Dahomeyn amatsonit

Dahomeyn amatsonit tai minot olivat fon-kansan naisten sotilasrykmenttejä 1800-luvun lopulle jatkuneessa Dahomeyn kuningaskunnassa nykyisessä Beninin tasavallassa.

Dahomeyn amatsonit
Dahomeyn amatsoneja.
Dahomeyn amatsoneja.
Toiminnassa n. 1700–1895
Valtio Dahomey
Rooli naissotilaat
Dahomeyn amatsonisotilas vuonna 1905.

Dahomeyn miesarmeija kutsui naissotureiden ryhmää minoksi, joka tarkoittaa "meidän äitimme" fonin kielellä.[1]

Heitä kutsuttiin myös nimellä gbeto.[1] Amatsoneiksi heidät nimesivät länsimaiset tarkkailijat ja historioitsijat, koska he muistuttivat antiikin Anatolian ja Mustanmeren myyttisiä amatsoneja.[2]

Amatsonit tunnetaan Euroopassa Dahomeyssa vierailleiden raporteista, sekä Dahomeyn valloitussodan aikaisista ranskalaisen osapuolen taistelukuvauksista 1890-luvulla. Sitä seurasi dahomeyläisten esittely ”amatsoneina” Jardin d´Acclimationissa Pariisissa. Amatsonien kaltaisia raportoitiin olleen Whydahin kuningaskunnassa jo 1690-luvulla, jossa kuninkaan sanottiin käyttäneen vaimojaan tuomioidensa täytäntöönpanijoina ja lähettäneen heitä tuhoamaan tuomittujen rikollisten taloja.

Naissotilaita käytettiin myös Oyon jorubojen kuningaskunnassa, joka sijaitsi Dahomeysta koilliseen. Brittiläinen Richard Lander raportoi vieraillessaan Oyon pääkaupungissa vuonna 1827 kuninkaan esiintyneen julkisuudessa 500 vaimonsa kanssa, jotka olivat aseistautuneet keihäin ja lauloivat ylistyslauluja vierailijan tervetulotoivotukseksi. Samoihin aikoihin myös Kaiaman Bariba-kuningaskunnassa Oyosta pohjoiseen kuninkaan seuralaisina oli kuusi naisorjaa keihäineen. Luultavasti näihin aikoihin kuningaskunnat jäljittelivät Dahomeyn amatsoneja.[3]

Alkuperä
Dahomeyn amatsoneja 1890-luvulla.

Amatsonien alkuperän aika ja synnyn konteksti ovat kiistanalaisia. Dahomeyssä oli jonkinlainen naisten joukkue jo 1700-luvulla. Dahomeyn amatsoneista on tehty laajoja paikallisia kenttätutkimuksia ja julkaisuja. Aihetta on käsitelty myös tutkimuksissa, joissa käsitellään Dahomeyn sotilaallista organisoitumista. Naissotilaiden olemassaolo on nähty osana yleistä ilmiötä Dahomeyssa, jossa naisten osuus oli merkittävä osa sen poliittista rakennetta. Varsinkin kuninkaallisen palatsin yhteydessä olevat naiset olivat miesvirkailijoiden ”vastapareja”.[3]

Dahomeyn kolmannen kuninkaan Houégbadjan (hallitsi 1640–1680) on sanottu alun perin aloittaneen ryhmän, josta tuli amatsoneja kuninkaalliseen henkivartiokaartiin hänen rakennettuaan Abomeyn uuden palatsin.[2]

Suullisen tiedon mukaan naisjoukko toimi aluksi metsästäjinä, jotka toivat sekä sorsunluuta kuninkaalle, että kuninkaallisiin pitoihin norsunlihaa.[1]

Houégbadjan poika, kuningas Agaja (hallitsi 1718–1740) perusti naispuolisten henkivartijoiden joukon, joka oli aseistettu musketeilla. Eurooppalaiset kauppiaat huomasivat heidän läsnäolonsa. Perimätiedon mukaan Agaja kehitti henkivartijat miliisiksi ja käytti heitä menestyksekkäästi Dahomeyn naapurimaan Savin kuningaskunnan kukistamisessa vuonna 1727.[3]

