Daniel Burges

Daniel Burges syntyi Bristolissa 1. heinäkuuta 1873. Hänen isänsä Daniel Travers Burges oli Bristolin kaupungin virkamies ja äitinsä Alice Sarah kapmaalaisen Benjamin Traversin vanhin tytär. Perheeseen syntyi kolme nuorempaa poikaa, joista yksi oli Edward Travers Burges.[2][3]

Burges opiskeli Winchesterin yliopistossa ja pyrki sitten sotilasuralle. Hän valmistui Sandhurstin kuninkaallisesta sotakorkeakoulusta vänrikiksi 21. lokakuuta 1893. Hän sai ylennyksen luutnantiksi 8. heinäkuuta 1897.[3]

Toisessa buurisodassa Burges toimi ensin armeijan päämajan ratsuviestinviejäkomppanian päällikkönä. Tämän jälkeen hän toimi useiden upseerien viestiupseerina, joista viimeisenä Walter Kitchenerin palveluksessa sodan loppuun asti. Hän ansaitsi useita mitaleja sodan aikana, ja hänet ylennettiin kapteeniksi 25. lokakuuta 1903.[3]

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Burges komensi Englannissa Gloucestershire Regiment -rykmentin 3. pataljoonaa Bristolissa. Hän toimi myöhemmin 2. pataljoonassa komppanianpäällikkönä, kunnes haavoittui Ypresin 2. taistelussa 9. toukokuuta 1915. Hän sai 1. syyskuuta 1915 ylennyksen majuriksi.[3]

Vuosina 1915–1916 Burges toimi East Yorkshire Regiment -rykmentin 10. pataljoonan komentajana sekä Egyptissä että länsirintamalla. Loppuvuodesta 1916 maaliskuuhun 1917 hän oli kouluttajana vanhemmille upseereille Aldershotissa, minkä jälkeen hänet siirrettiin Balkanin rintamalle. 18. syyskuuta 1917 hän sai virkaatekevän everstiluutnantin arvon ja walesilaisen pataljoonan komentajuuden Dojranjärven läheisyydessä. Hän pysyi pataljoonan komentajana täsmälleen vuoden ajan, minkä aikana hänelle myönnettiin Distinguished Service Order -ansiomitali.[3]

18. syyskuuta 1918 Burgesin walesilaispataljoona onnistui siirtymään kokoontumispisteeseen ilman tappioita, mutta sitä vastaan hyökättiin sen jälkeen voimakkaalla konekivääritulituksella. Burges haavoittui taistelussa, mutta jatkoi silti johtamistaan aina siihen asti kunnes häneen osui kahdesti ja hän menetti tajuntansa. Taistelussa voittoisat[4] Bulgarian armeijan sotilaat nostivat hänet paareille ja aikoivat ottaa hänet sotavangiksi, mutta jättivät hänet lopulta juoksuhautaan vetäytymisensä jälkeen toinen jalka murtuneena. Kuningas Yrjö V luovutti Burgesille teosta Viktorian ristin 21. joulukuuta 1918. Burges pääsi kärsimiensä vammojen takia sairaalahoidosta vasta helmikuussa 1919 – hänen murtunutta jalkaansa ei oltu kyetty pelastamaan. Hän jäi eläkkeelle armeijan palveluksesta vuonna 1923.[1][3]

Burges avioitui Katherine Blanche Fortesquen kanssa Southseassa 5. lokakuuta 1905. Fortesquen isä oli kivääriprikaatin kapteeni Edmund Fortescue. Avioliitosta ei syntynyt lapsia, ja se päättyi vuonna 1931 vaimon kuolemaan. Burges avioitui 1. tammikuuta 1932 Florence Wray Taylorin kanssa, jolla oli ennestään yksi poika.[1][3]

Burgesin nuorempi veli Edward Travers Burges palveli samoin toisessa buurisodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa, joista edellisessä hän ansaitsi Distinguished Conduct Medal -ansiomitalin. Hän kuoli 18. heinäkuuta 1916 Sommen taistelussa 38-vuotiaana, kun saksalainen tykinkranaatti osui häneen.[2]

• Linge, Ken: Missing But Not Forgotten: Men of the Thiepval Memorial-Somme. Pen & Sword, 2015. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Bilton, David: Hull Pals: 10th, 11th, 12th and 13th Battalions East Yorkshire Regiment. Pen & Sword, 2014. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)