Dassault Étendard IV

Dassault-yhtymän tehtäväksi annettiin kehittää uusi Nato-standardit täyttävä kevyt, yksimoottorinen ja suihkukäyttöinen rynnäkköpommittaja, joka kykenisi toimintaan päällystämättömiltä lentokentiltä. Kone suunniteltiin aliäänikoneeksi eli subsooniseksi, mikä tarkoittaa, ettei se ylitä äänen nopeutta matalalennossa. Ensilento koitti vuonna 1958. Tehtävään tuli valituksi Fiat G.91 -konetyyppi.^lähde?

Étendard (suomeksi: 'taistelulippu') oli osoittautunut moottoriltaan alitehoiseksi, mutta yhtiön omalla riskillä Marcel Dassault jatkoi tyypin kehittelyä. Ranskan laivaston käyttöön tuotettiin kaksi käyttötarkoitukseltaan poikkeavaa alatyyppiä. Kummankin palvelusura aloitettiin vuonna 1962. Koneen edessä on taitettava putki ilmatankkausta varten.[2]

Étendardista kehitettiin edelleen Super Étendard, jolla oli tehokkaampi suihkumoottori ja joka kykeni käyttämään raskaampaa aseistusta, kuten Exocet laivasto-ohjuksia merimaaleja vastaan[3]. Étendard IV -tyypin koneet vedettiin palveluksesta 1991. Sen on korvannut pääosin Dassault Rafale, jota edelsivät Dassault Mirage F1 ja SEPECAT Jaguar.{{Lähde}

Dassault Étendard IVM.

Dassault Étendard IV[1]

• Kärkiväli: 9,60 m
• Pituus: 14,31 m
• Korkeus: 3,86 m
• Tyhjäpaino: 5 800 kg
• Suurin lentopaino: 12 000 kg
• Moottori: 1× SNECMA Atar 8B (työntövoima 4 400 kg, 9 700 lbs)
• Suurin nopeus: 1 180 km/h (683 mph)
• Lentomatka: 1 700 km (1 056 mailia)

[2]

• 2x 30mm DEFA 551 -tykkiä, kumpaankin 150 laukausta
• 5x ripustuspisteet, koneen ulkopuoliselle aseistukselle: max. 1 360 kg (raketteja, pommeja sekä ohjuksia: myös ydinaseita)

• Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets. Kent: Amber Books, 2002. ISBN 1-84013-335-X (englanniksi)

• Dassault Étendard Hallen Hävittäjäsivut (yksityishenkilön sivut)
• Dassault Super Étendard Hallen Hävittäjäsivut (yksityishenkilön sivut)