Daniel Carcillo

Daniel Carcillo Philadelphia Flyersin paidassa tappelussa Boston Bruinsin Shawn Thorntonia vastaan NHL Winter Classicissa kaudella 2009–2010.

Carcillo pelasi varsin hyvän junioriuran OHL:ssä. Hän aloitti siellä Sarnia Stingin riveissä kaudella 2002–2003, jolloin Carcillo teki 68 runkosarjaottelussa tehot 29+37=66. Hän voitti tulokkaiden maalipörssin ja valittiin kauden päätteeksi tulokkaiden tähdistökentälliseen. Carcillo keräsi myös 157 jäähyminuuttia, joilla hän voitti Stingin sisäisen jäähypörssin.[4][5] Pittsburgh Penguins varasi Carcillon kolmannella kierroksella 73. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2003. Kaudella 2003–2004 hän ja John Hecimovic olivat Stingin toiseksi parhaita maalintekijöitä Daniel Siscan jälkeen.[4] Kesken viimeisen OHL-kautensa 2004–2005 Carcillo siirtyi Mississauga Ice Dogsiin.

Kaudeksi 2005–2006 Carcillo siirtyi Pittsburgh Penguinsin organisaatioon. Hän pelasi lähes koko kauden farmijoukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa, AHL:ssä, mutta pelejä kertyi myös viisi sarjatasoa alempaa ECHL-joukkue Wheeling Nailersista. Carcillon AHL-tulokaskausi toi 57 runkosarjaottelussa tehot 11+13=24 sekä 311 jäähyminuutia, joilla hän sijoittui koko liigan jäähypörssissä neljänneksi. Kaudella 2006–2007 Carcillo oli 21 osumallaan Penguisin kolmanneksi paras maalintekijä.[4] Helmikuussa 2007 Pittsburgh Penguins kuitenkin kauppasi hänet ja vuoden 2008 kolmannen kierroksen varausvuoron Phoenix Coyotesiin vaihdossa Georges Laraqueen.[4][5] Carcillo pelasi Coyotesissa ensimmäisen NHL-ottelunsa 3. maaliskuuta 2007[5] ja vietti siellä loppukauden ilman farmikomennuksia tehden 18 runkosarjaottelussa tehot 4+3=7.

Carcillon varsinainen NHL-tulokaskausi 2007–2008 toi 57 runkosarjaottelussa tehot 13+11=24. Hän onnistui tekemään myös NHL-uransa ensimmäisen kypärätempun 4. huhtikuuta 2008. Carcillo keräsi runkosarjassa jopa 324 jäähyminuuttia, joilla hän voitti koko NHL:n jäähypörssin. Carcillo pelasi kaudestaan myös viisi AHL-ottelua Coyotesin farmijoukkue San Antonio Rampagessa. Hän voitti 254 minuutillaan NHL:n jäähypörssin myös kaudella 2008–2009,[4] jolloin Carcillo kaupattiin siirtotakarajalla Philadelphia Flyersiin vaihdossa Scottie Upshalliin ja toisen kierroksen varausvuoroon kesälle 2011.[4][5] Kaudella 2009–2010 hän sijoittui 207 minuutillaan runkosarjan jäähypörssissä neljänneksi. Carcillo myös tappeli ensimmäistä kertaa historiassa ulkoilmaottelu NHL Winter Classicissa, kun vastassa oli Boston Bruinsin Shawn Thornton.[6] Carcillo eteni Flyersin kanssa aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, jotka vei kuitenkin Chicago Blackhawks otteluvoitoin 4–2. Heinäkuussa 2010 Carcillo teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Flyersin kanssa.[7]

Heinäkuussa 2011 Carcillo teki vuoden mittaisen ja 775 000 dollarin arvoisen sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa.[8] Maaliskuussa 2012 hän teki Blackhawksin kanssa kaksivuotisen ja 1,65 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[9] Carcillo pystyi pelaamaan kaudella 2011–2012 vain 28 ottelua. Hänen ottelumääräänsä rajoittivat kolme erillistä pelikieltoa, joulukuussa 2011 tullut aivotärähdys ja tammikuussa 2012 tullut leikkausta vaatinut polvivamma. Työsulun lyhentämällä kaudella 2012–2013 Carcillo pelasi 23 runkosarja- ja neljä pudotuspeliottelua. Hän oli sivussa 15 runkosarjaottelua tammikuussa 2013 tulleen polvivamman vuoksi.[10] Blackhawks voitti kauden päätteeksi Stanley Cupin ja Carcillo sai nimensä pokaaliin, vaikkei pelannut yhtään finaaliottelua ja vaikka oli sivussa yli puolet runkosarjaotteluista.[11]

Heinäkuussa 2013 Carcillo siirtyi Los Angeles Kingsiin, joka antoi Blackhawksille vaihdossa kuudennen kierroksen varausvuoron NHL:n varaustilaisuudessa 2015.[12] Tammikuussa 2014, kesken kauden 2013–2014, hän siirtyi New York Rangersiin, joka antoi Kingsille vaihdossa seitsemännen kierroksen varausvuoron NHL:n varaustilaisuudessa 2014.[13] Rangers eteni keväällä 2014 Stanley Cup -finaaleihin, mutta hävisi mestaruuden juuri Kingsille otteluvoitoin 1–4.[14] Toukokuussa 2014, Montreal Canadiensia vastaan pelatun konferenssifinaalisarjan ollessa kesken, Carcillo sai pelikieltoa lyötyään kyynärpäällä linjatuomari Scott Driscollia. Pelikiellon pituus oli aluksi kymmenen ottelua, mutta se lyhennettiin kuuden ottelun mittaiseksi.[15][16]

Lokakuussa 2014 Carcillo palasi Chicago Blackhawksiin yksivuotisella, 550 000 dollarin arvoisella sopimuksella. Sitä ennen hän oli ollut kuukauden ajan try out -pelaajana Pittsburgh Penguinsin harjoitusleirillä.[17][18] Tammikuussa 2015 Carcillo sai kuuden ottelun mittaisen ottelukiellon taklattuaan poikittaisella mailalla Winnipeg Jetsin Mathieu Perreaultia.[19]

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Kultaa	Jaroslavl 2003	jääkiekko

Carcillo oli voittamassa alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden vuonna 2003.[4]