Sukellusvene U-96

Sukellusvenebunkkeri La Rochellessa, Ranskassa.

Elokuva perustuu toisen maailmansodan aikana sotakirjeenvaihtajana sukellusveneissä toimineen Lothar-Günther Buchheimin romaaniin Sukellusvene (1973). Sukellusvene U-96 oli vuonna 1981 laajin ja kallein Saksassa toteutettu elokuvaprojekti. Elokuva kuvattiin noin 30 miljoonan D-markan budjetilla, ja 250-henkinen ryhmä työskenteli sen eteen kaksi vuotta.[1] Elokuvan kuvaamiseen kului 300 kilometriä filmiä.[2]

Rolf Zehetbauerin suunnitellessa tuotantoa vuonna 1976 elokuvalta puuttui vielä ohjaaja. Paikkaan harkittiin aluksi amerikkalaisia ohjaajia, jotka kuitenkin halusivat räätälöidä tarinan kuuluisan näyttelijän ympärille. Realistisen kerronnan ja kaupallisesti suunnitellun sotaspektaakkelin välistä ristiriitaa yritettiin ratkaista erilaisin konseptein, kunnes elokuvan valmistelut lopulta keskeytettiin.[3]

Günter Rohrbach otti 1979 studion johdon ja kehitti uudenlaisen tuotantokonseptin, jossa amerikkalaisten standardien mukainen viihdeprojekti muutettaisiin erittäin realistiseksi kerronnaksi. Amerikkalaisten näyttelijöiden, kuten Paul Newmanin ja Robert Redfordin, sijaan rooleihin valittiin suhteellisen tuntemattomia nimiä. Ohjaajaksi valittiin ainoastaan televisiotuotannostaan tunnettu Wolfgang Petersen.[3]

VIIC-luokan sukellusvene näytteillä Laboessa, Saksassa.

Kuvauksia varten rakennettiin kaksi realistisen kokoista jäljennöstä VIIC-tyypin sukellusveneestä, jonka piirustukset saatiin Chicagon tiede- ja teollisuusmuseosta. Toinen tehtiin studion sisällä tapahtuvia kuvauksia varten ja toinen, kelluva versio, La Rochellessa tapahtuvia kuvauksia varten. Lisäksi rakennettiin kolme pienempää mallia. Yksi niistä oli kauko-ohjaimella ohjattava 12-metrinen versio, joka pystyi jopa sukeltamaan. Kahta muuta, 6- ja 3-metristä versiota, käytettiin vedenalaisissa kohtauksissa ja trikkikuvauksessa. Viisi metriä korkea keinutuslaite rakennettiin imitoimaan aaltojen vaikutusta. Eräässä vaiheessa kuvauksia sukellusvenejäljennös irtoutui keinutuslaitteessa ja iskeytyi maahan, mutta vakavammilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin.[2]

Elokuvan lavasteita Bavaria Studiolla, Münchenissä.

Petersen pyrki alusta lähtien mahdollisimman tarkkaan todenmukaisuuteen. Sukellusveneen sisätilat kopioitiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Kameramies Jost Vacanon täytyi työskennellä sukellusvenejäljennöksen sisällä ilman kamerakiskoja tai liikuteltavia seiniä. Suurin osa sukellusveneen sisälle sijoittuvista kohtauksista kuvattiin kannettavalla tarkoitusta varten tehdyllä Arriflex-kameralla. Vacanon täytyi suojautua kypärällä sekä vartalosuojuksilla välttyäkseen loukkaantumisilta. Steven Spielberg lainasi eräässä vaiheessa kuvauksia La Rochellessa käytettyä sukellusvenejäljennöstä käytettäväksi muutamassa kohtauksessa elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät (1981). Petersenin kuvausryhmän saatua jäljennöksen takaisin sen runko kuitenkin katkesi ja sukellusvene upposi, minkä seurauksena kuvaukset keskeytyivät joksikin aikaa.[2]

Elokuvamusiikin sävelsi Klaus Doldinger. Lisäksi elokuvassa kuullaan Rita Kettyn esittämä kappale ”J’attendrai”, joka oli myös elokuvan virallisessa ääniraidassa.[4] Vuonna 1997 julkaistun ohjaajan version ääniraidasta se kuitenkin jätettiin pois.[5] Lisäksi elokuvassa kuullaan useita muita musiikkikappaleita, joita ei ole erikseen merkitty elokuvan lopputeksteihin.[6]