Kuningas Ghezon hallintoaikana (1818–1858) Dahomey tuli yhä militaristisemmaksi. Ghezo kiinnitti paljon merkitystä armeijaan, lisäsi sen rahoitusta ja virallisti sen rakennetta seremoniallisesta vakavasti otettavaksi sotilaalliseksi tekijäksi. Vaikka eurooppalaiset viittasivat naissotilaisiin amatsoneina, he kutsuivat itseään nimellä ahosi (kuninkaan vaimot) tai minot.[3] Eurooppalaiset vaihtoivat tavaroita, kuten veitsiä, bajonetteja, ampuma-aseita ja kankaita vankeihin, joita Dahomey sai kiinni sotien ja hyökkäysten aikana.[4]

Naiset palatsissa

Kuninkaan palatsissa arvioitiin olevan olevia naisia vuonna 1724 ainakin kaksi tuhatta ja 1800-luvun alussa 3 000 – 4 000. 1800-luvun puolessa välissä palatsissa kerrottiin asuvan 7 000 – 8 000 naista, joka oli 4 -- 5 prosenttia vuosisadan lopun arvioidusta kuningaskunnan väestöstä.lähde?

Naisten rekrytoinnin kerrottiin tapahtuvan vuonna 1760 jätetyn raportin mukaan siten, että jokaisesta tavallisesta perheestä vaadittiin tarjottavaksi tytär kunnioituksenosoituksena kuninkaalle. Sata vuotta myöhemmin vierailijoille kerrottiin Ghezon monarkian vaativan, että jokainen huomattava dahomeyläinen esitteli tyttärensä, jotka sijoitettiin palatsiin kuningaskunnan luokkarakenteen mukaan. Kuningas valitsi lapsista lupaavimman kymmenen prosenttia, joista kasvatettiin upseereita, ja alemmat säädyt nimitettiin sotureiksi. Orjavanhempien lapsista tuli amatsonien orjia palatsiin. Kuningas Glelen hallintoaikana hovin virkailija kpakpa matkusteli maaseudulla kolmen vuoden välein ja valitsi tyttöjä monarkian palvelukseen.lähde?

Dahomeyssa vierailevat kiinnittivät vähitellen yhä enemmän huomiota naissotilaisiin. Kuninkaan naisten henkivartiokaarti oli ollut olemassa jo sata vuotta ennen kuningas Ghezon valtaannousua, ja naisten palatsikaarti oli vastustanut hänen vallankaappaustaan. Sen jälkeen monarkia päätti uudistaa joukon varmistamalla sen lojaaliuden uudelle hallinnolle. Ghezo lisäsi palatsin kaartiin pysyvän naisarmeijan, joka oli paremmin varustettu, kurinalaisempi ja paremmin koulutettu kuin miehet.[5]

Naisten univormut
Seh-Dong-Hong-Beh, amatsonijohtaja

Armeijan miehillä ja naisilla oli univormut. Englantilainen vierailija raportoi: ”Heillä on sinivalkoraidalliset puuvillapuserot, joiden raidat ovat noin 1,5 tuuman levyiset, tukevaa kotimaista tekoa, hihattomina, joka jättää käsivarret vapaaksi. Mekko tai tunika ulottuu yhtä korkealle kuin Highlanderin kiltti. Niiden alla on lyhyet housut, jotka ulottuvat pari tuumaa polven alapuolelle. Kartussivyö tai agbwadya muodostaa vyön, joka pitää asun tiukalla ja suljettuna."lähde tarkemmin?

Komppaniat erottuivat embleemeillä, jotka oli applikoitu naisten hattuihin. Niitä saattoivat olla esimerkiksi krokotiili, risti ja kruunu. Näiden paraatiunivormujen lisäksi taistelukentillä naisilla oli yllään ruskeasta kankaasta olevat shortsit ja tunikat. Vartaloa koristivat kaulakorut, suojelevat koristeet ruskeasta apinannahkasta, lukuisat fetissihelmet, talismaanit ja muut koristeet.[5]

Jäsenyys

Minon jäsenyys pyrki herättämään kaikki aggressiiviset luonteenpiirteet sodankäyntiä varten. Jäsenyyden aikana heidän ei sallittu synnyttää lapsia tai olla avioliitossa (vaikka he olivat lain mukaan naimisissa kuninkaan kanssa). Monet heistä olivat neitsyitä. Rykmentin asema oli puolittain pyhä, ja sillä oli yhteys fonien uskontoon voduniin.lähde?

