Dauidin Psalttari

Dauidin Psalttari ("Daavidin psalttari") on Mikael Agricolan tekemä käännös Raamatun Psalmien kirjasta. Se ilmestyi vuonna 1551. Käännöstyö oli osa Agricolan raamatunsuomennostyötä, josta oli kolme vuotta aiemmin ilmestynyt Uuden testamentin suomennos Se Wsi Testamenti.[1]

Dauidin Psalttari

Psalmien suomennos on osaksi Agricolan omaa työtä, osaksi Paavali Juustenin ja hänen oppilaidensa Turun katedraalikoulussa tekemää suomennosta. Psalmit on käännetty suurimmaksi osaksi Lutherin saksankielisestä Raamatusta, mutta apuna käytettiin myös muita lähteitä.[2]

Psalttarin esipuhe sisältää kuvauksen suomalaisten vanhoista jumalista.[3] Kunkin psalmin alussa on lyhyt yhteenveto sen sisällöstä. Lisäksi psalttari sisältää 240 reunahuomautusta. Agricola oli kääntänyt osan psalmeista jo vuonna 1544 ilmestyneeseen Rucouskiriaan. Niiden osalta hän on suorittanut usein huomattavaakin kielen korjaamista. Näitä vertaamalla on voitu tutkia, kuinka Agricolan käsitykset suomen kirjakielestä ovat kehittyneet ajan kuluessa.[2]

Agricola jatkoi Vanhan testamentin käännöstyötä jo samana vuonna teoksella Weisut ia Ennustoxet.[1]


Esipuhe
Pääartikkeli: Mikael Agricolan jumalaluettelo


Ennen ensimmäistä psalmia psalttari sisältää Agricolan esipuheen. Esipuheen loppupuolella mainitaan vanhoja suomalaisia jumalia. Agricola esittelee 12 hämäläisten ja 12 karjalaisten jumalaa. Agricolan valitsema lukumäärä 12 jäljittelee kreikkalaisten ja roomalaisten jumalajärjestelmiä. Jumalten esittelyn jälkeen Agricola esittää (nykysuomeksi käännettynä): "Eikö se kansa vimmattu ole, joka näitä uskoo ja rukoilee".

Hämäläisten jumalat

Hämäläisten jumalina mainitaan: Tapio, Ahti, Väinämöinen, Rahko, Liekkiö, Ilmarinen, Tursas, Kratti, Tonttu, Piru, Kapeet ja Kalevanpojat.

Alkuperäinen[3] Nykysuomeksi[4]
Epeiumalat monet tesse, muinen palveltin caucan ia lesse.

Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset.

Tapio Metzest Pydhyxet soi ia Achti wedhest Caloia toi.

Äinemöinen wirdhet tacoi, Rachkoi Cuun mustaxi iacoi.

Lieckiö Rohot iwret ia puudh hallitzi ia sencaltaiset mwdh.

Ilmarinen Rauhan ia ilman tei ia Matkamiehet edheswei.

Turisas annoi Woiton Sodhast, Cratti murhen piti Tavarast.

Tontu Honen menon hallitzi, quin Piru monda willitzi.

Capeet mös heilde Cuun söit, Calevanpoiat Nijttut ia mwdh löit.

 Epäjumalia monia tässä, muinoin palveltiin kaukana ja läsnä.

Näitä kumarsivat hämäläiset, sekä miehet että naiset.

Tapio metsästä pyydykset soi, ja Ahti vedestä kaloja toi.

Väinämöinen virret takoi, Rahko kuun mustaksi jakoi.

Liekkiö rohdot, juuret ja puut hallitsi ja senkaltaiset muut.

Ilmarinen rauhan ja ilman toi ja matkamiehet perille vei.

Tursas antoi voiton sodassa, Kratti huolen piti tavarasta.

Tonttu huoneen menon hallitsi, kuin Piru monta villitsi.

Kapeet myös heiltä kuun söivät, Kalevanpojat niityt ja muut loivat.

Karjalaisten jumalat

Karjalaisten jumalina mainitaan: Rongoteus, Pellonpekko, Vironkannas, Äkräs, Köndös, Ukko, Rauni, Kekri, Hiisi, Veden emo, Nyrckes ja Hittavainen.

Alkuperäinen[3] Nykysuomeksi[4]
Waan Carialaisten Nämet olit, Epeiumalat quin he rucolit.

Rongoteus Ruista annoi, Pellonpecko Ohran casvon soi.

Wirancannos Cauran caitzi, mutoin oltin Caurast paitzi.

Egres hernet Pawudh Naurit loi, Caalit Linat ia Hamput edhestoi.

Köndös Huchtat ia Pellot teki, quin heiden Epeuskons näki.

Ia quin Kevekylvö kylvettin, silloin ukon Malia iootijn.

Sihen haetin ukon wacka, nin ioopui Pica ette Acka.

Sijtte palio Häpie sielle techtin, quin seke cwltin ette nechtin.

Quin Rauni Ukon Naini härsky, ialosti Wkoi Pohiasti pärsky.

Se sis annoi Ilman ia Wdhen Tulon, Käkri se liseis Carian casvon.

Hijsi Metzeleist soi woiton, Wedhen Eme wei Calat wercon.

Nyrckes Oravat annoi Metzast, Hittavanin toi Ienexet Pensast.

 Vaan karjalaisten nämä olivat, epäjumalat joita he rukoilivat.

Rongoteus ruista antoi, Pellonpekko ohran kasvun soi.

Vironkannas kauran kaitsi, muutoin oltiin kaurasta paitsi.

Äkräs herneet, pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi.

Köndös huuhdat ja pellot teki, kun heidän epäuskonsa näki.

Ja kun kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.

Siihen haettiin ukon vakka, niin juopui piika että akka.

Sitten paljon häpeällistä siellä tehtiin, kun sekä kuultiin että nähtiin.

Kun Rauni Ukon nainen härski, jalosti Ukon pohjasta pärski.

Se siis antoi ilman ja veden tulon, Kekri se lisäsi karjan kasvun.

Hiisi metsäläisistä soi voiton, veden emo vei kalat verkkoon.

Nyrckes oravat antoi metsästä, Hittavan toi jänikset pensaasta.

Linkkejä
  • Finbible Tekijänoikeusvapaita suomalaisia raamatunkäännöksiä ml. Mikael Agricolan käännöstyöt

Lähteet
  1. Mikael Agricola - Kirjallinen työ Mikael Agricola. Arkistoitu 6.1.2017. Viitattu 12.6.2016. fi-FI
  2. Nuorteva, J.: Biblia 350 v: suomalainen Raamattu ja Suomen kulttuuri. SKS: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992.
  3. Dauidin Psalttari: Esipuhe ja 1. psalmi Finbible. 1551. Finbible. Viitattu 13.6.2016.
  4. Mikael Agricola: Hämäläisten ja Karjalaisten jumalat www.helsinki.fi. Viitattu 13.6.2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.