Danièle Sallenave

Danièle Sallenave (28. lokakuuta 1940, Angres, Maine-et-Loire, Ranska[1]) on ranskalainen kirjailija ja Ranskan akatemian jäsen.

Elämäkerta

Sallenave valmistui vuonna 1961 École normale superieure des jeunes filles de Sèvrestä sekä suoritti opetusharjoittelun klassisten kielten opettamiseksi. Valmistuttuaan hän sai viran Beauvais’n lyseosta. Hän liittyi koulu- ja yliopistotelevisiota hyödyntävään työryhmään, joka järjesti kirjallisia lähetyksiä radioon ja televisioon. Lähetysten kohteena olivat niin oppilaat kuin opettajatkin.

Sallenave, kolmas henkilö oikealta 27. toukokuuta 2011.

Sallenave opettikin kirjallisuutta ja elokuvan historiaa Paris-X Nanterren yliopistossa vuosina 1968–2001. Vuonna 1968 hän aloitti työnsä assistenttina ja sittemmin vuonna 1973 yliopistolehtorina. Tällöin hän ryhtyi valmistelemaan väitöskirjaansa tunnetun filosofin Roland Barthesin ohjauksessa ja suuntasi aktiviteettinsa runouteen, kirjallisuuteen ja elokuvaan.[2]

Sallenave on ranskantanut italiankielistä kirjallisuutta, eritoten Pier Paolo Pasolinin La Divina Mimesis sekä saman tekijän näytelmän Orgie Ensemble Théâtral Mobile -teatterille. Lisäksi Danele Sallenave on toiminut kirjoittajana Le Monde päivälehdessä sekä aikakauslehdissä Le Messager Culturel ja Temps modernes.

Vuodesta 2009 lähtien Sallenave on toimittanut viikoittaista ohjelmaa France Culture -kanavalle. Hänet valittiin 7. huhtikuuta 2011 Ranskan Akatemian jäseneksi tuolille 30, jonka haltija Maurice Druon oli jättänyt tyhjäksi. Hänen vastaanottamisluentonsa piti Akatemian jäsen Dominique Fernandez 29. maaliskuuta 2012.

Palkinnot ja tunnustukset
  • Grand Prix de Littérature: 2005[1]
  • Renaudot-palkinto: 1980[1]

Teokset
P.O.L.-kustantamossa
  • Adieu (1988)
  • Conversations conjugales (1987)
  • La vie fantôme (1986)
  • Un printemps froid (1983)
Muilla kustantajilla
  • Paysages de ruines avec personnages, Flammarion, 1975
  • Le voyage d'Amsterdam ou les règles de la conversation, Flammarion, 1977
  • Un printemps froid, Seuil, 1985
  • Rome, Autrement, 1986
  • La vie fantôme, Seuil, 1988
  • Le don des morts, Gallimard, 1991
  • Le théâtre des idées, Gallimard, 1991
  • Passages de l'Est, Gallimard, 1991
  • Villes et villes, Des femmes, 1991
  • Le principe de ruine, Gallimard, 1991
  • Lettres mortes, Michalon, 1995
  • Les Portes de Gubbio, Hachette, 1980/Gallimard, 1995
  • Les trois minutes du diable, Gallimard, 1994/1996
  • Viol, Gallimard, 1997
  • L'Amazone du grand Dieu, Bayard, 1997 À quoi sert la littérature?, Textuel, 1997
  • Carnets de route en Palestine occupée : Gaza-Cisjordanie, novembre 1997, Stock, 1998
  • D'amour, Gallimard, 2002
  • Nos amours de la France - République, identités, régions, en collaboration avec Périco Légasse, Textuel, 2002
  • dieu.com, Gallimard, 2003
  • La Fraga, Gallimard, 2004
  • Quand même, Gallimard, 2006
  • Castor de guerre, Gallimard, 2008
  • « Nous, on n'aime pas lire », Gallimard, 2009
  • La vie éclaircie : Réponses à Madeleine Gobeil, Gallimard, 2010
  • Sibir. Moscou-Vladivostok, Mai-Juin 2010, Gallimard, 2012
  • Dictionnaire amoureux de la Loire, dessins d'Alain Bouldouyre, Plon, 2014
  • participation à l'ouvrage collectif Qu'est-ce que la gauche ?, Fayard, 2017.
  • L'églantine et le muguet, Gallimard, 2018
  • Jojo, le Gilet jaune, Gallimard, 2019

Ranskannoksia
  • [Pier Paolo Pasolini]]: La Divine Mimesis, Flammarion, 1980
  • Italo Calvino, Si par une nuit d'hiver un voyageur, 1981
  • Pier Paolo Pasolini: Orgie, Actes Sud, 1988

Suomennettu teos
  • Kaksoiselämää (La vie fantôme), suom. Annikki Suni, Otava 1988 ISBN 951-1-09658-3

Lähteet
Edeltäjä:
Maurice Druon		 Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 30
2013–


This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.