Daniel Katz

Katz on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt muun muassa uskonnonopettajana Helsingin Juutalaisessa yhteiskoulussa, tunnelinporaajana ja tulkkina. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä, radiokuunnelmia ja televisiosarjoja. Hänen kirjojaan on käännetty muun muassa saksaksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi, slovakiksi ja tšekiksi.[1]

Katzin vuonna 1969 ilmestynyt esikoisromaani Kun isoisä Suomeen hiihti kuvaa humoristisesti hänen oman juutalaisen perheensä historiaa ja myös Suomen historian sodanaikaisia vaiheita. Se piikittelee hyväntahtoisesti sekä hänen oman uskontokuntansa että suomalaisen yhteiskunnan heikkouksia. Kirjan julkaisu 1960-luvulla osui samaan ajankohtaan Amerikan juutalaiskirjallisuuden (esim. Philip Roth, Bernard Malamud, Saul Bellow) nousun kanssa. Samoin kuin yhdysvaltalaisten kirjailijakollegojensa, myös Katzin lähtökohta vähemmistöön kuuluvana suomalaisena on toisaalta antanut hänelle mahdollisuuden suomalaisen todellisuuden irtonaisempaan ja objektiivisempaan tarkkailuun, toisaalta taas johtanut sivullisuuden tuntojen lisääntymiseen. Taustansa ja aiheittensa vuoksi Katz on ollut eksoottinen ja outo lintu suomalaisessa proosamaisemassa, mutta sama erilaisuus on myös kiehtonut suomalaisia lukijoita. Katz muokkasi esikoisromaanistaan näytelmän Miten kalat suutelevat, jonka ensiesitys oli Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1970.[1]

Huumorin lisäksi Katzille on ominaista tietty universaalisuus, joka erottaa hänet suomalaisen kirjallisuuden valtavirrasta. 1990-luvulla Katz oli yksi harvoista suomalaisista kirjailijoista, joka vaistosi ja onnistui kuvaamaan muutoksia uudessa Euroopassa menettämättä historiantajuaan. Tästä on esimerkkinä hänen teoksensa Saksalainen sikakoira (1992). Hänen romaanissaan Laituri matkalla mereen (2001) yksi teemoista on kuvaus Bosniasta ja entisen Jugoslavian kriisistä, ja siinä taitaa olla ainoa viittaus aiheeseen koko pohjoismaisessa kaunokirjallisuudessa.

Fabulointi, fantasia ja absurdin vaistoaminen ovat Daniel Katzin kirjojen tärkeimmät rakennetekijät. Häntä on kuvattu suomalaisen kertomakirjallisuuden väriläiskäksi. Äkkiarvaamattomat juonenkäänteet ja villi mielikuvitus sekä hirtehishuumori ovat tyypillisiä hänen kaikille teoksilleen.

Katzin ensimmäinen aviopuoliso oli Leila Katz (o.s. Kagan). Myöhemmin hän oli avoliitossa suomentaja Liisa Ryömän kanssa.[5] Hänen nykynen puolisonsa on toimittaja Marianne Byholm.[6] Katzilla on kaksi lasta.