Minot harjoittivat rankkaa liikuntaa. He oppivat selviytymistaitoja ja suhtautumaan välinpitämättömästi kipuun ja kuolemaan, hyökkäsivät akaasiapiikeillä varustettuja puolustusrakenteita vastaan sotaharjoituksissa ja tappoivat vankeja.[6] Kurinalaisuutta painotettiin.lähde?

Palvelu Minossa tarjosi naisille mahdollisuuden "kohota asemassa komentamaan ja vaikuttamaan" ympäristössä, joka oli suunniteltu yksilöiden vaikutusmahdollisuuksia varten.[3] Minot olivat myös varakkaita ja heidän asemansa oli korkea.[6]

Organisaatio ja aseet

Armeijan jalkaväki koostui enimmäkseen naissotilaista. Ne olivat Dahomeyn kuningaskunnan armeijan parhaiten aseistettu joukko. Naissotilaat käyttivät tuliaseita eurooppalaisittain, tähdäten ja ampuen olalta, kun taas jotkut miesjoukkueet ampuivat myös lonkalta. Vierailija huomioi 1860-luvulla, että maaliin ampumisnäytöksessä amazonit erottautuivat hyvillä osumilla.lähde?

Naisten jalkaväellä raportoitiin olevan erilaisia aseita, kuten tanskalaisia musketteja ja lyhyitä miekkoja 1840-luvulla, karbiineita, ostettuja aseita ja lyhyitä sapeleita 1850-luvulla ja Tower musketteja jotka tunnettiin nimellä Brown Bess 1860-luvulla. Ajan afrikkalaisten armeijoiden tapaan dahomeylaisten tuliaseet olivat heikompilaatuisia eurooppalaisiin verrattuna ja dahomeylaiset olivat siitä tietoisia. Parhaimmillaan Afrikkaan myydyt aseet olivat Euroopan armeijoiden edellisen sukupolven aseita ja huonoimmillaan jo aikoja sitten vanhentuneita Euroopassa.lähde?

Jalkaväen lisäksi naisten armeijassa oli erikoisjoukkoja, jotka erottuivat toisistaan epätavallisilla aseilla tai toiminnoillaan Abomeyn seremoniatilaisuuksissa. Silmiinpistävimpiä olivat naissotilaat, joita vierailijat kutsuivat ”partaveitsinaisiksi”. Heidän aseensa muistutti suorareunaista partaveistä, jonka terä vaihteli 12 tuumasta yli kolmeen jalkaan. Partaveitsen tapaan se napsahti puiseen kantosuojaan. Laite painoi yli 20 naulaa, ja eräs vierailija totesi, että ”niiden herättämä pelko saattaa tehdä niistä käyttökelpoisen”. Paraateissa oli myös jousiampujien komppania, joista eräs vierailija totesi 1850-luvulla, että heidät valittiin ”kuningaskunnan parhaiden perheiden nuorista netsyttyttäristä”. Eräs havainnoitsija arveli, että heitä ei käytetty taisteluissa, vaan oppaina, kantajina ja haavoittuneiden kantajina. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän raportoi niiden olevan pääasiassa "showjoukkue".[7]  

Poliittinen rooli
Amatsoni väijytyksessä.

