Daniel Shechtman

Shechtman syntyi Tel Avivissa 1941.[2] Hän valmistui maisteriksi Israelin teknillinen korkeakoulusta Technionista 1968 ja väitteli tohtoriksi siellä 1972. Valmistumisensa jälkeen Shechtman kuului Yhdysvaltojen Wright-Pattersonin lentotukikohdassa sijaitsevan ilmavoimien tutkimuslaboratorion henkilökuntaan. Shechtman tutki siellä titaanialuminidin mikrorakenteita ja metallurgiaa.[3]

Shechtman liittyi Technionin materiaalitekniikan osastolle 1975. Hän oli sapattivapaalla Johns Hopkinsin yliopistossa 1981–1983 ja tutki siellä nopeasti jähmettyneitä alumiinin ja siirtymämetallien välisiä seoksia.[3] Huhtikuussa 1982 Shechtman huomasi elektronimikroskoopissa oudon kiderakenteen. Siihen asti oletettiin, että kiinteä aine muodostui symmetrisestä kiderakenteesta. Shechtmanin löydöksessä kiteet olivat kuitenkin sääntöä rikkovassa muodossa. Hänen havaintoon suhtauduttiin aluksi ristiriitaisesti,[4] ja häntä jopa pyydettiin poistumaan tutkimusryhmästä.[2] Uudet kiteet hyväksyttiin pian, ja 1984 julkaistussa paperissa niistä kutsuttiin kvasikiteiksi.[5]

Shechtman palasi Technioniin Johns Hopkinsista, mutta piti uuden sapattivapaan 1992–1994, jolloin hän oli tutkijana National Institute of Standards and Technologyssä, jossa hän tutki CVD-timanttien rakennetta.[3]

Shechtman palkittiin 1999 Wolfin fysiikanpalkinnolla kvasikiteiden löytämisestä.[3] Nobelin kemianpalkinnon hän sai 2011 samasta ansiosta.[2]