Daniel Burnham

Daniel Hudson Burnham (4. syyskuuta 1846 Henderson, New York, Yhdysvallat – 1. kesäkuuta 1912 Heidelberg, Saksa) oli yhdysvaltalainen arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija.

Daniel Burnham

Flatiron Building vuonna 1910

Burnham syntyi pienessä Hendersonin kaupungissa New Yorkin osavaltion pohjoisosassa, mutta varttui Chicagossa, Illinoisissa. Burnham pyrki sekä Yalen että Harvardin kuuluisiin yliopistoihin, muttei läpäissyt pääsykokeita. Hän meni harjoittelijaksi William Le Baron Jenneyn arkkitehtitoimistoon. Jenney on tunnettu amerikkalaisen pilvenpiirtäjän isänä[1]. Myöhemmin Burnham siirtyi Carter, Drake ja Wightin toimistoon, jossa tapasi tulevan yhtiökumppaninsa John Wellborn Rootin.

Yhdessä Rootin kanssa Burnham suunnitteli Chicagoon yhden Yhdysvaltain ensimmäisistä pilvenpiirtäjistä Masonic Temple -rakennuksen. Vuonna 1892 rakennettu 22-kerroksinen Masonic Temple oli jonkin aikaa Chicagon korkein rakennus. Burnhamin ja Rootin arkkitehtitoimisto suunnitteli useita niin sanottuun Chicagon kouluun kuuluvia rakennuksia. John Rootin kuoltua keuhkokuumeeseen vuonna 1891, arkkitehtitoimiston nimeksi muutettiin D. H. Burnham & Company.

Burnham tuli tunnetuksi myös kaupunkisuunnittelijana. Hän oli mukana muun muassa Clevelandin (1903), San Franciscon (1906) ja Washingtonin (1901) kaavojen suunnittelussa. Tunnetuin kaupunkisuunnittelutyö, johon Burnham osallistui, on Chicagon kaavasuunnitelma vuodelta 1909. Burnhamin panos suunnitteluun oli niin suuri, että suunnitelma tunnetaan myös nimellä Burnham Plan.[2]

Burnhamin kuollessa vuonna 1912 hänen arkkitehtitoimistonsa oli maailman suurin. Kuuluisa arkkitehti Frank Lloyd Wright sanoi Burnhamista tämän kuoltua: "Burnham was not a creative architect, but he was a great man."[3]