Sukellusvene U-96 julkaistiin Saksassa 17. joulukuuta 1981, Yhdysvalloissa 10. helmikuuta 1982 ja Suomessa 2. huhtikuuta 1982.[7] Elokuvasta on olemassa kolme toisistaan merkittävästi eroavaa versiota: alkuperäinen 149-minuuttinen teatteriversio (1981), televisiosarja (1985) ja ohjaajan versio (1997).[8] Sukellusvene U-96 voitti useita palkintoehdokkuuksia, mukaan lukien kuusi Oscar-ehdokkuutta.[9] Se oli menestynein Yhdysvalloissa levitetty ulkomainen elokuva ja avasi ohjaaja Petersenille ovet Hollywoodiin.[10] Alkuperäinen teatteriversio julkaistiin ohjaajan version ohella Blu-ray:lle erikoisjulkaisussa syyskuussa 2011.[11]

Vuonna 1985 julkaistiin noin viisi tuntia pitkä televisiosarja, joka seuraa tarkemmin merkittävimpien roolihahmojen tarinankehitystä.[8] 308-minuuttinen versio julkaistiin Blu-raylle syyskuussa 2014.[12]

Vuoden 1996 alussa alettiin valmistella Sukellusvene U-96:sta uudelleen leikattua ohjaajan versiota. Entisöintiprojektiin osallistuivat muun muassa Ortwin Freyermuth ja alkuperäisen version leikkaaja Hannes Nikel.[13] Ohjaaja Petersen valvoi henkilökohtaisesti ohjaajan version leikkausta, jota varten oli käytössä yli kuusi tuntia alkuperäistä materiaalia.[14] Erityistä huomiota kiinnitettiin elokuvan ääniraitaan, joka muutettiin digitaaliseen muotoon.[13] Ohjaajan versio oli pituudeltaan 209 minuuttia ja se julkaistiin teattereissa 1997.[8] Blu-raylle se julkaistiin lokakuussa 2010.[15]

Kansan Uutisten Harri-Ilmari Moilanen pitää teosta yhtenä kaikkien aikojen sotafilmeistä, kiitos autenttisuutensa sekä henkilökuvien kehittelyn ja toiminnallisuuden välisen raudanlujan jännitteen.[16]

The New York Times -lehden elokuvakriitikko Janet Maslin kehui Petersenin ohjaustyötä ja erityisesti tämän tarkkuutta yksityiskohdissa, mikä välittyy katsojalle realistisena elokuvakokemuksena. Maslinin mukaan elokuvassa on selkeä sodanvastainen sanoma.[17]

Lothar-Günther Buchheim, jonka sotamuistelmiin elokuva perustuu, ilmaisi 1981 julkaistussa kirjoituksessa suuren pettymyksensä ohjaaja Petersenin elokuvasovitukseen. Buchheim kritisoi erityisesti elokuvan epärealistisia piirteitä, mutta ilmaisi vaikuttuneensa sen teknisestä toteutuksesta.[18]

Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert, joka katsoi 1997 julkaistun ohjaajan version, antoi elokuvalle 4/4 tähteä. Hän kutsui Petersenin ohjaustyötä osoitukseksi puhtaasta ammattitaidosta. Lisäksi hän antoi kiitoksensa kamerakuvien ja äänimaailman realistisuudesta.[19] The Hollywood Reporterin arvostelun mukaan vuoden 1989 jälkeen, jolloin julkaistiin Arabian Lawrencen (1962) entisöity versio, yhtäkään elokuvaa ei ole yhtä menestyksekkäästi pidennetty ja paranneltu kuin Sukellusvene U-96:sta myöhemmin julkaistua ohjaajan versiota (1997).[20]

Internet-sivusto Rotten Tomatoesin 46 kriitikosta 96 % antoi elokuvalle positiivisen arvosanan keskiarvolla 9/10. Lisäksi noin 46 000 sivuston käyttäjästä 96 % antoi elokuvalle positiivisen arvosanan keskiarvolla 4,1/5.[21] Internet-sivusto Metacriticissä elokuvakriitikoiden arvosteluihin perustuva arvosana on 86/100 ja käyttäjien arvosteluihin perustuva arvosana 7,5/10.[22]