Daniel Hillel

Daniel Hillel (1930 Los Angeles, Kalifornia[1] – 9. maaliskuuta 2021[2]) oli israelilainen maataloustieteilijä.[3]

Daniel Hillel

Hillel syntyi nuorimpana vanhempiensa viidestä lapsesta. Isän kuoltua äiti muutti vuonna 1931[1] lasten kanssa omien vanhempiensa luokse Palestiinaan.[2] Siellä Hillel asui kibbutzilla ja oppi maataloustöitä.[1] Kibbutzilla vietetty lapsuus innoitti häntä etenemään kohti akateemista ja ammatillista uraa maatalouden parissa. Vuonna 1946 Hillel palasi Yhdysvaltoihin high schoolin suorittamista varten. Vuonna 1950 hän sai Georgian yliopistosta maataloustieteessä luonnontieteiden kandidaatin arvon, ja vuonna 1951 hän valmistui Rutgersin yliopistosta luonnontieteiden maisteriksi. Palattuaan Israeliin vuonna 1951 Hillel sai ensimmäisen viran Israelin maatalousministeriöstä, jossa osallistui ensimmäiseen maan resurssien kartoitustyöhön.[2]

Hillel lähti Israelin maatalousministeriön palveluksesta ja osallistui maatalousyhteisö Sde Bokerin perustamiseen Negevin autiomaahan. Pääministeri David Ben-Gurion vakuuttui nuoren tieteilijän kyvyistä ja lähetti Hillelin myöhemmin matkoille edistämään kestävää maataloutta kehitysmaihin.[2]

Vuonna 1957 Hillel sai filosofian tohtorin arvon maaperäfysiikassa ja ekologiassa Jerusalemin heprealaisesta yliopistosta. Vuosina 1959–1961 hän teki Kalifornian yliopistossa postdoc-työtä maaperäfysiikassa ja hydrologiassa.[2] Hillel toimi muun muassa University of Massachusetts Amherstin maaperäfysiikan professorina.[1] Hän työskenteli muun muassa Maailmanpankin, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön ja Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston kanssa edistääkseen vedenkäytön tehokkuutta kymmenissä eri maissa. Lisäksi hän teki töitä Yhdysvaltain International Food Policy Research Institutelle ja Kanadan International Development Research Centerille. Hillelillä oli Senior Research Scientist -asema Columbian yliopiston The Earth Instituten Center for Climate Systems Researchissa, ja hän toimi tutkijana myös NASA:n Goddard Institute for Space Studiesissa.[2]

Hillel sai vuonna 2012 Maailman ruokapalkinnon työstään kymmenien maiden kuivilla alueilla viljantuotantoa parantaneiden vedensäästömenetelmien kehittämisen ja edistämisen parissa.[4] Maatalouden tuotantoon ja vedenkäytön tehokkuuteen kuivilla alueilla vaikuttivat keinokastelun tekniikat, joita Hillel oli kehittämässä 1960-luvulla. Hillel perehtyi työssään myös ilmastonmuutokseen ja sen potentiaalisiin vaikutuksiin maatalouteen.[1]

Vuoteen 2012 mennessä Hillel oli kirjoittanut 21 kirjaa, joita oli käännetty jo kahdelletoista eri kielelle.[4] Tieteellisiä julkaisuja hänellä oli kaikkiaan yli kolmesataa.[2] Vuonna 2015 World Scientific Publishingin kautta julkaistiin Hillelin muistelmateos Memories and Reflections.[5]