Daniel-François-Esprit Auber

Daniel-François-Esprit Auber (29. tammikuuta 1782 Caen – 13. toukokuuta 1871 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä, joka tuli tunnetuksi ennen kaikkea oopperoistaan.

Daniel-François-Esprit Auber.

Auber syntyi Caenissä, Normandiassa. Hän oppi jo nuorena soittamaan useita instrumentteja muun muassa ensimmäisen opettajansa, tirolilaisen säveltäjän Josef Alois Ladurnerin johdolla. Kaksikymmentävuotiaana hän matkusti Lontooseen viimeistelemään kauppaopintojaan. Palattuaan Ranskaan hän aloitteli säveltäjänuraansa muun muassa säveltämällä viulukonserton, jonka saama ylistys rohkaisi häntä koettamaan koomisen oopperan Julien uudelleensovitusta. Hän meni italialaisen säveltäjän Luigi Cherubinin oppiin kehittyäkseen oopperasäveltäjänä. Auberin yksinäytöksisen oopperan Le séjoir militairen saaman kylmänkiskoisen vastaanoton jälkimainingeissa säveltäjä kuitenkin jätti musiikin muutamaksi vuodeksi kokonaan. Asiat muuttuivat vuonna 1819, kun Auberin isä kuoli. Liiketoimet olivat myös menneet huonosti ja Auber päätti palata sävellystyöhön. Hän sai Cherubiniltä kolme librettoa sävellettäväksi. Hänen oopperansa Le testament et les billets-doux samalta vuodelta ei räjäyttänyt pankkia, mutta säveltäjä ei lannistunut vaan palasi työhön. Seuraavana vuonna hänen säveltämästään kolminäytöksisestä La bergère châtelainestä tuli ensimmäinen lenkki pitkässä menestysten ketjussa.

Vuonna 1822 Auber aloitti yhteistyön libretisti Eugène Scriben kanssa. Auberin suurin menestys tuli ooppera La muette de Portici vuonna 1828 – sen alkusoittoa, lauluja ja kuoro-osuuksia lauleskeltiin ympäri Eurooppaa. Duetto ”Amour sacré de la patrie” otettiin vastaan uuden marseljeesin tavoin. Vuonna 1842 Auber valittiin Cherubinin seuraajaksi Pariisin konservatorion johtoon. Hän oli myös Kunnialegioonan jäsen vuodesta 1825.

Pariisin oopperalle johtava katu on nimeltään Rue Auber ja läheinen metroasema on myös nimetty säveltäjän mukaan Auberiksi.