Minot saivat merkittävän roolin suuressa neuvostossa ja he keskustelivat valtakunnan politiikasta 1840-luvulta 1870-luvulle. Kun sodan vastapuoli romahti, he yleensä tukivat rauhantekoa Abeokutan kanssa ja vahvempia kauppasuhteita Englannin kanssa suosimalla palmuöljyn kauppaa enemmän kuin orjakauppaa. Tämä on ristiriidassa heidän miespuolisten sotilaskollegoidensa kanssa.[8]

Neuvoston lisäksi Dahomeyn vuotuisiin tapoihin kuului paraati ja joukkojen katsastus, ja joukkojen valan vannominen kuninkaalle. Vuotuisten tapojen 27. päivän juhlat koostuivat harjoitustaistelusta, jossa Amazonit hyökkäsivät "linnakkeeseen" ja "vangitsivat"[8] siinä olevat orjat. Tämän tavan dokumentoi pappi Francesco Borghero päiväkirjassaan.[6]

Taistelu ja rakenne

Naissotilaiden sanottiin olevan osa armeijan kokonaisuutta, jonka keskimmäinen siipi (kuninkaan henkivartijat) oli rinnakkain, jokainen eri komentajan alaisuudessa. Joidenkin havaintojen mukaan jokaisella miehellä oli vastapuolenaan naispuolinen soturi.[3] Vuosina 1849/50 eräs englantilainen huomioi, että naiset joilla oli kolme valkoista viivaa kummassakin jalassa, olivat erittäin kunnioitettuja.[9]

Naisten armeija koostui useista rykmenteistä: metsästäjät, kiväärinaiset, viikatenaiset, jousinaiset ja tykkinaiset. Jokaisella rykmentillä oli omat univormut, aseet ja komentajat.[10]

Valtakunnan loppuaikoina Dahomeyn naispuoliset soturit aseistettiin Winchester-kiväärein, kartuin ja veitsin. Yksiköt olivat naiskomennon alaisia.lähde? Vuonna 1851 julkaistu käännös naisten sotalaulusta toteaa, että soturit lauloivat:

"...kuten seppä ottaa rautapalkin ja muokkaa sitä tulessa, niin olemme mekin muuttaneet luonnettamme. Emme ole enää naisia, me olemme miehiä."[11]

Konfliktit naapurivaltioiden kanssa

Dahomeyn valtakunta oli usein sodassa naapureidensa kanssa, ja vankeja tarvittiin orjakauppaa varten. Dahomeyn naissotilaat taistelivat orjien ryöstöretkillä, kuten Zora Neale Hurston huomioi tietokirjassaan Barracoon, ja epäonnistuneissa sodissa Abeokutaa vastaan.lähde?

Sodat Ranskan kanssa
Sanomalehtikuvitusta taistelusta.
Veteraanien vuositapaaminen Abomeyssa vuonna 1908.
Amatsonia kuvaava veistos Ouidahissa vuodelta 1992.

Ensimmäinen Ranskan ja Dahomeyn sota

Eurooppalaisten tunkeutuminen Länsi-Afrikkaan kiihtyi 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja vuonna 1890 kuningas Béhanzin aloitti taistelun ranskalaisia joukkoja vastaan ensimmäisen Ranskan ja Dahomeyn välisen sodan aikana. Eurooppalaiset tarkkailijoiden mukaan amatsonit menestyivät ihailtavasti lähitaisteluissa, mutta he eivät pitäneet amatsonien tavasta ampua lonkalta.[6] Amatsonit osallistuivat yhteen merkittävään taisteluun: Cotonoussa tuhatlukuiset Dahomeyn joukot, joissa oli mukana paljon amatsoneja, hyökkäsi ranskalaisten linjoja vastaan ja puolustajat joutuivat lähitaisteluun.lähde?

Uusi Suometar uutisoi elokuussa 1892 sodasta ja amatsoneista:

"Lopuksi owat mainittawat nuo mainiot amatsonit, kuninkaan kaarti, joka on kuuluisa suuresta urheudestaan ja äärettömästä raakuudesta. Näitä naissotilaita on luwultaan 800. "[12]

Huolimatta eurooppalaisten heille osoittamista ylistyksistä amatsonit murskattiin päättäväisesti, ja useita satoja Dahomeyn sotilaita ammuttiin, ja 129 dahomeylaista tapettiin lähitaisteluissa ranskalaisten puolustuslinjoilla. Ranskalaisten tappiot olivat viisi kuollutta miestä ja muutama tusina haavoittunutta.lähde?

