Daniel Day-Lewis

Daniel Day-Lewis syntyi Lontoossa vuonna 1957. Hänen isänsä oli 1930-luvun suosituimpia brittirunoilijoita Cecil Day-Lewis ja hänen äitinsä oli näyttelijä Jill Balcon.[4]

Day-Lewis alkoi näytellä Bedales Schoolissa, ja hän sai 13-vuotiaana pienen roolin elokuvasta Saakelin sunnuntai (1971). Day-Lewis jatkoi sen jälkeen uraansa teattereissa ja esiintyi Bristol Old Vic- ja Royal Shakespeare Company -teatteriseurueissa. Hänen ensimmäiset elokuvansa aikuisena olivat Gandhi (1982) ja Bounty – kapina laivalla (1984). Maailmanmaineeseen hän nousi vuonna 1985, kun hän näytteli homoseksuaalia huligaania Poikien pesulassa ja vakavaa herrasmiesta E. M. Forster -sovituksessa Hotelli Firenzessä.[4] Ensimmäisen pääroolinsa Day-Lewis teki Milan Kunderan romaaniin perustuvassa sovituksessa Olemisen sietämätön keveys.

Day-Lewis voitti vuoden 1989 elokuvasta Minun elämäni parhaan miespääosan Oscarin ja Baftan sekä oli Golden Globe -ehdokkaana. Hän esitti elokuvassa irlantilaista kirjailijaa Christy Brownia, joka CP-vammansa takia pystyi kirjoittamaan vain vasemmalla jalallaan. Elokuvan kuvauksissa Day-Lewistä jouduttiin työntämään pyörätuolissa ja nostamaan kameran eteen, koska hän halusi pitää roolinsa myös silloin, kun kamera ei ollut käynnissä, jotta pääsisi paremmin sisään Brownin elämään. Tämän jälkeen tekemissään elokuvissa hän on soveltanut samoja menetelmiä roolihahmonsa käsittelyssä.

Minun elämääni seurasi 1990-luvulla useita menestyselokuvia. Hän näytteli elokuvissa Viimeinen mohikaani (1992), Viattomuuden aika (1993), Isän nimeen (1993), Noitavaino (1996) ja The Boxer (1997).[4] Elokuvista Isän nimeen ja The Boxer Day-Lewis oli joko Oscar-, Bafta- tai Golden Globe -ehdokkaana. Vuonna 1997 valmistuneen The Boxerin jälkeen Day-Lewis päätti pitää taukoa näyttelemisestä ja palasi puusepän töihin. Hän asui myös Firenzessä, jossa työskenteli suutarina.

Oltuaan kolme vuotta poissa elokuvista päätti Day-Lewis palata näyttelijäntyöhön Martin Scorsesen ohjaamassa elokuvassa Gangs of New York. Elokuvassa hän esitti väkivaltaista jengijohtajaa, Bill ”The Butcher” Cutteria. Hän kasvatti rooliaan varten viikset ja opetteli ajanmukaisen aksentin tehdäkseen hahmostaan mahdollisimman realistisen. Day-Lewis voitti roolityöstään Baftan ja sai kolmannen Oscar-ehdokkuutensa. Elokuvan jälkeen hän vakuutti, että Gangs of New York olisi hänen viimeinen elokuvansa. Hänen ohjaajavaimonsa Rebecca Miller suostutteli hänet kuitenkin palaamaan vielä elokuvaan The Ballad of Jack and Rose, joka ilmestyi kolme vuotta Gangs of New Yorkin jälkeen.

Toisen Oscarinsa Day-Lewis sai vuonna 2007 ilmestyneestä elokuvasta There Will Be Blood. Tapojensa mukaan hän pitäytyi roolihahmossaan kaiken aikaa, minkä vuoksi hän joutui muuttamaan jopa pois kotoaan, sillä hänen hahmonsa oli ilkeä ja suorasukainen.

Kesäkuussa 2017 Day-Lewis ilmoitti lopettavansa uransa. Täten hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen on jäämässä vuoden 2017 joulukuussa ensi-iltansa saanut Paul Thomas Andersonin ohjaama Phantom Thread.[5] Sitä edellisen roolinsa hän teki vuoden 2012 elokuvassa Lincoln.[6]

Kirjailija Cecil Day Lewis oli Daniel Day-Lewisin isä.[7]

Day-Lewis on naimisissa näytelmäkirjailija Arthur Millerin tyttären, ohjaaja Rebecca Millerin kanssa. Parilla on vuosina 1998 ja 2002 syntyneet lapset. Day-Lewisilla on myös lapsi hänen edellisestä suhteestaan ranskalaisnäyttelijä Isabelle Adjanin kanssa.

• Daniel Day-Lewis Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Laaja biografia (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)