Darmstadtium

Darmstadtium (aiemmin ununnilium tai eka-platina) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ds ja järjestysluku 110. Sen isotooppien massaluvut ovat välillä 267–281. Darmstadtium on keinotekoisesti valmistettu radioaktiivinen alkuaine, joka hajoaa nopeasti. Sen oletetaan olevan metallinen ja kiinteä. Darmstadtiumin tunnettujen isotooppien puoliintumisaika vaihtelee 10 mikrosekunnin (267Ds) ja 14 sekunnin (281Ds) välillä[1]

Meitnerium Darmstadtium Röntgenium
Pt

Ds

  
 
 


Yleistä
NimiDarmstadtium
TunnusDs
Järjestysluku110
Luokkasiirtymämetalli
Lohkod-lohko
Ryhmä10
Jakso7
Löytövuosi1994
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(281)
Orbitaalirakenne[Rn] 5f146d97s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 17, 1
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto
Muuta
Ominaislämpökapasiteettiluotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
CAS-numero54083-77-1
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Historia

Ensimmäiseksi ainetta luotiin Darmstadtissa, Saksassa vuonna 1994. Ainetta ei ole koskaan nähty ja sitä on luotu vain joitain atomeja. Alkuaineen nimi hyväksyttiin virallisesti vuonna 2003. Darmstadtiumin nimeksi ehdotettiin myös policiumia, sillä Darmstadtiumin järjestysluku 110 on myös Saksan poliisin hätänumero. Darmstadtiumia valmistettiin pommittamalla nikkeliatomeja lyijyllä :

Isotoopit

Darmstadiumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Sille tunnetaan 9 radioaktiivista isotooppia, näiden massaluvut ovat välillä 267–281. Massalukujen 268, 272, 274–276, ja 278 isotooppeja ei tunneta. Isotoopeista vakain on 281Ds, jonka puoliintumisaika on noin 14 sekuntia. Seuraavaksi stabiileimmat ovat 280Ds jonka puoliintumisajaksi on mitattu noin 11 sekuntia, ja 280mDs (noin 1 s). Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat ovat selvästi alle yhden sekunnin. Lisäksi darmstadiumilla on kolme tai neljä meta­stabiilia ydinisomeeria.[1]

Darmstadiumin isotoopit hajoavat useimmiten alfahajoamisella ja joskus spontaanilla fissiolla. Suuren atomimassan isotoopeilla 279Ds:sta alkaen spontaani fissio on tosin pääasiallinen hajoamistapa. Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden olemassaolo ja puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti varmentamaan (vuonna 2016):[1]

IsotooppiPuoliintumisaikaLöytövuosiHajoamistyyppi ja intensiteetti[lower-alpha 1]
267Ds[lower-alpha 2]10±8 μs1995α=100
269Ds230±110 μs1995α=100
270Ds205±48 μs2001α≈100; SF<0,2
270mDs10±6 ms2001α=?; IT ?
271Ds90±40 ms1998α=100
271mDs1,7±0,4 ms1995α=100
273Ds240±80 μs1996α=100
273mDs[lower-alpha 3]120 ms1996α=100
277Ds6±3 ms2010α≈100; SF ?
279Ds210±50 ms2004SF=90; α=10
280Ds11±6 s1999SF=100
281Ds14±4 s2004SF=85±1,2; α=15±1,2
281mDs0,9±0,7 s2012α=100

Huomautukset

  1. Intensiteetti on todennäköisyys prosentteina sille että ydin hajoaa merkityllä tavalla. Merkintä α=? tarkoittaa että α-hajoamisia on havaittu, mutta prosenttiosuutta ei tiedetä. Merkintä α ? tarkoittaa α-hajoamisen olevan energeettisesti mahdollinen, mutta sitä ei ole havaittu. Vastaavasti muille hajoamistyypeille.
  2. Isotoopille 267Ds on vain yksi havainto.
  3. 273mDs ydinisomeerin olemassaolosta ei olla varmoja.

    Lähteet

    1. Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)

      Aiheesta muualla

      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.