Damien Hirst

Damien Steven Hirst (s. 7. kesäkuuta 1965 Bristol, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen taiteilija. Hirst on tunnettu muun muassa Luonnonhistoria-sarjasta, jossa hän esitteli formaldehydiin säilöttyjä eläimiä.

Damien Hirst.

Hirst opiskeli Goldsmithsissa Lontoon yliopistossa. Hänen uransa alkuvaiheet olivat pitkälti sidoksissa keräilijä Charles Saatchiin. Hirst luetaan Young British Artists -ryhmään, joka sai nimensä Saatchi Galleryn näyttelyjen mukaan.

Hirstin kuuluisimpia töitä on vuoden 1992 The Physical Impossibility of Death in the Mind of Someone Living, joka koostuu formaldehydiliuokseen säilötystä nelimetrisestä tiikerihaista 213 × 518 × 213 cm -kokoisessa vitriinissä. Teosta on ylistetty 1990-luvun brittiläisen taiteen ikoniksi ja BritArtin symboliksi.[1] Samaa sarjaa jatkoivat Venetsian biennaalissa esitelty Mother and Child Divided, lehmä ja vasikka halkaistuna omissa säiliöissään, sekä Serpentine Galleryn näyttelyn lammas Away from the Flock.[2]

Vuonna 1998 Hirst perusti yhdessä Blurin Alex Jamesin ja näyttelijä Keith Allenin kanssa yhtyeen Fat Les, jonka jalkapalloaiheinen kappale "Vindaloo" vuoden 1998 maailmanmestaruuskilpailuja varten saavutti listasijan kaksi.

Vuonna 2007 Hirstin teos Lullaby Spring huutokaupattiin 14,4 miljoonan euron (9,65 milj. puntaa) hintaan, mikä on kallein teoksesta taiteilijan vielä eläessä maksettu hinta. Teos kuuluu sarjaan "lääkekaappeja", joista tässä nimenomaisessa on sisällä 6 136 käsin maalattua pilleriä.[3][4]

Hirst on sittemmin pyrkinyt rikkomaan hintaennätyksiä mm. The Golden Calf -veistoksen formaldehydissä säilöttyyn vasikkaan lisätyillä kultaisilla osilla ja For the Love of God -veistoksella, joka on platinasta valettu ihmisen pääkallo, johon on upotettu 8 601 timanttia, painoltaan yhteensä 1 106,18 karaattia.

Hirstin Venetsiassa 2017 esillä ollut Treasures from the Wreck of the Unbelievable -näyttelyspektaakkeli saa alankomaalaisen kirjailijan Ilja Leonard Pfeijfferin romaanissa Grand Hotel Europa monisivuinen analyysin, jota Kaj Kalin pitää arviossaan "vaikuttavana".[5].

Lähteet

Viitteet
  1. Why painting is back in the Frame, Telegraph
  2. Annika Väisänen: Missä menee taiteen raja?. Helsingin Sanomat, 19.3.2009. Sanoma. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.1.2010.
  3. Turun Sanomat [vanhentunut linkki]
  4. BBC [vanhentunut linkki]
  5. Kaj Kalin, Menestyskirjailija Ilja Leonard Pfeijfferin romaanissa seksikohtaukset haukotuttavat, mutta Euroopan lopahdus tempaa mukaansa. Helsingin Sanomat 2.10.2021

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.