Dave King (jääkiekkovalmentaja)

King aloitti valmennusuransa Saskatchewanin yliopistossa 1972. Tämän jälkeen hän valmensi alemmissa juniorisarjoissa, kunnes siirtyi WHL-juniorisarjaan. WHL:ssä hän valmensi Saskatoon Bladesia ja Billings Bighornsia. Keväällä 1978 King valittiin WHL:n vuoden valmentajaksi. Hän palasi Saskatchewanin yliopistoon vuonna 1980.[1]

King siirtyi vuonna 1982 Kanadan kansallisen jääkiekko-ohjelman pariin. Hän valmensi useita vuosia Kanadan maajoukkueita arvoturnauksissa ja harjoituskaudella. Nuorten MM-kilpailuissa 1982 King oli Kanadan valmentaja, kun maa voitti kultaa. Myöhemmin samana keväänä hän toimi Kanadan apulaisvalmentajana MM-kilpailuissa, joissa maa sijoittui pronssille. King oli Kanadan nuorten valmentajana jälleen vuoden 1983 kisoissa, joista Kanada sai pronssia. Hän jatkoi Kanadan maajoukkueessa vuoteen 1992. King valmensi maajoukkuetta MM-kilpailuissa 1989, 1990, 1991 ja 1992. Kanada sai hopeaa vuosina 1989 ja 1991. Olympialaisissa King oli Kanadan päävalmentajana Sarajevossa 1984, Calgaryssä 1988 ja Albertvillessä 1992. Viimeksi mainitussa turnauksessa Kanada voitti hopeaa.[1]

Calgary Flamesissa King pääsi ensimmäisen kerran päävalmentajaksi NHL:ssä.[1] Calgary palkkasi hänet kauden 1991–1992 pettymyksen jälkeen, kun joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäisen kerran 12 vuoteen.[2] King valmensi kolme kautta Calgaryä, ja vei joukkueensa kahdesti runkosarjassa divisioonansa voittoon.[1] Hän ei kuitenkaan jatkanut joukkueessa enää kauden 1994–1995 jälkeen. King siirtyi Japanin jääkiekkoliiton palvelukseen konsulttina ja aloitti Japaniin ympärivuoden pelaavan maajoukkueen, joka kierteli pelaamassa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.[3] Naganon olympialaisissa 1998 King oli Japanin joukkueen manageri.[4]

NHL:ään King palasi kaudeksi 1997–1998, kun hänet palkattiin Montreal Canadiensin apulaisvalmentajaksi. Hän oli Montrealin apulaisvalmentajana kahden kauden ajan, ja niiden päälle vielä kauden Montrealin Euroopan-kykyjenetsinnän johtajana. Heinäkuussa 2000 King nimettiin laajennusjoukkue Columbus Blue Jacketsin ensimmäiseksi valmentajaksi. Columbus otti kaudella 2000–2001 71 pistettä runkosarjassa ja oli NHL-historian toiseksi paras laajennusjoukkue. Columbus voitti kotihallissaan, Nationwide Arenalla, yli puolet otteluista ensimmäisenä laajennusjoukkueena sitten vuoden 1970. Vuonna 2002 King nimettiin IIHF Hall of Fameen.[1] King valmensi Columbusta kolmella kaudella. Hän sai potkut kesken kauden 2002–2003. Joukkue oli Läntisen konferenssin viimeisenä, vaikka se oli tehnyt uusia hankintoja ennen kautta. Joukkueen manageri Doug MacLean korvasi itse Kingin tammikuussa 2003.[5]

King siirtyi valmentaan Eurooppaan, kun hän aloitti kaudella 2003–2004 DEL-joukkue Hamburger Freezersissä ja sai jatkosopimuksen keväällä 2004, vaikka joukkue tippui jatkosta välierissä.[6] King sai kuitenkin potkut hampurilaisjoukkueesta kesken kauden 2004–2005 vain kaksi viikkoa ennen pudotuspelien alkua. Freezers oli sarjassa seitsemäntenä, ja se nosti uudeksi päävalmentajakseen Mike Scmidtin.[7]

Keväällä 2005 King teki vuoden sopimuksen SM-liigaseura HIFK:n kanssa. Vajaan kuukauden kuluttua hän kuitenkin jätti joukkueen ja solmi sopimuksen Venäjän superliigan Metallurg Magnitogorskin kanssa.[8] Kingistä tuli ensimmäinen pohjoisamerikkalainen valmentaja Venäjän jääkiekkoliigassa.[9] King valmensi Magnitogorskin kaudella 2005–2006 selvään runkosarjan voittoon. Seuraavalla kaudella hän sai potkut jo kahdeksan pelin jälkeen, kun kausi ei ollut alkanut odotetulla tavalla. King löysi uuden seuran marraskuussa, kun Ruotsin Elitserienin Malmö teki hänen kanssaan loppukauden sopimuksen.[10]

Malmössä King valmensi kauden loppuun. Seuraavalla kaudella hän sai työpaikan Saksan DEL-liigasta Adler Mannheimista, joka palkkasi hänet joulukuussa korvaamaan potkut saaneen Greg Possin.[11] King valmensi Mannheimissa kauden 2008–2009 loppuosiin saakka. Hänet erotettiin marraskuussa 2009 runkosarjan lopulla. Joukkue oli erotettamiseen aikaan hävinnyt viisi peliä kuudesta. Kingin korvasi viimeisessä runkosarjapelissä apulaisvalmentaja Teal Fowler.[12]

King palasi NHL:ään kaudeksi 2009–2010, kun Phoenix Coyotes nimetti hänet joukkueen apulaisvalmentajaksi syyskuussa 2009.[1]