David C. Jones

David Charles Jones (9. heinäkuuta 1921 Aberdeen, Etelä-Dakota, Yhdysvallat – 10. elokuuta 2013 Potomac Falls, Virginia, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltojen ilmavoimien kenraali sekä Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtaja 1978–1982.[1]

David Charles Jones

David Charles Jones syntyi 9. heinäkuuta 1921 Etelä-Dakotan Aberdeenissa. Hän keskeytti koulun toisen maailmansodan aikana ja värväytyi Yhdysvaltain ilmavoimiin. Hänet koulutettiin pilotiksi helmikuussa 1943, minkä jälkeen hän koulutti lentäjiä eri tukikohdissa Yhdysvalloissa. Korean sodan aikana hän lensi yli 300 tehtävää B-29 Superfortressilla Pohjois-Korean yläpuolella. Hän lensi myös ilmatankkauskoneita. Sodan jälkeen hän toimi kenraali Curtis LeMayn henkilökohtaisena avustajana.[1]

Jones valmistui National War Collegesta vuonna 1960 ja palveli Vietnamin sodassa operatiivisena apulaiskomentajana ja myöhemmin Seventh Air Forcen varakomentajana. Myöhemmin hän komensi Euroopassa olevia Yhdysvaltain ilmavoimia. Richard Nixon nimitti Jonesin Yhdysvaltain ilmavoimien esikuntapäälliköksi 1974, missä virassa hän johti komentorakenteen uudelleenorganisoinnin ilmavoimissa.[1]

Uransa lopuksi Jones palveli Yhdysvaltain ilmavoimien puolustushaarakomentajana Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvostossa ja lopulta neuvoston puheenjohtajana kaksi kaksivuotiskautta 1978–1982 presidentti Jimmy Carterin nimittämänä. Jones oli Carterin mukana Wienissä SALT II -neuvotteluissa 1979. Hän oli myös mukana muodostamassa nopean toiminnan joukkoja Aasian lounaisosaan Neuvostoliiton Afganistanin miehityksen jälkeen, joista Carter muodosti myöhemmin alueellisen joukko-osastokokonaisuuden. Toisen kautensa lopulla Jones ajoi neuvoston uudelleenorganisointia vahvistamalla puheenjohtajan roolia ja lieventämällä eri puolustushaarojen välistä kilpailua. Jonesin vastuuaikana tapahtui myös Iranin panttivankikriisi, missä presidentti Carterin päätöksellä ryhdyttiin epäonnistuneeseen yritykseen pelastaa 53 amerikkalaista panttivankia. Jones jäi eläkkeelle toisen kaksivuotiskautensa lopuksi Ronald Reaganin jo noustua presidentiksi 1982.[1]

Jonesin vaimo Lois oli kuollut vuonna 2009. Pariskunta oli naimisissa 67 vuotta ja heillä oli kaksi tytärtä ja poika. Jones kuoli Parkinsonin tautiin.[1]