Toinen Ranskan ja Dahomeyn sota

Holmesin mukaan monet Dahomeyssa taistelleet ranskalaiset sotilaat epäröivät amatsonien ampumista tai kohtaamista pistintaistelussa. Seurasi viive, joka johti moniin ranskalaisten uhreihin. Toisen ranskalais-dahomeylaisen sodan loppuvaiheessa amatsonien erikoisyksiköitä määrättiin nimenomaan kohtaamaan ranskalaisia upseereita. Useiden taistelujen jälkeen Ranska saavutti ylivoiman toisessa Ranskan ja Dahomeyn välisessä sodassa, ja se lopetti itsenäisen Dahomeyn valtakunnan. Legionalaiset vaikuttuivat amatsonien rohkeudesta ja myöhemmin kirjoitettiin "uskomattomasta rohkeudesta ja röyhkeydestä". Dahomeyn amatsonit evät kuitenkaan pärjänneet ratkaisevasti ylivoimaisesti aseistuneeseen ja pitemmillä pistimillä varustettuja sotilaallisia yksiköitä vastaan.[8]

Taistelussa Ranskan sotilaiden kanssa Adegonissa 6. lokakuuta 1892 suuri osa amatsonien joukkoja tuhottiin muutamassa tunnissa lähitaistelussa ranskalaisten hyökättyä bajonettitaistelussa. Dahomeyn tappiot olivat 86 vakiojoukkoihin ja 417 amatsoneihin kuuluvaa, kun taas Dahomey onnistui tappamaan lähitaistelussa vain kuusi ranskalaisten joukoista.[13]

Hajottaminen

Naisjoukot hajotettiin, kun Ranska otti Dahomeyn kuningaskunnan protektoraatikseen.[14] Suullisen perimätiedon mukaan jotkut selviytyneet amatsonit pysyttelivät myöhemmin piilossa Abomeyssä, jolloin he surmasivat hiljaa useita ranskalaisia upseereita. Muiden tarinoiden mukaan naiset lupautuivat suojelemaan Agoli-Agboa, Béhanzinin veljeä, naamioitumalla hänen vaimoikseen jotta voisivat vartioida häntä.[15]

Jotkut naiset menivät naimisiin ja heillä oli lapsia, kun taas toiset pysyivät naimattomina. Erään historioitsijan mukaan, joka jäljitti lähes kahden tusinan entisen amatsonin elämää, kaikilla naisilla oli vaikeuksia sopeutua elämään entisinä sotureina heidän yrittäessään löytää uusia rooleja yhteisöissään, jotka antoivat heille sitä ylpeyden tunnetta, joka oli verrattavissa heidän entiseen elämäänsä. Monilla oli taipumus aloittaa tappeluita tai kiistoja, jotka pelästyttivät heidän naapureitaan ja sukulaisiaan.[15]

Vuosina 1934 ja 1942 useat brittiläiset matkailijat Abomeyssä huomiovat tapaamisiaan entisten amatsonien kanssa. He olivat silloin jo vanhoja naisia, jotka kehräsivät puuvillaa tai maleksivat joutilaina sisäpihoilla.[16] Dahomeyn amatsoneista viimeisen eloonjääneen uskotaan olevan nainen nimeltä Nawi. Vuonna 1978 beniniläisen historioitsijan haastattelussa Nawi sanoi taistelleen ranskalaisia vastaan vuonna 1892. Nawi kuoli marraskuussa 1979 reilusti yli satavuotiaana.[6]

Vuonna 1891 englantilainen yrittäjä John Wood toi tanssiryhmän Dahomeysta Pariisiin. Heidän joukossaan oli 24 "amatsonia".

Amatsonit mielikuvituksessa ja viihteessä

Dahomeyn kuningaskunnan amatsonit herättivät länsimaisten tarkkailijoiden mielikuvitusta, joka näkyi jo varhain Euroopan siirtomaavalloitusten edetessä.

