Daniel Shays

Daniel Shays (n. 1747 Hopkinton, Massachusetts, Yhdysvallat – 29. syyskuuta 1825 Sparta, New York, Yhdysvallat)[1] oli yhdysvaltalainen upseeri ja kapinajohtaja, jonka mukaan läntisessä Massachusettsissa 1786–1787 riehunut Shaysin kapina on nimetty.

Daniel Shays

Shays oli irlantilaistaustaista sukua ja lähtöisin vaatimattomista oloista. Hän liittyi aseistettuihin patriootteihin heti Yhdysvaltain vapaussodan alussa huhtikuussa 1775 ja osallistui Bunker Hillin taisteluun. Sen jälkeen hän palveli Massachusettsin rykmentin aliluutnanttina. Shays ylennettiin kapteeniksi tammikuussa 1777, ja hän osallistui muun muassa Saratogan taisteluihin. Hän erosi armeijasta vuonna 1780 ja asettui Massachusettsin Pelhamiin, jossa hoiti erilaisia luottamustehtäviä.[1]

Shaysin kapinan tausta oli taloudellisessa lamassa, joka levisi Yhdysvaltoihin pian vapaussodan päättymisen jälkeen. Monet menettivät omaisuutensa maksamattomien velkojen vuoksi, ja ilmeisesti näin kävi myös Shaysille. Kansalaiset alkoivat uhkailla väkivallalla tuomioistuimia, jotka langettivat ulosottopäätöksiä. Lopulta puhjenneella kapinalla oli useita johtajia, joista Shays oli yksi.[1] Syyskuussa 1786 hän oli mukana monisatapäisessä joukossa, joka sulki väkivoimalla oikeustalon Massachusettsin Springfieldissä. Tammikuussa 1787 hän johti noin 1 200 miehen hyökkäystä Springfieldissä ollutta valtion asevarikkoa vastaan, mutta heidät lyötiin takaisin. Shaysin johtamat kapinalliset kukistettiin lopullisesti Petershamin taistelussa 4. helmikuuta, jolloin hän pakeni Vermontiin.[2] Myöhemmin Massachusettsin korkein oikeus tuomitsi hänet eräiden muiden kapinajohtajien ohella kuolemaan. Hän anoi armoa vuonna 1788 ja saikin pian armahduksen.[1]

Shays asui loppuelämänsä New Yorkin osavaltiossa. Vanhoilla päivillään hän sai valtioneläkkeen kiitoksena sotapalveluksesta.[1]