Dauphin
Dauphin oli Ranskan alueella käytössä ollut harvinainen aatelisarvo, jota käytettiin Ranskan kuningaskunnan kruununperillisten tittelinä vuosina 1349–1791 ja 1824–1830.
Historia
Dauphin on alkujaan ollut Kaakkois-Ranskassa sijaitsevan itsenäisen alueen Dauphinén Viennen kreivien lisänimi, sittemmin titteli, ”Viennen dauphin” (ransk. Dauphin de Viennois). Sana dauphin tarkoittaa delfiiniä, jonka kuva oli Viennen kreivien vaakunassa.
Viennen dauphinia jäljitellen eräs Auvergnen kreivien sukuhaara otti myös käyttöön tittelin ”Auvergnen dauphin”.
Ranskan monarkia
Ranskan kuningaskunnan kruununperilliset kantoivat dauphinin titteliä vuodesta 1349 lähtien. Tuolloin lapseton Viennen kreivi Humbert II myi läänityksensä Dauphinén Ranskan kuninkaalle Filip VI:lle sillä ehdolla, että kruununperillinen kantaisi dauphinin nimeä ja arvoa.
Saadakseen kruununperijänä dauphinin tittelin pelkkä perimysoikeus ei riitä. Tittelin saajan tulee olla hallitsevan, elossa olevan monarkin jälkeläinen. Täten Ranskan kuninkaista esimerkiksi Frans I ei ollut dauphin, sillä hän nousi hallitsijaksi serkkunsa Ludvig XII:n jälkeen. Ludvig XIV:n aikoihin asti arvonimenä oli yleisesti muoto Viennen dauphin, mutta tuolloin se muuttui muotoon Ranskan dauphin (ransk. Dauphin de France).
Ensimmäinen Ranskan monarkian jäsen, jonka lisänimenä oli dauphin, oli Juhana II, joka seurasi valtaistuimelle isäänsä Filip VI:a. Viimeinen oli dauphin Kaarle X:n poika Angoulêmen herttua, joka kuitenkin luopui arvosta vuonna 1830.
Erikoisuuksia
Ludvig XIV:n pitkä hallituskausi aiheutti paljon ongelmia. Ensinnäkin hänen poikaansa Ludvigia (1661–1715) kutsuttiin nimellä le Grand Dauphin (”suuri dauphin”), koska tämän poika Ludvig (1682–1712) sai arvon le Petit Dauphin (”pieni dauphin”). Vielä ehti listaan kolmaskin Ludvig (1707–1712), joka hänkin oli Dauphin. Vuonna 1712 oli vuorossa seuraava Ludvig (1710–1774), joka oli dauphin ja hallitsijana Ludvig XV, eli hän seurasi valtaistuimelle suoraan isoisänsä isää.
Dauphinin puolisoa on yleisesti kutsuttu arvonimellä dauphine. Lisäksi nykyisessä kielenkäytössä melkein ketä tahansa jonkun perillistä voidaan kutsua dauphiniksi. Kruununperillisen kohdalla kyse oli erisnimen luonteisesta arvosta, ja siksi se kirjoitetaan ranskassa isolla kirjaimella, kun tiedetään kenestä dauphinista on kyse.