Marraskuussa 1892 Tampereen Sanomat kertoi artikkelissa Sotakuvia Dahomeysta:

”Kauheimpia kaikista owat naiset, nuo mainiot amatsonit, joiden julmuudella ei ole rajoja. Rajulla urhoollisuudella he taistelewat, hyökkääwät kimppuun kuin raiwottaret. Kuolemaa eiwät pelkää, eiwätkä tunne muuta nautintoa, kuin werilöylystä hekkumoida. Kaatuneilta wihollisilta yrittäwät he riistää päät wiedäkseen kallot kuninkaansa kaupungin koristukseksi.”[17]

Edna Bayn mukaan jo ennen kuin ranskalaiset sotilaat ilmestyivät Länsi-Afrikan rannikolle, Ranskan lehdistö oli valmistanut heitä taistelemaan kuuluisia amatsoneja vastaan. Ja jo ennen kuin taistelut olivat loppuneet, joukko aseistautuneita afrikkalaisia naisia oli näytteillä Pariisin eläintieteellisessä puistossa.[18]

Kirjassaan Wives of the Leopard Edna Bay toteaa, että 1800-luvun puolessa välissä eurooppalaiset matkailijat kutsuivat naissotureita jatkuvasti ”amatsoneiksi” ja jotkut vaikuttavat verranneen Dahomeyn sotureita antiikin Kreikan naissotureihin. Toiset käyttivät sanaa halventavasti, jolloin Dahomeyn naiset olivat vastakohta viktoriaaniselle ihanteelle hienosti käyttäytyvästä naisesta. Bayn mukaan tätä luokitusta jatkoivat tutkijat 1900-luvulla.[19]

Vuonna 1945 ilmestyneessä elokuvassa Tarzan ja amatsonit Tarzan pelastaa amatsonin mustan pantterin hyökkäykseltä. Arkeologinen tutkimusretkikunta yrittää löytää kadonneen afrikkalaisen laakson, jossa amatsonien yhteisö asuu. Amatsonit ottavat kiinni retkikunnan, mutta Tarzanin pelastama amatsoni auttaa heitä pakenemaan. Retkikunta etenee ja ryöstää heimon aarrekammion. Amatsonit tappavat suurimman osan retkikunnan jäsenistä. Elokuvan amatsonit eivät ole mustaihoisia, vaan eurooppalaisia valkoihoisia. Amatsonien yhteys elokuvassa antiikin Kreikan mytologiaan on epäselvä, vaikkakin he palvovat pakanallista idolia.[20]

Werner Herzogin ohjaamassa elokuvassa Cobra Verde (1987) esiintyy brasilialaissyntyinen orjakauppias da Silva (eli Francisco Félix de Souza). Elokuvan kuvaus kuningas Ghezon amatsoneista on historiallisesti epätarkka, sillä se ei ota huomioon naisarmeijan kehittyneisyyttä ja esittää väärin, että da Silvalla olisi ollut osuus sen perustamisessa.[21]

Marvelin sarjakuvan Musta Pantteri -supersankarin henkivartiokaarti koostuu Dahomeyn amatsoneja muistuttavista naissotureista.[22] Age of Empires II -videopelissä malilaiset voivat värvätä gbetoja, jotka ovat heittoveitsin taistelevaa nopeaa ja kevyttä jalkaväkeä.[23]

Elokuvassa The Woman King (2022) Viola Davis näyttelee Dahomeyn kuningaskunnan naissoturia1800-luvun alkupuolella. Ohjaaja Gina Prince-Bythewood halusi muuttaa sitä, miten mustat naiset näkevät itsensä ja miten ulkomaailma näkee heidät. Hän sanoo halunneensa elokuvan olevan mahdollisimman autenttinen ja totuudenmukainen. Elokuvaryhmä pyysi Beninin tutkijoita ja historioitsijoita auttamaan tosiasioiden kanssa.[24]

