Daring-luokka (hävittäjä, 1893)

Daring-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston ensimmäinen torpedovenehävittäjäluokka (engl. torpedo boat destroyer, TBD), joka tilattiin 27. kesäkuuta 1892.

Daring-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 264 t (standardi)
292 t (kuormattu)
Pituus 56,38 m (kokonaispituus)
Leveys 5,79 m
Syväys 2,13 m
Koneteho 4 000 ihp
Nopeus 27,5 solmua
Aseistus
Meritorjunta Torpedovene:
1 × QF 12 naulan 12 cwt -laivatykki
1 × QF 6 naulan Hotchkiss -tykki
3 × 18" torpedoputkea
Tykkivene:
1 × QF 12 naulan 12 cwt -laivatykki
3 × QF 6 naulan Hotchkiss -tykkiä
1 × 18" torpedoputki

Taustaa

Nopeisiin ja ketteriin veneisiin asennettu Robert Whiteheadin ja Itävalta-Unkarin laivaston kapteenin Giovanni Luppisin vuonna 1866 keksimä omalla voimanlähteellä varustettu torpedo aiheutti uhan taistelulaivoille. Riittävän suuri joukko torpedoveneitä läpäisisi taistelulaivan puolustuksen ja upottaisi raskaamman aluksen torpedoimalla tai vähintään vaurioittaisi sitä ja siten asettaisi sen alttiiksi vastustajan taistelulaivoille. Torpedoveneet osoittivat tehonsa ensimmäisen kerran Chilen sisällissodassa 1891.

Torpedoveneitä vastaan suunniteltiin pieniä aseistettuja aluksia, jotka liitettäisiin raskaiden alusten suojaksi. Ensimmäiset yritykset luoda uusi suojaava alustyyppi ei onnistunut riittämättömän toimintasäteen ja nopeuden vuoksi. Alukset eivät kyenneet seuraamaan laivastoa eivätkä torjumaan nopeita hyökkääjiä.

Uusi alustyyppi

Kolmas merilordi kontra-amiraali Jackie Fisher tilasi 1892 uuden tyyppisen aluksen, jonka aseistuksena tuli olla nopeasti ampuvia tykkejä sekä voimanlähteenä vesiputkikattilat. Kuuden erilaisen alustyypin piirustukset toimitettiin amiraliteetille tutkittaviksi, joista lopulta kolme hyväksyttiin. Hyväksytyt kolme suunnitelmaa olivat kolmelta eri valmistajalta, joille toimitettiin kullekin kahden aluksent tilaus. Tilausten vastaanottajat olivat:

  • John I. Thornycroft and Company
  • Yarrow Shipbuilders
  • Laird, Son and Company.

Kaikki alukset olivat pyöristetyllä katetulla etukannella varustettuja (engl. turtleback), mikä oli tyypillistä brittiläisille ensimmäisen sukupolven torpedovenehävittäjille. Kaikki tilatut alukset poistettiin palveluksesta ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Aseistus

Ensimmäisten torpedovenehävittäjien (26-knotters) oli suunniteltu asennettavaksi kahteen eri tehtävään: torpedovene- ja tykkivenetehtävään. Kummassakin roolissa aluksille oli kiinteä 18 tuuman keulatorpedoputki sekä 12 naulan tykki, johon sata laukausta. Tykkiveneinä aluksilla oli torpedoputkeen kaksi torpedoa sekä täydennyksenä kolme kuuden naulan tykkiä, joista kaksi keskellä alusta kummallakin laidalla ja kolmas perässä. Kuhunkin tykkiin oli sata kranaattia. Torpedoveneinä aluksille asennettiin kaksi kääntyvää torpedoputkea lisää. Torpeidoita aluksilla oli tuolloin kaikkiaan viisi eli kolme putkissa ja kaksi varalla. Kuuden naulan tykkejä oli vain yksi perässä ja siihen sata kranaattia.[1]

Alukset

Alukset olivat kaksi akselisia ja niissä oli voimanlähteenä kolmivaihehöyrykone kahdella alipainesylinterillä, johon oli kytketty kaksi vesiputkikattilaa. Kattiloiden työpaineena oli 200 paunaa neliötuumalla.

Daring-luokan torpedovenehävittäjät[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS DaringJohn I. Thornycroft and Company, Chiswickheinäkuu 189225. marraskuuta 1893helmikuu 1895poistettu palveluksesta 1912
romutettu
HMS DecoyThornycroftheinäkuu 18922. helmikuuta 1894kesäkuu 1895uponnut törmäyksessä 13. elokuuta 1904

Lähteet

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Lyon, David: The First Destroyers. Chatham Publishing, 1996. ISBN 1-86176-005-1. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Friedman, Norman: British Destroyers - From Earliest Days to the Second World War. Yorkshire, Englanti: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-049-9. (englanniksi)

Viitteet

  1. Lyon, David s. 98
  2. Gardiner, Robert (ed.) 2002 s. 91


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.