David Ellefson

Megadethin keulahahmoa Dave Mustainea lukuun ottamatta David Ellefson oli ainoa Megadethin jäsen, joka soitti yhtyeessä sen alkuperäiskokoonpanossa sen hajoamiseen 2002. Megadethin hajottua 2002 Mustainen hermoratojen surkastuttua Ellefson jätti yhtyeen taakseen, eikä halukkuudestaan huolimatta päässyt vuonna 2004 esiintymislavoille palaavaan Megadethin kokoonpanoon. Ellefson esiintyi Megadethin jokaisella albumilla ja kiertueella vuoden 1985 debyyttilevystä Killing Is My Business... And Business Is Good! lähtien vuoden 2002 livealbumiin Rude Awakening. Ellefson soitti alun perin Megadethissa bassoaan sormilla, mutta 1980-luvun lopulla yhtyeen musiikin kehittyessä voimakkaampaan ja raivokkaaseen suuntaan hän vaihtoi käyttöön plektran. Ellefson on tullut tunnetuksi uniikista soittotyylistä bassolla. Hän soittaa plektralla bassoa äärimmäisen aggressiivisesti tallamikkien kohdalta. Ellefsonin bassoäänestä on myös miksattu pois kaikki matalat bassotaajuudet. Tämä jättää mahdollisuuden kuulla basson keskiääniä, jotka ovat muodostuneet Ellefsonin tavaramerkiksi.

Ellefson oli aikeissa lähteä yhtyeestä juuri ennen sen hajoamista. Syy tähän oli se, ettei hänen kappaleitaan enää hyväksytty yhtyeen albumeille (The World Needs a Hero -albumilla ei ole yhtään kappaletta, jonka kirjoittamiseen Ellefson olisi osallistunut). Kuitenkin vuonna 2004 julkaistussa sarjassa, jossa yhtyeen tuotanto uudelleenjulkaistiin hänen materiaaliaan oli sisäistetty albumien bonuslevyille.

Dave Mustaine kokosi Megadethin täysin uusiksi lukuun ottamatta kitaristi Chris Polandia, joka oli soittanut yhtyeessä vuosina 1984–1987. Ellefson osoitti kiinnostusta yhtyeen bassokitaristin paikkaa kohden, mutta uudella The System Has Failed -albumilla basso-osuudet hoiti studiomuusikko Jimmy Lee Sloas. Ellefson ja Mustaine riitaantuivat lopulta sopimuskiistasta ja esimerkiksi siitä, kumpi omisti oikeudet Megadeth-nimen käyttöön ja joihinkin kappaleisiin.

Vuonna 2005, kun Ellefsonia haastateltiin, hän ei maininnut mitään urastaan Megadethin kanssa. Mustaine suivaantui myös siitä, kun Ellefsonin mainostaessa Peavey-yhtiön laitteita hän käytti julisteessaan Megadethin nimeä. Myöhemmin samana vuonna Mustaine kertoi, että oli lounastanut Ellefsonin kanssa joulun alla ja puhunut asiat selviksi eikä miesten välillä ole enää kitkaa. Hän myös kertoi, että jos Megadeth etsii tulevaisuudessa bassokitaristia, Ellefson olisi vaihtoehto. Kun Ellefsonilta kysyttiin, miltä hänestä tuntui Mustainen kommentit mahdollisesta basistinpaikasta, hän vastasi: ”Jos Dave soittaisi minulle ja kysyisi, haluaisinko liittyä yhtyeen basistiksi, vastaisin kyllä.” Niinpä lopulta 8. helmikuuta 2010 Mustaine tiedotti Megadethin virallisilla kotisivuilla, että Ellefson oli palannut yhtyeeseen.

Vuonna 2021 Megadeth erotti Ellefsonin yhtyeestä[1].

Megadeth

• Killing Is My Business... And Business Is Good!  (1985, Combat Records)
• Peace Sells... But Who’s Buying?  (1986, Capitol Records)
• So Far, So Good... So What!  (1988, Capitol Records)
• Rust in Peace  (1990, Capitol Records)
• Countdown to Extinction  (1992, Capitol Records)
• Youthanasia  (1994, Capitol Records)
• Cryptic Writings  (1997, Capitol Records)
• Risk  (1999, Capitol Records)
• The World Needs a Hero  (2001, Sanctuary Records)
• TH1RT3EN  (2011, Roadrunner Records)
• Super Collider  (2013, Tradecraft/Universal)
• Dystopia  (2016, Tradecraft/Universal)

F5

• A Drug for All Seasons  (2005, Mascot Records)
• The Reckoning  (2008)

Muut

• Soulfly - Prophecy  (2004, Roadrunner Records)
• Avian - From the Depths of Time  (2005)
• Temple of Brutality - Lethal Agenda  (2006)
• Killing Machine - Metalmorphosis  (2006)
• Necro - Death Rap  (2007, Psycho+Logical-Records, Koch Distribution)
• Tim ”Ripper” Owens - Play My Game  (2009, Steamhammer Records)
• Angels of Babylon - Kingdom of Evil  (2010)

• Megadethin virallinen sivusto

• David Ellefsonin viralliset kotisivut
• Megadethin viralliset sivut