Daniel Rutherford

Daniel Rutherford syntyi Edinburghissa ja sai koulutuksen Edinburghin yliopistossa, jossa hänen isänsä John Rutherford (1695-1779) oli lääketieteen professori. Opiskelijana hän eristi typen vuonna 1772 ja kuvaili hapen tai "vitaalisen ilman", kuten hän sitä kutsui, vuonna 1778.[1]

Vuonna 1786 hänet nimitettiin Edinburghin kasvitieteen professoriksi ja Edinburghin kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan hoitajaksi professori John Hopen (1725-86) kuoleman jälkeen. Rutherford hoiti näitä virkoja kuolemaansa saakka.[1]

Joseph Blackin tutkiessa hiilidioksidin ominaisuuksia hän havaitsi, että kynttilä ei palanut siinä. Kun kynttilää poltettiin suljetussa ilmasäiliössä, kynttilä sammui lopulta, eikä jäljelle jäänyt ilma ylläpitänyt liekkiä. Tämä oli normaalia, mutta kun kynttilän aiheuttama hiilidioksidi imeytyi kemikaaleihin, osa ilmasta jäi imeytymättä.[1]

Hän antoi tutkimuskohteen silloisen oppilaansa Daniel Rutherfordin ratkaistavaksi. Rutherford piti hiirtä ilmatiiviissä tilassa, kunnes se kuoli. Sitten hän poltti kynttilää jäljellä olevassa ilmassa, kunnes se sammui. Sen jälkeen hän poltti siinä fosforia, kunnes se ei enää palanut. Sitten ilma johdettiin hiilidioksidia imevän liuoksen läpi. Jäljelle jäänyt ilma ei ylläpitänyt palamista, eikä hiiri voinut elää siinä.[1]

Rutherford kutsui kaasua (joka koostui pääasiassa typestä) "myrkylliseksi ilmaksi". Rutherford raportoi kokeesta vuonna 1772. Hän ja Black olivat vakuuttuneita tuolloin yleisesti hyväksytyn flogiston-teorian pätevyydestä, joten he selittivät tuloksensa teorian avulla. [1]