Katso myös

Lähteet
  1. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 44. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  2. Houngnikpo, Mathurin C. ja Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin, s. 50-51. The Scarecrow Press, 2014, 2014.
  3. Law, Robin: The 'Amazons' of Dahomey. Paideuma: Mitteilungen zur Kulturkunde, 1993, 39. vsk, s. 245-260. Frobenius Institute. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  4. Dahomey - Google Arts & CultureDahomey Google Cultural Institute. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  5. Bay, Edna G.: Wives of the Leopard, s. 199-201. University of Virginia Press, 1998.
  6. Dash, Mike: Dahomey’s Women Warriors Smithsonian.com. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  7. Bay, Edna G.: Wives of the Leopard, s. 200-203. University of Virginia Press, 1998.
  8. Yoder, John C: Fly and Elephant Parties: Political Polarization in Dahomey 1840-1870. The Journal of African History, , 1974. vsk, nro 15 (3), s. 417-432. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  9. Forbes, Frederick: Dahomey And The Dahomans: Being The Journals Of Two Missions To The King Of Dahomey And Residence At His Capital 1849 To 1850. Kessinger Publishing LLC, 2010. ISBN 978-1163235027. (englanniksi)
  10. The Women Soldiers of Dahomey Women in African History. Unesco. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)(ranskaksi)
  11. Adams, Maeve E.: The Amazon Warrior Woman and the De/construction of Gendered Imperial Authority in Nineteenth-Century Colonial Literature NINETEENTH-CENTURY GENDER STUDIES. ISSUE 6.1 (SPRING 2010). Arkistoitu 30.8.2018. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  12. Sota Dahomeysta. Behanzin ja hänen armeijansa.. (https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/593266?term=amatsonit&page=2) Uusi Suometar, 30.8.1892.
  13. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 203. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  14. The Amazons Historical Museum of Abomey. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 2.3.2019. (englanniksi)
  15. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 208-209. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  16. Alpern, Stanley B.: Amazons of Black Sparta: The Women Warriors of Dahomey, s. 210-211. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-0678-9. (englanniksi)
  17. Sotakuwia Dahomeysta. (https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/576219?term=amatsonit&page=4) Tampereen Sanomat, 7.11.1892.
  18. Bay, Edna G.: Wives of the Leopard, s. 278. University of Virginia Pess, 1998.
  19. Bay, Edna G.: Wives of the Leopard, s. 341-342. University of Virginia Press, 1998.
  20. ERBzine 0625: Tarzan and the Amazons www.erbzine.com. Viitattu 2.6.2021.
  21. Storey, Sam: Picturesque savagery: Primitivism and authenticity in Cobra Verde Academia. Academia.
  22. Johnson, Jazzi: If You Loved Black Panther’s Dora Milaje, Meet the Dahomey Amazons. Teen Vogue, 23.2.2018. Viitattu 1.6.2021. (englanniksi)
  23. Age of Empires II: The African Kingdoms. Forgotten Empires, 5.11.2015. (englanniksi)
  24. The Woman King-regissören vill förändra hur svarta kvinnor skildras på film svenska.yle.fi. Viitattu 29.11.2022. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla

    Verkossa

    Kirjallisuutta
    • A Mission to Gelele, King of Dahome. Richard Burton, Lontoo, 1864
    • Acts of War: the behavior of men in battle. Holmes R. New York, Free Press, 1985
    • Der Atlantische Sklavenhandel von Dahomey , W. Peukert, 1740–1797, Wiesbaden, 1978
    • On Killing: The Psychological Cost of Learning To Kill in War and Society Grossman D. New York, Back Bay Books / Little, Brown ja Company, 1995 s. 175
    • Les Amazones: Une Armée de Femmes dans l'Afrique Précoloniale, Hélène Almeida-Topor, Pariisi, Julkaisut Rochevignes, 1984
    • Warrior Women: The Amazons of Dahomey and the Nature of War Robert B. Edgerton. Boulder: Westview Press, 2000
    • Wives of the Leopard: Gender, Culture, and Politics in the Kingdom of Dahomey. Edna G. Bay. Charlottesville, 1998
    • Women Warlords: An Illustrated Military History of Female Warriors. Tim Newark ja Angus McBride, Blandford Press, 1989
    • Kouvola, Katariina, Sodan kuningattaret. Amatsoneista valkyyrioihin. SKS Helsinki, 2019
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.