistä ongelmista ja Häkkiseen verrattuna heikoista aika-ajosuorituksista.[8] Hän sijoittui MM-sarjan neljänneksi.

Kaudella 2000 Coulthard järjesti aikataulunsa uudelleen, keskittyen enemmän ajamiseen ja vähemmän markkinointityöhön. Hänen suorituksensa muuttuivat jälleen tasaisemmiksi, vaikka Häkkinen olikin edelleen McLaren-kuljettajista yleensä nopeampi aika-ajoissa. Coulthard sijoittui Brasilian GP:ssä toiseksi, mutta McLaren diskattiin sääntöjenvastaisen etusiiven vuoksi.[8]

Kaudella 2001 McLarenin tallipäällikö Ron Dennis uskoi testejä hamunneen Coulthardin taistelevan maailmanmestaruudesta.[9] Coulthard ajoi kauden aikana kaksi voittoa ja sijoittui MM-sarjan toiseksi, häviten mestaruuden Ferrarilla ajaneelle Michael Schumacherille 58 pisteellä.

2002 oli ensimmäinen kausi, jolloin Coulthard oli kokeneempi kuljettaja omassa tallissaan. Häkkisen lopetettua uransa hänen tilalleen värvättiin Kimi Räikkönen. Ennen kautta antamissaan haastatteluissa edellisvuosina Häkkisen varjoon jäänyt Coulthard uskoi olevansa nyt keskeisessä osassa tallin toiminnassa ja sanoi taistelevansa maailmanmestaruudesta.[10] Hän sijoittui MM-sarjassa viidenneksi ja ajoi kauden ainoan voittonsa Monacon kilpailussa.

Kauden 2003 jälkeen McLaren ilmoitti, että kausi 2004 olisi Coulthardin viimeinen tallissa, jonka jälkeen hänet korvaisi Juan Pablo Montoya.[11] Kauden 2003 kohokohta Coulthardille oli Australian GP, jonka hän voitti.

Coulthard siirtyi kaudeksi 2005 uuteen Red Bull -talliin, jossa hän ajoi myös kaudella 2006.

7. elokuuta 2006 talli kertoi Coulthardin jatkavan tallissa myös kaudella 2007, jolloin hänen tallitoverikseen siirtyi Mark Webber.

Red Bullilla Coulthard onnistui ajamaan kaksi kertaa palkintokorokkeelle: Monacossa 2006 ja Montrealissa 2008.

Kauden 2008 jälkeen Coulthard lopetti F1 -kilpauransa. Hän on Stirling Mossin jälkeen eniten osakilpailuja voittanut kuljettaja, joka ei ole voittanut maailmanmestaruutta.

Vuonna 2010 Coulthard solmi sopimuksen Mercedeksen kanssa DTM-sarjassa kilpailemisesta.[12] Hän jatkoi sarjassa vuoteen 2012, jonka jälkeen ilmoitti lopettavansa aktiiviuransa moottoriurheilussa.[13]